No niin. Kirjoitushetkellä olisi käsillä viimeinen työpäivä ennen kesäloman jatkoa, joten yritän saada tämän puristettua ulos mahdollisimman nopeasti. Vapaalla kuitenkin olisi muutakin tekemistä, kuin katseltujen elokuvien listaamista. Tavoitteena olisi myös käyttää tuo aika muutenkin paremmin, kuin istumalla toljottamassa filmiä non-stoppina: vähän jäänyt moinen päälle, kun duunissa tuo on mahdollista ja kotona puolestaan ei niiden jälkeen paljoa muuta jaksa tehdä. Mutta toisin kuin tämän intron, yritänpä skriivata nämä kommentit jälleen sillä tutulla linjalla yhden virkkeen mittaisiksi… Haaste se on sekin.
27.7. TV Lies (2007) (DVD)
Hans Weintgardenin yli kymmenen vuotta sitten näköradiosta tullut Kylläisyyden päiväsi ovat luetut innoitti katsomaan miehen ainoan kirjastosta löytyneen leffan, joka on hyvää tarkoittava, mutta valitettavasti huumorinsa puolesta vaivaannuttava vasemmistohenkinen satiiri televisiosaastaa vastaan kamppailevista ihmisistä ja siitä, kuinka kansan henkinen elintaso parantuu töllötintarjonnan muuttuessa laadukkaammaksi ja sen parissa vietetyn orjuuttavan hypnoottisen ajan samalla vähentyessä ulkoilun ja sosiaalisten kontaktien tieltä.
28.7. Elbert Tuganovin animaatioita (Teatteri/35 mm)
WHS-Teatteri Union näytti parituntisen setin Neuvosto-Eestissä tehtyjä animaatioita, joiden tekniikka vaihteli leikkeistä stop-motioniin. Esitetyt elokuvat olivat Seikkailu raketissa (1961), Viimeinen nuohooja (1964), Kissat ja hiiret (1965), Puisto (1966), Pilkkijät (1966), Tehdäänpä piirretty filmi (1967), Jalankulkijat (1971), Autoilijat (1972), Siskot (1974) ja Uhri (1980).
28.7. Yövieraat (1986) (PC)
Hirvittävä kuvan- ja äänenlaatu ei tehnyt oikeutta Ken Russellin häiriintyneelle kauhuelokuvalle, jossa Mary Shelley, lordi Byron ja kumppanit päättävät viettää viikonloppua kolkossa linnassa huumaavien aineiden ja kauhutarinoiden sepittelyn parissa, joissa puitteissa käytävillä (joilla vaeltelee myös vuohi) alkaa tapahtua vaikka mitä omituista ja surrealistista, joista unihalvaus ja silmät nännien paikalla omaava nainen eivät suinkaan ole ne vähäpätöisimmät: ansaitsee ehdottomasti uusintakatselun paremmassa formaatissa, minkä ohella Russellin näkemättä jääneeseen filmografiaan lienee syytä tutustua tulevaisuudessa totisin tuumin.
29.7. Sähkötuoli odottaa (1956) (VHS)
Laatukatselut jatkuivat entisen kuvauksenopettajani antaman itsenauhoitetun videokasetin muodossa, josta viidesosa kuvan alalaidasta leikkautui katki ja näkyi kroonisesti television yläruudussa: Fritz Langin viimeinen Hollywood-elokuva sitä vastoin voisi olla väkevän tunnelmansa puolesta hyvinkin pätevää, kuolemanrangaistusta pohtivaa film-noiria, ellei loppupuolelta paistaisi liiankin vahva sovinnaisuus ja Haysin ohjeisto paha saa palkkansa -jeesusteluineen ja epäuskottavine juonikuvioineen.
29.7. Olympia-filmi: Kansojen juhla (1938) (PC)
Pitkään katselua odottanut Leni Riefenstahlin Berliinin vuoden 1936 olympialaisia kuvaava dokumentti tuli sitten vihdoin kärsittyä ja vaikka se hienoista kuvistaan huolimatta oli parituntisessa kestossaan juuri niin puistattavan tylsää kuolemaa kuin odottaa sopi, herätti dokkari myös katsojassa ajatuksia siitä, kuinka nämä samat maat, jotka nyt kilpailivat keskenään kansoja lujittavan ystävyyden ja muun kauniin liturgian hengessä, vain muutamaa vuotta myöhemmin tarttuivat aseisiin ja lähtivät tällä kertaa hippasille maailmanhistorian verisimmän sodan muodossa, silmittömästi toisiaan teurastaen: tämä luo kolkon aavemaisen ilmapiirin kameran edessä nauraville urheilijoille ja hymyillen suorituksille taputtavalle Aatulle.
29.7. I’m a Cyborg But That’s OK (2006) (DVD)
Mielisairaalateemaa ja mustaa huumoria romanttiseen komediaan yhdistävä, omituisesti poukkoileva ja ikään kuin kesken jäävä eteläkorealaisfilmi näyttää aikamoisen rumalta ja vieraannuttaa huumorillaan, mutta kyllä itse tämän ennemmin kerran katsoin kuin turpaani olisin ottanut.
