Elokuvapäiväkirja: Odottamaton painajaisuni tapahtui eräänä yönä

Vierivä kivi ei sammaloidu. Pidetään oravanpyörä liikkeessä. Tytär aloitti uimakoulun. Vaimon kanssa jatketaan elokuvien maailmassa. Puhetta on myös ollut Sons of Anarchyn katselusta, jolle odotamme sopivaa hetkeä. Kirjastosta on lainassa muutama IMDb-projektiin tarkoitettu DVD, jotka mahdollisesti ehdin katsoa pois kuleksimasta tässä viikon aikana tai ensi viikolla viimeistään. Jatkuu lopussa… 9.3.2020: Catch & Release – Odottamaton… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Odottamaton painajaisuni tapahtui eräänä yönä

Shokkikäytävä – Kuvaputken signaali käy vaihteeksi hitaalla

7.3. Tämä on Suomi – maa vailla syntiä (1970) (Teatteri/DCP) Kävimme tosiaan toimittajien Porttila ja Nykänen kanssa katsomassa Kino Reginassa jonkun kuopiolaisen elokuvaharrastajan internetin ihmemaailmoista sattumalta löytämän Suomi-aiheisen mondon, jonka Italian elokuva-arkiston holvista kaivettu filmikopio oli saatu digitoitavaksi ja esitettäväksi nyt ensi kertaa myös täällä leffan tapahtumamaassa. Toimittaja Porttila totesikin tästä omassa plokitekstissään jo kaiken… Jatka lukemista Shokkikäytävä – Kuvaputken signaali käy vaihteeksi hitaalla

Elokuvapäiväkirja: Olen ilkeä ja armoton – en tiedä mistään mitään

Tästä viikosta näyttää tulevan vähän vajaa elokuvien katselun suhteen, mutta se ei estä julkaisemasta uutta päivitystä. Voisin tähän alkuun valittaa ”ikuista marraskuuta”, koronavirusta ja sitä ettei kaupasta saanut enää vessapaperia. En kuitenkaan jaksa valittaa tämän enempää, koska mitä se hyödyttää? Asiaan on parempi mennä suoraan ja sitä teille tarjoilee elokuvapäiväkirja, joka käynnistää muuten samalla uuden… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Olen ilkeä ja armoton – en tiedä mistään mitään

Näin unta miehistä, jotka sekoittivat viinipulloihinsa happoa

Arvon lukija, olen parantunut kruunasta ja taantunut klaavaan. Pientä köhää on yhä ilmassa ja limaa kurkussa, mutta voin jo paremmin, joten ajattelinpa sen kunniaksi kirjoittaa Teille jälleen legendaa muutamista katseluistani. Samalla ajattelin ilmoittaa, että koen olevani onnellinen elämääni: ihan vain kaiken yleismaailmallisen negatiivisyyden vastapainoksi. Sairaslomalla tuli katseltua jokunen filmi, luettua melkein pari kirjaa (mm. Hammer-elokuvia… Jatka lukemista Näin unta miehistä, jotka sekoittivat viinipulloihinsa happoa

Jos krokotiilin häntä on 35 astetta itään illalla kello kymmenen, mitä tämä tarkoittaa?

Tällaisen kysymyksen esitti eräälle päihderiippuvaiselle tutulleni makuuhuoneen nurkassa istunut hirviö, joka kuulemma esiintyy aina silloin tällöin sienien napostelun yhteydessä, milloin dinosauruksen, toisinaan taas viikingin hahmossa. Tämän tositarinan tyyppi kertoi, kun naureskelin Pekka Siitoimen eräässä kirjasessaan mainitsemasta monsterista, jonka jokaisen ihmisen on kohdattava kerran elämässään yön pimeimpänä hetkenä, silloin kun sitä vähiten odottaa. Kysyessäni mitä tämä… Jatka lukemista Jos krokotiilin häntä on 35 astetta itään illalla kello kymmenen, mitä tämä tarkoittaa?

Kootut huonoimmat

Heipä hei täältä Kuvaputkesta! Minäpä kokeilen olla (toimittaja) Nikkinen ja kirjoittaa jostain muusta kuin juuri katselluista elävistä kuvista. Rempseään tyliin vieläpä, totta kai! Laajakuvan toimituksen kanssa vuosia suunnitteilla ollut kirjaprojekti on nytkähtänyt askeleen lähemmäs painokonetta, ja tässä artikkelissa käsitellään sieltä poistettuja makupaloja. Syystä tai toisesta nämä koettiin, joko liian huonon makuisiksi tai poliittisesti epäkorrekteiksi lopulliseen… Jatka lukemista Kootut huonoimmat

Koston kruunajaiset

Se taisi sitten iskeä myös minulle. Lienenkö kuitenkaan kruunupäiden joukossa, mutta oloni on ollut aika kamala, kurkkua särkenyt, ääni mennyt ja päässä heittää. En jaksa siis kirjoittaa tähän kuin parista leffasta, katsotaan miten pitkälle päästään. Onhan kaikki lopulta kotiinpäin. 21.2. The Strange Colour of Your Body’s Tears (2013) (Teatteri/DCP) Ei hitto että olo on juminen!… Jatka lukemista Koston kruunajaiset

Elokuvapäiväkirja: Tule ja… tuhoa pelastukseni

Nyt sen voin sanoa. Viime viikko oli osaltani parempi. Se päättyi juhlintaan Helsingin jäähallissa, kun pääsin näkemään idolini, Till Lindemannin, hyvää mieltä tihkuneen audiovisuaalisen show’n! Sitten mennään siihen kuuluisaksi muodostuneeseen asiaan, eli tarjoillaan teille rakkaat lukijat viikkokatsaus elokuvien maailmasta. Niitä ei enää edellisen viikon tapaan ehtinyt tapittaa silmä kovana, mutta saldo on ihan kohtalainen –… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Tule ja… tuhoa pelastukseni