Vierivä kivi ei sammaloidu. Pidetään oravanpyörä liikkeessä. Tytär aloitti uimakoulun. Vaimon kanssa jatketaan elokuvien maailmassa. Puhetta on myös ollut Sons of Anarchyn katselusta, jolle odotamme sopivaa hetkeä. Kirjastosta on lainassa muutama IMDb-projektiin tarkoitettu DVD, jotka mahdollisesti ehdin katsoa pois kuleksimasta tässä viikon aikana tai ensi viikolla viimeistään. Jatkuu lopussa…
9.3.2020: Catch & Release – Odottamaton ihastus (2006)
Vaimo ehdotti, että voisimmeko katsoa jotain, jonka kanssa ei tarvitse ajatella mitään. Ehdotin hänelle Catch and Releasea, jonka (yllätys,yllätys) löysin pari vuotta sitten Kierrätyskeskuksen ilmaispisteestä. Yllätys ei ole sekään, että elokuva on huono. Leskeksi jäänyt nainen saa huomata miehensä pettäneen häntä työmatkoilla. Todistusaineistoksi on jäänyt 4-vuotias poika ja hänen äitinsä, jotka yllättäen saapuvat hautajaisten jälkeen kertomaan elämästään leskelle. Juoni sinänsä on jo niin typerää, että suoraan sanottuna kiinnostukseni elokuvaa kohtaan loppui nopeasti.
Vaikka nukuin valehtelematta noin puolet kokonaisuudesta, en silti menettänyt mitään, ja pysyin hyvin kiinni tässä siirappimaailmaan sijoittuvassa pökäleessä. Lopussa opitaan elämästä suuria asioita, kun hahmot tekevät paljastuksia suhteistaan. Ympäripyöreästi sanottuna, taisin kiinnostua tästä ainoastaan sen vuoksi, että kannessa komeili lihava Kevin Smith. 1/5
10.3.2020: Painajaisuni (1983)
Slasher-genreen verisen veitsen tavoin uppoava Painajaisuni on tyyliltään rauhallinen, jopa aikuisempaan suuntaan tähystetty kauhuelokuva. Joukko naisia lähtee eristyksissä olevaan kartanoon hakemaan koe-esiintymisen kautta samaa roolia tunnetun elokuvatuottajan uudesta projektista. Samaan kartanoon on myös ”eksynyt” puistattavaan mummomaskiin piiloutunut murhaaja, joka genrelle tyypillisesti yksitellen päästää naiset päiviltään. Juoni itsessään ei tarjoile suuria elämyksiä, mutta sen nyansseista voi löytää piikittelyä nykypäivän ongelmiin, kuten seksuaaliseen häirintään ja henkilöpalvontaan.
Ei kovinkaan veriseksi yltyvä huipennus tarjoilee ihan aidosti onnistuneen yllätyksen, joka sekin toisaalta on näiden genreleffojen vakiojuttuja. Hidas tunnelma ja tunnelmattomat musiikit eivät välttämättä ole kaikkien viiltelystä pitävien makuun, mutta itselleni näin kerta iskuna tiistain päätteeksi Painajaisuni tarjoili varsin hyvää viihdettä. 2,5/5
12.2.2020: Tapahtui eräänä yönä(1934)
Ennen tulevaa muisteloa, pelkäsin jotain paljon pahempaa, koska Frank Capra on kovan luokan kirosana. En antanut Tapahtui eräänä yönä -filmille järin suurta mahdollisuutta, koska Capran eräs jouluelokuva oli aikanaan saanut minut todella vihaiseksi. Olikin siis ihan mukava yllätys, ettei tämä ollut täysin surkea siirappipaska. Clark Gable hoitaa lipevän tonttinsa mainiosti ja muuta en enää sanottavaa en enää keksi. Kaikki tapahtui eräänä iltana, kun sain päähän piston katsoa jotain IMDb-projektin saloista. Näin jälkikäteen, useamman muun elokuvan katselun jälkeen, tuntuu turhauttavalta palata muistelmaan tätä yhtään enempää. 3,5/5
13.3.2020: Mnusy hmapa (1987)
Toveri-Nikkinen saapui ilahduttamaan vapaapäivääni, joka sattui olemaan perjantain kolmastoista!