30.7. This Filthy World (2006) (DVD)
John Watersista kertovan dokumentin ei voi sanoa menneen siitä, mistä aita on matalin: koko juttu esitetään synkästä ja erikoisesta huumoristaan tunnetun Watersin vetämänä stand upina, jossa hän käy läpi elämäntarinansa levottomien vitsien muodossa ja jopa kyseistä ilmaisumuotoa inhoavan katsojan viihtyessä aivan liian pian päättyvän tykityksen parissa.
30.7. Olympia-filmi: Kauneuden juhla (1938) (PC)
Olympia-filmin toinen puolisko kesti vain jotakin sata minuuttia (…) ja oli ensiosasta huokuneen, mutta itse varsinaiseen leffaan kuulumattoman tunnelmansa vanhennuttua lähinnä todella raskasta ja puisevaa katsottavaa, jonka alkuosassa kuvataan alastomia perseitä ja miehiä saunomassa: jos nämä kaksi osaa olisi katsonut hiljaa paikallaan istuen putkeen, mielisairaalapaikka olisi ollut taattu.
30.7. Konnat ketoon (1979) (PC)
Bud Spencer tapaa heikkolaatuisemmassa kohelluskomediassaan suloisen ja sitäkin ärsyttävämmän ulkoavaruuden pojan, jonka kehittyneiden laitteiden avulla hän saa järven suurimman kalan ja kykenee puhumaan koiran kanssa samalla, kun kaksikon pitää paeta kintereillään olevaa armeijaa: elokuvan paras puoli löytyy Oliver Onionsin musiikeista ja hämmentävin puolestaan lapseen kohdistetusta äärimmäisen väkivallan uhasta.
31.7. Prosperon kirja (1991) (DVD)
En pystynyt keskittymään Peter Greenawayn visuaalisesti kiinnostavaan taide-elokuvaan juuri lainkaan, sillä katsoin tätä kiireessä ja stressissä iltapäivällä ennen töihin lähtöä ja yrittäessäni siinä samalla maksaa vuokraani onnistuin lukitsemaan pankkitunnukseni ja tämän jälkeen vietin ison osan leffaa puhelimessa asiakaspalvelun parissa, mihin suuntaan kohdistunut hermoiluni alkoi kaduttaa ja masentaa oikeastaan jo sillä samalla hetkellä: anteeksi.
31.7. Tappava hymy (1968) (PC)
Spencerin, Hillin ja Colizzin spagutrilogian keskimmäisessä osassa pojat äheltävät ihan mukavissa ja viihdyttävissä merkeissä muiden muassa kasinohuijausten parissa ja Bud saa melkeinpä veroisensa vastuksen vaatekaapin kokoisesta mustasta miehestä (jonka pitkän mätkimisen jälkeen lopulta otsa hiessa onnistuu tyrmätä) ja harjoittaa hämmentävimpinä hetkinä jopa kiduttamista, mikä laskee hänen antisankarihahmonsa sympatiapisteitä huomattavasti.
31.7. Insects (2018) (PC)
Otin vuorokauden tunnukset easterneuropeanmovies.comiin, joten leffoja tuli tuijotettua silmät verillä tuon ajan niin monta kuin suinkin ehti: ensimmäiseksi valikoitunut Jan Svankmajerin todennäköinen joutsenlaulu oli ohjaajaa fanittavalle suoranainen pettymys, sillä vaikka tälle tyypillistä flippailua, surrealismia ja animaatiotehosteita oli mukana, eivät metatasoinen kerronta, efektien esittelyt itse leffan lomassa oksennuksen keittelyineen sun muineen tai kameralle kiroileva ohjaaja toimineet lainkaan, saaden ilahduttavasti 16-milliselle kuvatun lopputuloksen tuntumaan ikävän kotikutoiselta ja paikoitellen tekotaiteelliselta.
1.8. Vakio (1980) (PC)
Surrealismin jälkeen oli vuorossa vahvaa realismia Krys… Krzy… Zanussilta, joka oli kaikessa melankolisuudessaan huomattavasti kiehtovampi ja mukaansatempaavampi kuin Svankmajerin filmi: elokuvan ehkä parhaassa kohtauksessa joukko Intiaan matkustaneita hippejä selittää köyhyyden ja nälän kurjistamien ihmisten keskellä pilveä poltellen omassa maassaan liki vankina olevalle puolalaiselle, kuinka kaikilla on mahdollisuus valita ja tehdä elämässään mitä haluavat, mikä kuulostaa yhtä vieraantuneelta, kuin tänä päivänä kaiken maailman itsekeskeisten hipsterien käsitys maailmasta omassa yltäkylläisyyden kuplassaan.
