Koska ploki on aina ploki ja plokina se myös pysyy, eivät aikatauluonkkelmat saa olla syynä plokin jumiutumiseen. Aloin juuri koronakonttorirotaksi, joten ehkäpä tässä työpöytäni takana saisin myös nippa nappa tämänkin pois alta. Sitten voikin siirtyä tärkeämpien työtehtävien, kuten päivän lehden lukemisen pariin. Menemme siis Hesari-tyylillä. Lisään kuvia sen verran kuin saan niitä mahtumaan.
Ps: ei hitto tätä saastaa taas kerääntynyt ”kommentoitavaksi”…
6.4. It’s All Gone Pete Tong (2004) (Teatteri/35 mm)
Jäi viimeiseksi korvaavien työtehtävien testikatseluissa kokonaan nähdyksi leffaksi. DJ bailaa Ibizalla ja tulee kuuroksi. Suurin osa filmiä on raivostuttavaa narsistin dokaamisen, kuksinnan ja narkkaamisen seuraamista, jotka tosin lunastetaan tämän oppiessa kuuroutumisen myötä elämästä ja tehdessä henkisen täyskäännöksen. Silti ”coolit” ratkaisut, kuten mäyrämies (jonka todellisen henkilöllisyyden paljastumista suurempaa kliseetä ei kai enää olekaan) ja gurun jättiputkeen puhaltamat savut, näin pari ensimmäistä mieleen tullutta ärsyttävää asiaa mainitakseni, eivät saa kuin pahalle päälle ja uskomaan elokuvan kohdeyleisön koostuvan tälle teennäisesti hekottavista teineistä, joiden vammaiset kommentit kohtausten välissä ovat luokkaa ”aika paha!” ja ”vitun rentoo…” Myös Paul Kayen naama jälkeenjääneine ilmeineen suututti niin pahasti, että ilman konfliktiaan tämä olisi kai ansainnut sen legendaarisen puolikkaan tähden.
Sorry jos sanainen arkku jähmeänä, olen tottunut heräämään noin puolituntia kirjoitusajankohdasta eteenpäin. Koitetaan rasvailla sumpilla.
7.4. The Strange Case of Captain Ramper (1927) (PC)
Kirjoitan tästä enemmän pieneen suureen isojalka-artikkeliini, jota koskevat kysymykset voi niiden liian tulvamaisiin mittoihin paisumisesta johtuen osoittaa lehdistösihteerilleni. Myös mahdolliset haastattelupyynnöt tätä kautta, danke schön!
8.4. Evita (1996) (DVD)
Ajattelin Madonnan tähdittämän, Peroneista kertovan parituntisen musikaalin olevan rinnastettavissa muurahaispesään istumiseen, mutta tämä toimi lopulta melko hyvin. Etelä-Amerikan lokaatiot kiehtovat, mutta välistä todella nopeatempoinen eteneminen voi tehdä hallaa, jollei historia ole näiltä osin tuttu.
9.4. Olin teini-ikäinen tv-terroristi (1985) (PC)
Troman levittämä komedia, joka ei kiinnosta tai naurata.
9.4. In Search of Bigfoot (1976) (PC)
Dokumentti isojalan etsinnästä. Ei sitä löytynyt. Kirjoitan myös tästä jotain enemmän siihen tulevaisuuden artikkeliin.
10.4. Pekka ja Pätkä (1986) (DVD)
Ei tämä koko Visa Mäkisen Puupää-sarjaa kattanut, mutta nämä kiekolta löytyneet kolme jaksoa antavat kyllä jo ihan tarpeeksi täsmällisen kuvan siitä, että tämä on taas sitä samaa juttua kuin vaikkapa Pekka Puupää poliisina tai Pekka & Pätkä ja tuplajättipottikin. Episodien aikana Pekka käy autokoulussa ja toimii yövahtina sekä lähettinä, joiden tiimoilta pistäydytään myös jazzeilla, Porissa kun ollaan. Ei tällaista huumoria löydy edes Aku Ankasta. Mukana julkaisussa on myös Mäkisen itsestään tuottama kehumadokkari, joka on itse sarjaa huomattavasti mielenkiintoisempi.