Tänä on tuttavallisemmin ihmissusi Thaimaassa. Yhden Yoututubesta nähdyn klipin takia tapitettu kokopitkä kasa epämääräisiä kommelluksia yhdessä paketissa. Juonesta ei ota tolkkua, koska tekstejä katsomassamme versiossa ei ollut. Jossain Thaimaan pusikossa oleskellaan telttaillen, soditaan kovilla aseilla ja laskeudutaan luolaan kuin Descentissä konsanaan. Luolassa ihmetellään laatikosta tulevia zombeja, jotka saavat Porno Holocaustin vastineen näyttämään mestarilliselta. IMDb:n kuvauksen mukaan kyseiset kuminaamat ovat kuitenkin kummituksia, jotka langettavat aarteenmetsästäjän päälle täydenkuunkirouksen.
Ihmissuden muodonmuutos on eittämättä pätkän tärkein yksittäinen kohtaus, jonka näkeminen on suotavaa kaikille elokuvan varjopuolesta kiksinsä hakeville. Piti varmaan vielä sanoa jotain – ai niin – elokuvassa on runsaasti alastomuutta ja raiskaamista, joka kaiken hilpeilyn lomassa tekee thaimaalaisista iljettäviä mulkeroita. Suurimmaksi määrin tylsä pätkä, jossa noidalla on koukkuleuka ja mustan magian taidot. 2/5
13.3.2020: Pyöveli (1974)
Tarantinon selkeä suosikki ja puuttuva linkki Pulp Fictionin ja muun roskan välillä. Olen aina elänyt siinä uskossa, että nimenomaan ”Pulppi” on se elokuva, joka tuon kyseisen ylimielisen kusipään omaperäisin teos. Väärin meni, sillä Pyövelissä kaksi mustiin pukeutunutta heepoa lainaavat sitaatteja Raamatusta ja lahtaavat ohimennen hissistä ulos tullessaan paskanjauhannan yhteydessä viattomia afroamerikkalaisia.
Kuulostaa siis varsin tutulta, pienellä twistillä varustettuna. Suurimmaksi osin meininki on silti tylsää patsastelua, kun vanhat ukot istuvat huvijahdillaan puhumassa jotain jonninjoutavaa pornosta. Kaikki muuttuu sen jälkeen, kun paikalle eksynyt köyhänmiehen Willie Dynamite ristiinnaulitaan Hollywood-merkin alapuolelle. Viimeisessä lahtaamisessa mafian pääpirulainen pistetään kylmäksi ranskanleipään kätketyllä nelipiippuisella Winchester-magnumilla. 2,5/5
13.3.2020: Doom Asylum (1988)
En tiedä, mistä helvetistä tässä elokuvassa on kyse. Ainakaan se ei ota itseään turhan vakavasti, vaikka se vaikuttaa olevan vakava kuvaus aikansa slasher-kuvastosta. Auto-onnettomuudessa ”menehtynyt” mies alkaa terrorisoida paikallista teinijengiä ja naisista koostuvaa vasemmistolaista punkkaripoppoota. Hylätyn mielisairaalan seinillä lukee milloin mitäkin. Katsoja voinee ainakin bongata sieltä Metallican, Pink Floydin ja Led Zeppelin merkinnät. Eräässä aikaansa edellä olevassa kohtauksessa naispunkkari käy kirjoittamassa seinään ”person”. Hän selkeästi edustaa tasa-arvoisemman maailman pioneeria, joka jo kasarin lopussa tiesi, ettei ihmisiä kuulu kutsua heidän sukupuolillaan.
