Kuukausi: toukokuu 2021

Nyt se on iskenyt kuin tuhat volttia ja kuin pallosalamana konsanaan. Plokin kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle, koska en ole ehtinyt katsoa eläviä kuvia, ja ole enemmin ollut elävä kuollut. Yritän kuitenkin viihteen ja itseni vuoksi pitää tätä rupuista päiväkirjaa tekohengityksellä elossa. Katsotaan mitä tästä tulee. Eli tulee jos on tullakseen. Tervetuloa tähtien pariin! Teitä ei… Jatka lukemista Katkeran makuinen elämä opettajana

Lukuharrastus kannattaa aina. Tällä kertaa sain kaluttua loppuun kirjastosta lainaamani ja Salakirjojen julkaiseman kuvitetun runokirjan Absintti: kirottujen humalatar. Sivuja nyt ei ole kuin joku sata ja tekstiä suhteellisen vähän – valitettavan niukalti oli myös absinttilaseja, -pulloja ja pääkalloja esittäviä taidevalokuvia, joita olisi mieluusti katsellut enemmänkin. Vihreää keijua käsittelevät runoilut ja otteet romaaneista sekä kirjeistä on… Jatka lukemista Tarjolla tänään:

Hyvää päivää Kuvaputkesta eli täältä kadotettujen paratiisista eli tuttavallisemmin kielletyn hedelmän jälkeisestä ajasta. Päät on laitettu vaihtoon, päivyri käy mielentilatutkimuksista riippuen hitaalla tai ei ollenkaan. Tervetuloa jälleen kryptaan, jossa kerrotaan tarinoita elokuvista. Olkaa hyvät, jos tästä polvien rikki mennessä ottaa mitään tolkkua. 26.4.2021: Highway Racer – vauhtipaholainen veressä (1977) Netlfixiin jostain naftaliineista ilmestyneessä italocrimessa virnuileva… Jatka lukemista Ohjelmistopäivitys

Liika hernesoppa ei tee hyvää, joten kommenttien synnytys täällä Kuvaputken kopissa jatkuu siitä mihin se viisi minuuttia sitten jäi. Niin ja sen lukuoikeuden voi maksaa laittamalla hinnastossamme ilmoitetun rahasumman ruskeassa kirjekuoressa Kuvaputken poste restante -lokeroon. Tiedot löytyvät luonnollisesti apinalaatikostamme. Ethän jatka lukemista ennen tätä, kiitos! Koskee myös paljasjalkaista toimittajaveijari Porttilaa. Don’t Come Knockingissa (2005) joku… Jatka lukemista Haluatko lukea koko jutun?

Näitä katseluita on nyt kerääntynyt aivan kissanviiksimäinen määrä, eli neljättä kymmenettä kappaletta. Lopetetaan siis pehmoisten puhuminen ja aletaan jauhaa sitä itseään, niin saadaan laskiämpäri tyhjennettyä. Fred Williamsonin blaxploitaatiolänkkäri Musta tappaja (1972) oli kaiken tuota ennen katsomani bruceploitaation ja 1990-2000-luvun taitteen keskinkertaisen tuontikaman jälkeen hyvinkin virkistävä kokemus. Fredin tulkitsema Nigger Charley saa orjatilalla tarpeekseen, tappaa isäntänsä… Jatka lukemista Onko MITÄÄN uutta?

Voisi hieman murjottaa maanantain kunniaksi. Listasin myös päivän negatiiviset asiat kompaktiksi yhteen kimppuun, jotta voisin sitten levitellä ne täällä Kuvaputken valkoisessa kopissa yksikseni pitkin pehmusteita, mutta taistelukukko helvetistä tai joku muu pieni eläin maan ja taivaan välillä ehti jo varastaa ne, joten annan olla ja keskityn kiukuttelemaan hiljaa pääni sisällä. Vaikka toisaalta unohdin jo, mistä… Jatka lukemista Wolwerine ei kynsileikkuria kaipaa

Sieltä tulikin jo kaiken tiivistävä alkusana. Syökää sokolaatia! Voisin silti kertoa lukeneeni loppuun Jiri Kerosen kirjan Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä, josta jäi hieman ristiriitainen olo. Toisaalta ”kansallismielinen” (uudiskielen sana orwellimaisessa hengessä) Keronen kirjoittaa pääsääntöisesti suhteellisen asiallisesti ja pieni pilke silmäkulmassaan, mutta kyllä tämän poliittiset näkemykset (joille olen hiljalleen tullut hyvin allergiseksi: ei vain jaksa… Jatka lukemista Fred-setä, kissa ja koira