11.4. Haastaja (1986) (PC)
Pidimme parin kaverin kanssa leffapäivän, jonka aikana katsottiin vain hyviä kuvia. Tämä ensimmäinen taisi olla niistä se huvittavin. Joku jannu treenaa karatea jollakin käsittämättömällä puuviritelmällä ja suklaakakun sottaama naapuruston pullea poika ajaa takaa skettilaudallaan pakoon rullaavaa tummaa kaveria, koska tämä hengaa ensimmäisen kanssa. Mistään ei käy selville, miksi kaikki pelkäävät tuota porsaalta vaikuttavaa, I’m the Boss -paidassa hengailevaa tyyppiä, jonka karikatyyri edustaa jotain sellaista, mitä amerikkalaisissa tusinaleffoissa on ollut tapana lähinnä kiusata.
Karate Kidinä etenevässä juonessa ei muutenkaan ole mitään tolkkua. Joku äijä pelottelee pomoja myymään tälle dojojaan aseenaan Jean-Claude van Dammen näyttelemä Ivan the Russian, joka lopulta päästetään varoittamatta kehään tappamaan muita, virallisesti ilmoittautuneita kilpailijoita. Onneksi Bruce Leen haamu on ehtinyt kouluttaa sankaria jossain tiptopkunnossa olevassa autiotalossa, joten peli ei vielä ole menetetty.
Vaikuttajana on mitä ilmeisimmin Rocky IV, tosin ehkä hieman vaatimattomammissa puitteissa, onhan neuvostoliittolainen areena polytbyrooineen korvattu tässä paikallisen koulun kuppaisella jumppasalilla. Jätkien välinen homoerotiikka kukoistaa kuin suvisen niityn kaunein kukkanen. Ottelun jälkeen kaikki loppuu kuin seinään.
11.4. Legend of Dinosaurs and Monster Birds (1977) (PC)
Toein kaiju on itse asiassa aika hyvä mallikappale oman genrensä keskimääräisestä esityksestä: tässä ei tuntunut muutamaa dinohyökkäystä lukuun ottamatta käyvä yhtään mitään. Loch Nessin hirviön tapainen otus popsii naisen kumiveneestä ja joltain taidettiin pureskella irti raajoja, sitten dinosaurus kurkkii mökin ikkunasta paljasta persettään esittelevää naista ja lopussa kuvioihin saadaan vielä lentolisko. Hirviöiden mättäessä veri lentää, silmämunat kaivetaan päästä ja tämä kaikki goren sävyttämä hurja tohina näyttää suurin piirtein siltä, kuin pikkulapsi leikkisi vimmaisesti muovisilla hirmuliskoillaan. Se tarjosikin ne parhaat naurut.
11.4. Hood of Horror (2006) (PC)
Olin hymyillyt mielessäni tälle elokuvalle siitä saakka, kun sen jollain road tripillä maan perukoilla olevan kauppahallin alelaarista bongasin – ja sinne julkaisun muuten myös jätin. Ajan kanssa ajatukseni palailivat Hood of Horrorin pariin kerta toisensa jälkeen, joten pakkohan se oli lopulta sitten katsoa.
Snoop Doggin juontama antologiakauhuleffa alkaa animaatiojaksolla, joka oikeastaan edustaa sitä laadukkainta antia, ja jatkuu muutamalla toinen toistaan typerämmillä ja tympeämmillä tarinoilla, joiden aikana nähdään ainakin Danny Trejo voodoo-mestarina ja mustan magian työkaluiksi valjastettavia graffiteja. Oli tässä myös Billy Dee Williams. Käsikirjoitus on fuck ass bullshittiä, näyttely ja tehosteet kelvottomia ja runsaasti viljellyn rap-musiikin sovittelu kohtauksiin mielenkiintoista. Tällä kertaa hupaisin puoli lienee pehmeällä äänellään hirveässä pilvessä omituisia juttujaan mongertava Snoop Dogg, joka on blondannut hiuksena ja laittanut niihin Peppi Pitkätossu -letit. Näitä hiphop-elokuvia voinee pitää jonain modernina blaxploitaation kehitysjatkumona.
11.4. Rocktober Blood (1984) (PC)
Räpistä päästiin sitten rockiin! Tästä riittänee siteerata IMDb:n juonikuvausta: ”A crazed rock singer returns from the dead to murder members of his former band.” Mieleenjäävin kohtaus on lopun murhakeikka, muuten Rocktober Blood (se on sen bändin nimi) tuntui olevan kalpeksi maskeeratun rokkarin juoksentelua jossain hallimaisessa talossa.