Nikkinen teki tästä lisäksi sellaisen huomion, etteivät naisten uima-asut jättäneet mitään arvailujen varaan. Mukana menossa Sinkkuelämää -sarjasta tuttu nainen. Piti varmaan vielä lisätä jotain, mutta loput voitte lukea Nikkisen plokista. 1,5/5
13.3.2020: Smiley Face (2007)
Tulipa katsottua uusintakerran Gregg Arakin stonerkomedia, koska vaimo vaihteeksi pyysi loppuiltaan jotain kevyttä viihdettä. Muistikuvat pitivät paikkansa, ja Smiley Face on aika helppoa katseltavaa, mutta Arakille irti ottavaa yhdentekevää hölmöilyä. En suoraan sanottuna keskittynyt elokuvaan kovinkaan hyvin, koska mietin tämän plokin tekstejä ja hioin niitä uumoihinsa.
Lopetetaan tämä länkytys sanomalla, että sentään tässä kuullaan REO Speedwagonin Keep on Loving Youta, joka on totta helvetissä saatanan kova biisi. Arakille tyypilliset ratkaisut loistavat poissa olollaan, vaikka vessassa masturboidaankin. Muutoin on hyvin vaikea nähdä tämän ja esimerkiksi Mysterious Skinin välillä mitään hengellistä yhteyttä. 2,5/5
14.3.2020: JD:n kosto (1976)
Toimittaja Nikkisen minulle elokuvapäivän yhteydessä toimittama JD:n kosto on mustanväestön kauhua. Ajankuvaan istuvan epäkorrektia meininkiä, jossa mies ei voi kieltäytyä seksistä ja urheilutapahtuma järjestetään tyhjälle katsomolle. Pääjuonessa jonkun New Orleansin mustan mafian edustajan sielu siirtyy kapakassa tapahtuneen hypnoosiin jälkeen Ike-nimiseen lakiopiskelijaan. Älyttömän kovasti tyhjällä käyvässä filmissä Ike kärsiin pahoista päänsäryistä, jolloin lääkäri kehottaa häntä polttamaan pilveä.
Tarinan edetessä Ike hakkaa naistaan ja alkaa muistuttaa enemmissä määrin köyhänmiehen James Brownia. Koko roskaa vielä tällaisen lisäksi pitkitetään näyttämällä alkukohtaus vähän väliä uudelleen. Ainakin puolen tusinan kertaa katsoja saa hämmästellä makaaberia lehmän teurastusta. Musiikit muuten olivat svengaavat. 2,5/5
15.3.2020: The Beach (2000)
Pitkäänpä hyvinkin olen jo haaveillut The Beachin katselusta. En tiedä, miksi tai miten tähän on päädytty, mutta siitä se sitten lähti. Paskanjauhannan vuoksi en jaksa juuri nyt olla kovinkaan kovalla kirjoitus tuulella, mutta kokonaisuus huokuu Danny Boylen alkupään leffojen asennetta. Päärooliin vihitty Leonardo DiCaprio tekee perusduuninsa hyvin ja on varmasti monien tyttöjen mieleen. Juoni sikäli on suhteellisen hyvää kamaa, joka ottaa huomioon reppureissaajien kulttuurin aamunkoiton uuden vuosituhannen kynnyksellä.
Korulauseet sikseen, sillä nukahdin kesken kaiken. Vaimo kertoi minulle äsken elokuvan loppuratkaisun, eikä se siitä unta parempaa tehnyt. Maisemat olivat toki kauniita ja meininki sitä kautta ihan mukavaa. Musiikeissakin oli sitä jotain. Aina kerron näitä samoja juttuja, kun en muutakaan keksi, joten ympäripyöreä höpinä saa loppua tältä viikolta. 3/5
Viikko on tässä ja nyt! Korona pisti muuten kirjaston kiinni. Kerkesin siellä vielä käydä äsken. Huomenna menen töihin, jos en sairastu.
