Näillä mennään taas. Kliseeparaati ja Kuvaputken ihmeellinen maailma ovat jälleen ilahduttamassa teitä kaikkia pökäleitä. Väännetään juttu pöntön uumenista, ja tuttuun tapaan mennään istumaan posliinin päälle, sillä täältä tulee viikkopaketti, joka saattaa sisältää rippeitä jätöksistä.
20.9.2020 – 21.9.2020: Romeon on kuoltava (2000)
Kierrätyskeskuksen alelaarin paskamainen valinta esittää. Romeon on kuoltava, tämä tuttu juttu jostain tuolta vuosituhannen taitteesta. Silloin kyseistä leffaa tuli katseltua lukuisia kertoja videokasetilta. Sehän ei varsinaisesti tuolloinkaan ollut mikään mestariteos, vaikkakin se viihdytti teinipoikia verrattain mukavasti.
Juonessa Jet Lin velipoika tapetaan jengisodan seurauksena Amerikan Yhdysvalloissa, joka saa Lin pakenemaan kiinalaisesta vankilasta ja siirtää itsensä lentokoneella Amerikan Yhdysvaltoihin. Mustaa huumoria ja kiinalaista potkimista yhdistelevä teos lainaa löyhästi ideansa Shakespearen tekstistä, mutta tekee sen vaivaannuttavasti. Lin ja mustien jengiläisten pomon tyttären, Aaliyah, välille muodostuva romanssi on kuivakka, koska ilmeisesti Li ei oikeasti ole kiinnostunut edes näyttelemään mitään rakkaustarinaa. Aaliyahin isänä nähtävä Delroy Lindo on myös hyvin kiukkuinen eikä näytä vanhentuneen 20:ssä vuodessa päivääkään.
Potkiminen sen sijaan on ihan iskunkestävää kamaa, jossa Li hyppii ja pomppii vitullisen määrän. Huumori yllätyksettömästi on vammaisempaa ja Anthony Andersonin naamavärkki ja läpät alkavat vituttaa heti ensimmäisestä hetkestä lähtien. Kuitenkin ehkä erikoisimmassa ennusteessa elokuva myös sisältää dialogipätkän, jossa Aaliyahin hahmolle sanotaan siveellisyydestä näin:
You saving yourself for Kobe Bryant? -Is that what you think I’m doing?
Näihin sanoihin ja tunnelmiin. Kaikki tiedämme, mistä tässä on kyse.
22.9.2020 – 23.9.2020: Lone Hero (2002)
HBO:n tuottamassa biker-leffassa Lou Diamond Phillips esittää kovaa jätkää, joka tappaa sheriffejä jatimatikillaan ja kerää näiden virkamerkit vyölleen koristeiksi. Jonkun baarirähinän jälkeen, hän eksyy pikkukylän cowboynäytökseen, jossa Sean Patrick Flanery tulee ja tekee kansalaispidätyksen. Phillips toimitetaan putkaan, josta hän pakenee mölliarmeijansa voimin jahtaamaan Flanerya.
Jossain asuntoautollaan samaan aikaan ryypiskelevä Robert Forster näyttää siltä, ettei häntä kiinnosta olla tässä elokuvassa vitun vertaa.
Muutamat toimintakohtaukset sentään onnistuvat olemaan vauhdikkaita, vaikka niissäkin olisi toivonut olevan enemmän ruutia ja verta. Ikävä kyllä myöskään kielekkeeltä alas lentävä moottoripyörä ei räjähdä, vaikka kuinka raivosin siitä televisiolle. Vaimoa tämä episodi hiukan huvitti, mutta minua se vain vitutti.
Paluu tulevaisuuteen ja opetallaanko taas kirjoittamaan oikeissa aikamuodoissa. Ei opetella, mutta lopetetaan tämä nyt tähän. Näyttely vai näytteleminen?
Voisin tässä kohtaa vähentää kiroilua, koska sitä näyttää olevan aika paljon tässä tekstissä… Eikä muuten tullut ylläreitä rakkauden tai anarkian saralta. Festivaali on näinä poikkeusaikoina poikennut raiteille, joille minä en poikkea. Toivotaan, että ensi vuonna saadaan vanhat kujeet takaisin, vaikka pelkään pahoin kaiken olevan vielä tulevassakin olevan perusteltavissa Covid19-nimisellä hirviöllä.
Paluu askareisiin kuitenkin on suotavaa, sillä sairastelusta kirjoittaminen ei kuulu tapoihini.
24.9.2020: M:i:III (2006)
Koska kirjaston pino on armoton, on syytä jatkaa omat stunttinsa tekevän Tom Cruisen seikkailuja ympäri maailman. Muistan aikani pitäneeni tätä rimanalituksena ja niin kutsuttuna ala-arvoisena jatko-osana. Ajat ovat sikäli muuttuneet, että ei Cruisen salaisen agentin kolmastuleminen olekaan niin huono. Itse asiassa se on ihan viihdyttävä pläjäys, jossa etenkin Philp Seymour Hoffman on kuuluisissa kokkeleissaan ja vetää puolivaloillakin sarjan tähän asti parhaan pahiksen roolin. Välillä tuntuu, ettei Hoffman itsekään tiedä, mitä hänen kuuluisi sanoa, mutta jotain sieltä suusta aina tulee ulos.