11.4. Kummituskievari (1954) (PC)
Alkoi tulla sellainen olo, että amerikkalainen paska voisi riittää, joten päätimme vilkaista Areenasta jotain kotimaista ja kohteeksi valikoitui Lasse Pöystin ohjaama Kummituskievari. Tapio Rautavaara tanssii ja on äijää, muut jätkät juoksentelevat ympäriinsä valkoisissa lakanoissa. Tuskinpa tämän katselu sopii mihinkään muuhun, kuin katselupäivänä toimineen pitkäperjantain kärsimysteemaan. Näitä leffoja mahtuu 13 tusinaan.
12.4. The Mule (2018) (PC)
Vuorokausi lienee jo vaihtunut lauantaiksi, kun katsoimme Clint Eastwoodin ihan mukiinmenevää draamaa tarjoilleen The Mulen, jossa sairasta sukulaista taloudellisesti auttaa tahtova pappa ryhtyy salakuljettamaan huumeita Meksikosta. Tämän jälkeen laitoimme vielä NetFlixistä pyörimään jonkun paskan karanteenikauhuleffan, jonka katselu lopetettiin puolivälin tienoilla kellon ollessa jo ihan liikaa. Nimi taisi jo unohtua mielestäni.
12.4. Sven Tuuva (1958) (DVD)
Edvin Laine yritti Tuntemattoman sotilaan vanavedessä näemmä tehdä myös toista kansalaisiin vetoavaa sotaeeposta, joka sijoittuu tällä kertaa Suomen sotaan. Jostain syystä kukaan ei kai ole kuullut tästä, tai ainakin itse törmäsin Sven Tuuvaan joitakin vuosia sitten aivan sattumalta Laineen filmografiaa tutkiessani. Puvut ja 140 minuutin pituus eivät tee puskakomediasta sen suurempaa, ja lopussa on vaikea kokea mitään tunnetta ”kymmeniä ryssiä” vastaavan Tuuvan heitettyä urhoollisesti henkensä sillalla ja saadessa ylimääräiset tykinlaukauksensa: ihan jo vain senkin takia, että hitaalla käyvä ja kusipäinen hahmo on yksi vuosisatansa kotimaisen elokuvan ärsyttävimmistä ja vastenmielisimmistä, minkä vuoksi (osaansa hyvin eläytyvä) Veikko Sinisalo meni kertalaakista vihaamieni näyttelijöiden listalle. Patriooteille löytyy pähkinää purtavaksi, kuinka kunniakasta ja sankarillista on heittää henkensä sodassa, jossa taistellaan miehittäjän puolella toista miehittäjää vastaan.
13.4. The Spider Labyrinth (1988) (PC)
Mieleni teki toisena pääsiäispäivänä koulun pääsykokeisiin liittyvän ennakkotehtävän naputeltuani ja uutisia tarpeeseen asti luettuani katsella pitkästä aikaa jotain kiinnostavaa ja päädyin YouTube-katselulistaltani löytyneeseen italialaiseen The Spider Labyrinthiin. Ei olisi pitänyt. Kuvanlaatu oli huonointa videosakkaa ja myöhemmin IMDb:tä tarkastettuani versio taisi kestosta päätellen olla leikattu. Elokuva on myös melko tapahtumaköyhä. Joku hämistraumoista kärsivä partasuu lähtee Budapestiin, jossa saa Suspiria-tyylisiä varoituksia. Muuan nainen ryhtyy murhaleikkeihin iskien veistä kankaan läpi ja omituinen pallo kierii jaloissa milloin missäkin tilanteessa. Kiehtovin jakso nähdään lopussa, kun päähenkilö päätyy vangiksi hämähäkkikultin luolaan, sidotaan pöytään ja katossa oleva, The Thingistä kopioitu ja töksähtelevästi animoitu hämppärivauva mönkii tämän käteen leikatusta haavasta sisälle. Elokuvan loppukuva löytyy Spaghetti Nightmares -kirjan takakannesta (näin ainakin muistelen, pitää tarkistaa), joten kaipa sitä jotain turhempaakin olisi sitten voinut toljotella.
14.4. Walerian Borowcsykin animaatioita (BD)
Katselin viisi animaatiota Arrowilta ostamastani Borowzyk-julkaisusta. Olin nähnyt niistä etukäteen kaksi parasta (*). En jaksa sen enempää niistä kirjoitella, mutta nimikkeet olivat joka tapauksessa Renaissance (1963) (*), Les astronautes (1959) (*), Le concert de M. et Mme. Kabal (1963) (tyttöystäväni mukaan tämä oli ahdistava), Le dictionnaire de Joachim (1966) ja Scherzo infernal (1984). Pitää katsastaa ne loput sitten vähän myöhemmin.
Nyt lähden syömään, voikaa hyvin ja pysykää terveinä.
