Kuukausi: kesäkuu 2019

Koska viikkoni 22 päättyi improvisoituun öisellä kaupungilla luuhaamiseen, tuli maanantain ensimmäinen filmi nähdyksi kahden maissa aamuyöstä pienen ja sitten pikkuisen isommankin väsymyksen karvanäpeissä. Ralph Bakshin toistaiseksi viimeinen leffa, Last Days of Coney Island (2015), ei ollut kestolla pilattu, mutta onneksi sentään sangen psykedeelinen. Se siitä. Pitkälle valvotun ehtoon jäljiltä olo oli vielä aamullakin sen verran… Jatka lukemista Oikeaoppista paatosta ja bling blingiä, eli mitä katsoin viikolla 23 – lopussa kokka kohti tulevaisuutta

Joku sanoi joskus, että Esa Pakarisen rock-biisit ovat aivan kauheaa saastaa. Liekö väite täysin perätön, mutta kyllä rokki on poikaa. Oma innostukseni tätä päivyriä kohtaan on sen sijaan todella heikkoa, sillä paitsi etteivät aika ja jaksaminen edelleenkään riitä, en ole kaiketi katsonut kuluneella viikolla mitään sellaista, mistä oikeasti löytyisi jotain sanottavaa. Jätetään tämä siis suosiolla… Jatka lukemista Nopeat haistattelut – pari viikon 22 katselua