Juoni sen sijaan on sarjalle hyvin tyypillistä, jossa Cruise pakotetaan eläkepäiviltä takaisin tehtävän pariin, koska hänen kouluttamansa agentti on kadonnut Berliinin keikalla. Jotain mystistä jäniksenkäpälää metsästävät rikolliset ovat leffan kantava teema ja niin pois päin. Siihen kylkeen heitetään vielä aivan tolkuttoman typerää Cruisen perhe-elämää, joka ei oikeasti kiinnosta ollenkaan. Vioistaan huolimatta toimintakohtaukset ja seikkailuhenki ovat hyvä yhdistelmä.
En katsonut lopputekstejä, koska siellä kuullaan muistaakseni elokuvasarjan kamalinta musiikkia.
25.9.2020: Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011)
Omat stunttinsa tekevän Tom Cruisen seikkailut ympäri maailman jatkuvat neljännessä Vaarallisessa tehtävässä, jossa on mukana myös koko kansan vain elämää Edelmann. Ilmeisesti joskus kahdeksan vuotta sitten olen tämänkin katsellut, ja jossain mielentilassa paskaksi todennut. Itse asiassa Ghost Protocol on sekin parempi kuin muistin.
Cruise vapautetaan jostain venäläisestä vankilasta, koska hänen täytyy ottaa vastaan tehtävä. Tehtävässä hän joutuu jäljittämään ruotsalaista terroristia, joka havittelee Venäjän ydinaseiden laukaisukoodeja. Vauhtia, naamareita ja juonittelua on koko rahan edestä, vaikka kestoa leffalla on ainakin puoli tuntia liian paljon.
Koska minulla on ollut vapaata katsella nyt enemmän leffoja, niin en voi sanoa tämän muuta. Siirrytään seuraavaan kohtaan.
25.9.2020: Snatchers (2019)
Hetken mielijohteesta kirjaston valikoimasta katseluun poimittu Snatchers… ikävä kyllä.
Mielijohteet ovat joskus tuntemattomia, sillä tämä Night Visions -kauhun sapluunaan sopiva teinikauhu on aika ärsyttävä teos. Mielenkiintoisesti starttaavassa tarinassa teinityttö harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa ja tulee raskaaksi. Pulla tulee kuitenkin uunista ulos jo vuorokauden jälkeen ja paljastuu Mayojen mystiseksi loisolennoksi, joka on tullut maahan laittomasti Meksikosta. Splattaamista, teinihuumoria, huonoa näyttelyä ja ärsyttäviä leikkauksia sisältävä kokonaisuus on onneksi tarpeeksi lyhyt, jottei se ehdi muuttua liian kiduttavaksi.
Mitään uusintakatseluarvoa tällaisella kikareella ei ole, mutta sen juonen voinee nähdä jollain tapaa varoittavana esimerkkinä esiaviollisesta seksistä kuin myös teiniraskauksista.
26.9.2020: Poikkeustila (1998)
Maailmalla taitaa vallita poikkeustila, mutta se ei liity mitenkään tähän elokuvaan, jossa radikaalit terroristit räjäyttelevät paikkoja New Yorkissa. Hätiin hälytetty Denzel Washington rähisee Bruce Willisin upseerille, joka tekee vain työtään. Meininki on yllättävän hyvää poliittista ennakointia tulevista suuremmista ongelmista. Harmillisesti loppuhuipennus on varsin tylsä ja vesittää hyvin alkaneen dramatisoidun todellisuuden.
26.9.2020: The Watcher (2000)
Köyhänmiehen Sevenissä Keanu Reeves esittää sarjamurhaajaa, joka tykkää valokuvata ja kuristaa uhrinsa pianonkielellä. James Spader ei saa millään Reevesiä kiinni ja kärsii traumoista, jonka vuoksi hän on muuttanut Chicagoon ja käy terapiassa. Reeves seuraa Spaderia tuuliseen kaupunkiin, ja kissa-hiiri-leikki alkaa jälleen.
Harhaanjohtavan kansikuvan vuoksi leffaa ei vissiin arvosteta piirun vertaa, vaikka se on viihdearvoiltaan ihan pätevä jännäri, jossa Reeves on virkistävää nähdä pahiksen roolissa. Loppukohtauksessa nähdään elokuvahistorian surkein räjähdys, mutta se ei pilaa mitään- päin vastoin, se parantaa vain entisestään elokuvan törkeyttä.
26.9.2020: Mission: Impossible – Rogue Nation (2015)
Vielä kerran tällä viikolla omat stunttinsa tekevä Tom Cruise juoksee ympäri maailman. Suoraan sanottuna tässä vaiheessa näistä kirjoittaminen kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa.
Jossain levykaupassa Cruise erehtyy kuuntelemaan väärää vinyyliä, joka johtaa hänet hylättyjen agenttien salaseuran perään. Takakireä Alec Baldwin haluaa sulkea koko vaarallisten tehtävien järjestön, Simon Peggin roolihahmon merkitys koomisena kevennyksenä alkaa saada selkeyttä ja tässä seikkaillaan muun muassa Marokossa. Kaahailua on paljon, kun Cruise ei suostu vieläkään käyttämään kypärää ajaessaan prätkällä. Ennalta arvattava juoni sementoi pääni sekoamisen näiden kanssa.