1.8. Yhdeksäs sydän (1979) (PC)
Kino Reginan Juraj Herz -sarjassa välistä jäänyt surrealistinen fantasiakauhuilu oli juuri sitä, mitä aamuyön varhaistunneilla silmät puoliummessa ja aina välistä unen rajamailta hereille säpsähtäen kuuluukin nauttia: en tiedä miten hyvin tämä kaikki olisi toiminut jossain muussa olotilassa, mutta näissä puitteissa kokemus oli parhaimmillaan mainio etenkin lopummalla, josta erityisesti kellohuone, jossa yksi sekunti vastaa päivää, jäi mieleen – unohtamatta tietenkään animoituja alkutekstejä ja Svankmajerien loihtimia efektejä.
1.8. Suuren karhun pojat (1966) (PC)
DEFAn ensimmäinen, pride-henkisesti nimetty länkkäri on melko tylsä, mutta sanomaltaan hyvä kuvaus valkoisen miehen riistosta ja julmuudesta intiaaneja kohtaan, jota esimerkiksi jotkut John Wayne -westernit tuntuivat suorastaan juhlivan: myötätunto on 100-prosenttisesti alkuperäisasukkaiden puolella ja pieni säälivä hymy suupielessä siinä kohtaa, kun hevosen selässä olevat länkkärit tulittavat maankamaralla olevia ja väliin leikatussa lähikuvassa nostavat ennen tätä aseensa vienosti yläviistoon.
1.8. The War of The Worlds: Next Century (1981) (PC)
Orson Wellesille ja H.G. Wellsille omistettu erikoisessa, kiehtovassa ja ohjaaja Piotr Szulkinin toisen scifi-filmin O-bi, O-ban tapaan paikoitellen pettuleivältä maistuvassa rainassa maahan saapuneet marsilaiset (joita esittävät toppatakkiin puetut, hopeanaamaiset lapset) sensuroivat uutisia, kaappaavat sekä tappavat kansalaisia ja kertoviat propagandassaan ystävyydestään ihmisten välillä (keitäköhän mahtavat symboloida?): tarinan keskushenkilö, vaimonsa viranomaisille menettänyt uutistenlukija ryhtyy kyseenalaistamaan väitettyä todellisuutta jouluisissa tunnelmissa traagisin seurauksin, tullen toteamaan television piinaamassa yhteiskunnassa kusetuksen todellisen laajuuden viimeistään loppukohtauksessa.
1.8. Currency and Peace (1988) (PC)
Tsekkoslovakialainen komedia rahanvaihtobisnekseen rupeavasta ja sitä myötä pornon diilaamiseen etenevästä pahaan Prahaan saapuvasta nuorukaisesta on paikoitellen kuin ryysyläisspurgun Scarface (leikilläni minä vain…) ja voisi olla ihan viehättäväkin ajankuva kasarin loppupuolen elämästä rautaesiripun takana kommunistidiskoineen ja ruotsalaisturisteille tyrkytettyine seteleineen, mutta musiikin leikkaaja tuntuu innostuneen mahdollisuuksistaan aivan liikaa, katsojan nauraessa itsensä psykoosin partaalla Frankie Goes Hollywoodin Relax-kappaleen alkaessa soida minuutin tauon sadannesti ja äkisti katketessa jälleen kerran kohtauksen niin vaatiessa kesken säkeistön.
2.8. Luotikuja (1977) (DVD)
Don Siegelin Rautaista Coogania alkunsa puolesta muistuttavassa toiminta-road moviessa Clint Eastwoodin näyttelemä kyttä paahtaa menemään esimiehensä seksiseikkailuita oikeudessa todistaa joutuvan naisen kanssa poliisivoimat kintereillään meiningeissä, joista kyllä löytyy pointtia käsikirjoituksen kritisoidessa korruptoitunutta järjestelmää ja sisältäessään ilahduttavan vahvoja naishahmoja, mutta tarinan ollessa mafian järjestämine vedonlyönteineen ja Phoenixin oikeustalolle johtavine luotikujineen uskottavuutensa suhteen toisesta maailmasta ja osan näyttelijöistä tasoa Tohtori Sykerön suomidubbaaja.
2.8. Siesta (1987) (PC)
Mary Lambertin romanttinen mysteeripätkä vailla muistia tai omaisuutta Espanjasta heräävästä naisesta on unimainen ja sen tunnelma haikeine musiikkeineen melko viehättävä, mutta elokuva on kokonaisuutena melko tönkkö ja otteessaan pitämätön, joskaan ei lainkaan toivoton – esimerkiksi hellän, mutta intohimoisen rakastelun leikkaaminen yhteen väkivaltaisen raiskauksen kanssa tai loppuhuipennus ovat oikeasti toimivia kokonaisuuksia.
Se on lapset isin loma nyt! Älkää valvoko liian myöhään ja muistakaa syödä muutakin kuin karamellia ja sokeripurkkaa. Enkä oikolukenut tekstiä laisinkaan, joten se lienee surrealistista metadataa (tai joku vastaava kömpelö tekosyy tähän väliin).
