Tämän artikkelin oli tarkoitus tulla ulos jo ajat sitten, jolloin teemana piti olla parin sankarin voimin Sipoon metsissä järjestetyt, Pinkeiksi öiksi ristityt seksielokuvafestarit. En ala sen enempiä kertailemaan, mitä todella tapahtui, mutta sanotaan kaiken menneen tästä eteenpäin noin viikon ajan päin helvettiä kuin Juudaksen taival hirttosilmukan kaulaansa pujotettuaan. Siinä samalla meni myös into tämän plokin ylläpitämiseen. Nyt rauha on tosiaan palannut kahden häijyn diktaattorin hallitsemaan Kuvaputken demokraattiseen kansantasavaltaan ja osa skandaalien varjostamaa lähihistoriaamme siinä samalla kirjoitettu parhaan stalinistisen mallin mukaisesti uusiksi.
Koska näitä elokuvia on tullut kaikesta huolimatta pyöritettyä silmien edessä vähän liikaakin (kirjoitushetkellä IMDb:n päivyri näyttää 23 rästiin jäänyttä) ja kommentit sen myötä kerääntyneet, hoidan ne jälleen pois alta pahimpaan Hesari-tyyliin yhdellä, enimmillään kahdella virkkeellä. Eli tiedossa pelkkää paskaa ja sekin väkisinväännettynä! Yrittäkää kestää. Siinä samalla vetäistään myös matto koko tämän itseäni vielä jokin aika takaperin kovasti ilahduttaneen, mutta lopulta onnettomaksi sähikäiseksi kutistuneen festivaalihumun alta. Ehkäpä seuraavat onnistuisivat paremmin?
8.5. Ota sexi hymyillen (1976) (PC)
Pinkkien öiden aloituksena oli Sergio Martinon kauan mieltäni olemassaolollaan ahdistanut ”seksikomedia”, joka kiihotti kuin purkillinen liisteriä ja nauratti jotakuinkin yhtä paljon, kuin saattohoito-osastolla vierailu. Ilmeisesti näitä komedioita mittatilaustöinä väkertäneet italialaiset kauhuohjaajat eivät ole olleet varmoja siitä, mikä kansaa naurattaa, joten porkkanaa syöviä, kierosilmäisiä ja takaperin käveleviä juutalaisia on testattu noin niin kuin varmuuden vuoksi.
8.5. Devil in Miss Jones (1973) (PC)
Gerry Damianon pornoilussa on hyvät musiikit ja itsemurhan tehnyt rouva, joka passia Helvettiin odotellessaan pääntää tunkea sisäänsä hedelmiä ja muistaakseni myös hieroa itseään käärmeellä tai jotakin.
8.5. Cleopatra (1970) (DVD)
Japanilainen, paikoitellen asterixmaiselta näyttävä aikuisanimaatio on tekijöiden pari vastaavaa teosta nähneelle pettymys, eikä vähiten alun avaruushahmojen toteutuksen vuoksi.
8.5. O:n tarina (1975) (DVD)
Mitäköhän helvettiä tässä Just Jaeckinin leffassa muuten edes tapahtui? Ainakin laitoimme sen mojovaksi aikaa paussille saunoaksemme pitkän kaavan mukaan, mikä oli epäilemättä koko maratonin paras osio.
9.5. Lolan häät (1998) (DVD)
Komedia joka oli vähintään yhtä pitkästyttävä kuin edellinenkin nimike. Ostin tämän joltakin tamperelaiselta kirpputorilta muistaakseni eurolla.
9.5. Synnin tarina (1975) (DVD)
Arvostan kyllä Walerian Borowczykin animaatioita, mutta voi luoja että tämä äijän kommunistisessa Puolassa ohjaama parituntinen taidepläjäys jaksoi – etenkin heti ensimmäiseksi aamulla heikoissa ruumiin ja sielun voimissa – olla tylsä. Juoni ja hahmot eivät koskettaneet , mutta onneksi juliste edes on näyttävä.
Tarkoituksenamme oli vielä aamulla tsekata Mitchellin veljesten ohjaama raamatullinen kuvaelma Sodom and Gomorrah: The Last Seven Days, jossa Paljasjalkaisesta toimittajasta tuttu Raffles olisi näytellyt simpanssia, mutta koska krapulainen ystäväni ärisi niin masentuneena, ettei ”millään nyt jaksaisi Rafflesin pornoelokuvaa”, sanoin lopulta ettei meidän ole pakko katsoa sitä.
Hmmm, ehkä huuhtelen tämän nyt alas Kuvaputken viemäriin. Palataan Hesarin merkeissä asiaan (ehkä) huomenna uusin elokuvin. Sitä ennen muistelen hymyillen parin vuoden takaista, Turun torilla nähtyä avioeron alkua, jossa lastensa ympäröimien vanhempien avoin, kovaääninen ja paikoitellen epätoivoinen dialogi kuului: ”Tän piti olla mukava loma!” ”Mutta niinhän tää ONKIN!” Nyt moi moi täältä elokuvaplokien Hymystä!
