Kaverini Commando Mengele kävi tässä piipahtamassa, joten katsoimme kevään tieltä väistyvän talven muistoksi pari aiheeseen sopivaa leffaa, eli Renny Harlinin lumiseen vuoristoon sijoittuvan Devil’s Passin ja kanadalaista sexikomediaa edustavan Ski Schoolin (1990), jonka FIx-kasetti tunnettiin meillä päin paremmin vetoavalla nimellä Meno päällä joka säällä. Noukin kyseisen nauhan tuossa kuukausi pari sitten jostain roskikseen menossa olleesta pahvilaatikosta ja olin asiasta iloinen, vaikka kansipaperista olikin saksittu osa irti (mihin tarkoitukseen, mene tiedä…) ja aiemmin DVD:ltä näkemäni jatko-osa oli jopa kaljoittelun taustalla sietämättömän huono. Noh, nyt mukana ei ollut edes sitä keppanaa, vaan päivän kulttuurihetkeä harjoitettiin tunkkaisessa asunnossa muutamaa tuntia ennen töihin lähtöä, auringon paistaessa samalla kauniisti pihalla.
Leffan alusta löytyy hämmästyttävästi vain yksi traileri. Sitä mikä se olisi ollut, voi vain arvailla, sillä kelasimme tuon mainoksen yli. Steve Martinin nimi nyt ehti ennen pausen painamista tv-ruudussa vilahtaa. Kuvanlaatu kasetissa oli oikeastaan yllättävän hyvä, eli sitä melko rakeista, mutta kuitenkin tasaista ja oikean väristä suttua, mistä VHS-harrastaja on oppinut voimansa ammentamaan. Itse elokuva oli sitten sitäkin huonompi, eli masentavan mitäänsanomaton kopio Delta-jengistä (ja IMDb:n mukaan myös Hot Dogista, jota en kuitenkaan ole ja tuskin tulenkaan näkemään). Hiihtokoulun pojat perseilevät, koettavat isoleukaisten kovanaamojen hermoja ja siinä samalla myös daamien muotoja. Lopussa erotetut hulivilit tietysti ryntäävät keskelle laskettelukilpailua oluttölkkien ja muun rekvisiitan kanssa ja voittavat kisassa yleisön suosion. Lopun mäenlaskut ovat ihan näyttäviä, mutta tässä vaiheessa sillä tuskin on väliä, kun koko muu filmi on ollut niin turhauttava kokemus. Takakannen mukaan ”paljasta pintaa tarjoaa mm. upeavartaloinen Playboy-tyttö Ava Fabian.” Eli tissejäkin on.
Tämän kertaisessa videohelvetin yleisökilpailussa jaetaankin katseluun käytetty kasetti sitä ensimmäisenä halajavalle! Saa poimia kommentilla matkaansa!
Toinen trippi tuli koettua tuossa männäperjantaina, jolloin velipoikani luona visiteeratessani aloin etsimään katseltavaa keskiyön elokuvahetkeä varten tämän sekalaista saastaa sisältävästä videohyllystä. Nauhuriin änkeytyi itse nauhoitettu, ties mistä pinoon päätynyt kasetti, jonka teippaus väitti sen sisältävän komedian Hei, kuka puhuu ja jälkiruokana Kummeleita. Totuus oli kuitenkin toinen, sillä nauhalta löytyi joku ei ihan alusta asti äänitetty ilmeinen rikosdraama sekä lumisadetta, ja kasetti heitettiinkin niiltä hyvin suoraan roskikseen.
Seuraava testiin päässyt leffa oli vailla koteloa televisiosta nauhotettujen 007:en välissä luurannut myyntikasetti filmistä Allan Quatermain ja kadonnut kultainen kaupunki (1986), joka puolestaan näkyy olevan jatko-osa DVD-kokoelmissani katsomatta pölyttyvälle Kuningas Salomonin kaivoksille. Cannonin tuottamassa köyhän miehen Indiana Jones -kopiossa matkustellaan pimeimpään Afrikkaan etsimään kultaista kaupunkia. Matkalta löytyy lapsellisia ansoja, jotain örrimörrikäärmeitä (jotka näyttävät enemmän leluilta kuin matelijoilta) ja tietysti lukuisia pääkalloja sekä koskenlaskua. Lopulta päästään itse temppelille, jonka hurjin salaisuus on tieto siitä, miten Oscar-patsaita todella valmistetaan. Kokonaisuudella voisi Chuck Norrisin Tulijalan tavoin olla mahdollisuutensa hulvattomaksi camp-seikkailuksi, mutta latteus ja myötähäpeä vievät voiton. Musikaalisesta teemakappaleesta tulivat mieleen John Williamsin sävellykset.
