21.1. Sarjatulta San Franciscossa (1968) (PC) Mikä siinä on, että aina kun tekee mieli kirjoittaa se into ehtii vaihtua väsymykseksi siinä kohtaa, kun viimein olet saanut muut hommat koneella valmiiksi ja pääset luiskahtamaan Kuvaputken imuun? No mutta, aloin väsäilemään tätä juttua ihan vain kertoakseni, että katselin Jerry Cotton -elokuvan Sarjatulta San Franciscossa, joka oli ehkä… Jatka lukemista Valitut palat
Kuukausi: tammikuu 2020
Elokuvapäiväkirja: Yhden idiootin viikko
Viikkoni alkoi hyvin, koska töiden jälkeen tytär jäi vielä toiseksi yöksi ”mumilaan”. Toki minulla oli häntä ikävä, mutta myös hinku katsoa kokoelmasta jotain poikkeuksellista. Vielä, kun vaimo lähti jumppaan, sain täysin vapaat kädet valita, mitä ruudulla tapahtuu! 20.1.2020: Hetkesi on tullut – Sartana on täällä (1970) Hetkeni oli tullut! Sain katsoa Sartanaa. Sehän passaa, vaikka… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Yhden idiootin viikko
Saharan pierut, eli kukkuu Kukkumäestä
Niin se vain on, jotta into elokuvista kirjoittamiseen ei ole tämänkään viikon aikana kohentunut. Tuossa eilen ennen töitä yritin tosin käynnistää läppärini ja heittää pienet skeidat siinä vajaan parin tunnin varoituksella, mutta äkisti huomasinkin tapelleeni suurimman osan tästä ajasta viruksentorjuntaohjelmani kanssa. Heitän pian tietokoneeni ikkunasta, siirryn kirjoituskoneen pariin ja tungen lopputulokset satunnaisesti valikoiduiksi tulleiden postiluukuista… Jatka lukemista Saharan pierut, eli kukkuu Kukkumäestä
Elokuvapäiväkirja: Tappava kuu ja hullu maailma
Niinhän se sitten meni, ettei matka tuntemattomaan sopinut minulle. Se kesti kolmen jakson verran. Nyt puhtaan siis The Witcheristä, jonka jokaisen kolmen katsomani jakson kohdalla nukahdin. Totesinkin tuossa kohtaa vaimolle, että aion luovuttaa sarjan suhteen ja odotan jo innolla viikonloppua, jolloin pääsemme takaisin elokuvien maailmaan. Odotukset sarjaa kohtaan olivat kaikesta huolimatta maltilliset. Olisin ollut valmis… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Tappava kuu ja hullu maailma
Saturnuksenillan huumaa
Olen väsynyt, epätoivoinen erään kirjoitusprojektin suhteen ja kaiken lisäksi kämppäni on päällä olevan elektroniikan ansiosta tulikuuma. Nintendoa ei jaksaisi pelata enempää ja vuoden katselut pitäisi ottaa kiinni. Ykkösolut on hyvää, mutta siitä ei paljoa iloa muun kuin maun puolesta irtoa. Parasta on vielä se, että pöytäkoneeni on paitsi perseestä myös epäergonominen työskentelyalusta, joten koska tämä… Jatka lukemista Saturnuksenillan huumaa
Janus ja Anus, nuo iloiset veijarit
Njööt njööt! 8.1. Elää elämäänsä (1962) (DVD)Yleensä en pahemmin välitä Godardin taidepaskasta, joka tuntuu olevan elokuvasta toiseen samaa nokkeluuksien puhumista kameralle ja kikkailua sen vuoksi, ettei kukaan muu tee filmejä näin. Elää elämäänsä oli tästä poiketen näitä positiivisempia yllätyksiä, joka tuli katsotuksi pitkälti sattuman kautta (järkytyin huomatessani, etten vastoin muistikuviani olekaan nähnyt nimikettä Viimeiseen hengenvetoon… Jatka lukemista Janus ja Anus, nuo iloiset veijarit
Helvetinperuukki
4.1. Linnoitus (1992) (DVD) Pidimme tosiaan Tumpin ja kumppanien kanssa vuoden alkajaisiksi leffaillan, jossa tuli katseltua neljä enemmän tai vähemmän mestarillista teosta. Stuart Gordonin Linnoitus oli melko epätasainen ja kaukana Uuno Turhapuronkin rakastaman Re-Animatorin räväkkyydestä, mutta silti ihan sopivaa b-luokan hömppää taustalle menoa virittelemään. Yhden ilmeen kivikasvo Christopher Lambert laitetaan niin ikään post-apocalyptisessä maailmassa erikoisvankilaan… Jatka lukemista Helvetinperuukki
Elokuvapäiväkirja: Ikunnan takaa tirkistelen eläviä kuvia
On jokseenkin ikävä huomata, että itsesensuuri on iskenyt tähän kirjoittajaan. Koen blogin pitämisen poliittisesti korrektimmaksi tavaksi tuoda näkemyksiä esille. Tämä johtaa niin sanottuun salonkikelpoisempaan ulosantiin, johon en vielä ole tottunut. Samalla se tekee kirjoittamisesta hiukan puisempaa, vaikka pilkkeen pyrin pitämään silmäkulmassa. Tällä viikolla tuskin tulen katsomaan kovin montaa leffaa, mutta saatan niistä muutamista sitten jaaritella… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Ikunnan takaa tirkistelen eläviä kuvia
Elokuvapäiväkirja: Paluu helvettiin!
Koska olen vuosia pitänyt jonkin sortin kirjaa katsomistani elokuvista, on mielessäni muhinut ajatus palata pitämään päiväkirjaa aiheen tiimoilta. Se on yleensä ollut minulle murheenkryyni kuin myös runsaudensarvi. Välillä leffoja tulee tapitettua enemmän ja välillä vähemmän, mutta aina niitä kohtaan on intohimo, joka joskus johtaa kirjoittamiseen. Ehdin tuossa loppuvuodesta katsoa muutaman maininnan arvoisen leffan, joista suurta… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Paluu helvettiin!
Vuosi vaihtuu, niin myös murot
Tipattomuuden merkeissä alkanut vuosi tarjoaa sinulle, Pulsesta tuttu internetaave, paitsi viinanhuuruisen boostauksen puutteessa tylsempää ja ehkä samalla hieman selkeämpääkin tekstiä, mahdollisesti myös uuden aluepäällikön omaa päivyriään Kuvaputkessa pitämään, mutta ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa. Laiskasti ja innottomasti alkanut elokuvavuoteni on hiljalleen ottanut bensaa kitusiinsa ja ensimmäisen täysviikon aikana kohonnut 12 nimikkeeseen, mitä lukua ehtinee… Jatka lukemista Vuosi vaihtuu, niin myös murot