Thunder of Gigantic Serpent sai minut innostumaan jälleen vaihtelun vuoksi vanhasta kunnon Godfreysta, joten päätin katsella muutaman herran elokuvan ja lisätä niistä pari pientä mietettä kootusti tähän. Saa nähdä miten nopeasti tulee taas mitta täyteen ja koen pakolliseksi pitää muutaman vuoden taukoa saksien ja liimapuikon kuninkaasta. Tunnelmaan päästäkseen suosittelen aloittamaan lukemalla Ö-luokan mestarin haastattelun tämän linkin takaa.
Devil’s Dynamite (1987)
Devil’s Dynamite tunnetaan myös Robo Vampire 2:na. En enää viikkoa myöhemmin oikeastaan muista, mitä tässä leffassa tapahtui: ainakin mukana oli kiinalaisia hyppyvampyyreita, ninjoja, uhoava lapsi, varjosoturi ja RoboCopista käännetty Robo Vampire, joka on suurin piirtein muoviin ja sellofaaniin kääritty äijä. Muistaakseni tämä oli pahimmillaan aika tylsä leffa, jonka ”hienommat” hetket saivat riemastumaan sen pari-kolme kertaa. Aika mitäänsanomaton paukku etenkin ykköseen nähden, huono valinta ensimmäiseksi Godfrey Ho -maistiaiseksi.
The Vampire Is Still Alive (1989)
…alias Robo Vampire 3: Counter Destroy olikin sitten jo aivan huimaavaa paskaa. Mitään selkoa juonesta, jos sellainen nyt oli olemassa, on hyvin vaivalloista löytää: joku rikollisliiga tekee kepposiaan, ninjat riehuvat, aseet paukkuvat, yksi tyyppi ammutaan hidastetusti ja paikalla heiluu kukapa muukaan, kuin köyhän miehen Freddy Krueger. Niin, elokuva on siis kaiken ninjailun ja C-äksönin ohella melkoinen rip-off Elm Streeteistä, eikä pelkästään tapahtumia – joissa veitsikättään heilutteleva hirviö pöllyttää tyynyn höyheniä ja muistaakseni saattoi myös tulla läpi sängystä – vaan jopa kuvakulmia on pöllitty sarjan elokuvista. Se mistä helvetistä tämä tappaja tulee tai mitä haluaa, meni hieman ohi. IMDb:n synopsis kuuluu puolestaan näin: ”Joyce rents an old haunted home to pen her horror script, which releases an evil army of robot vampires, a knife-wielding demon and a battalion of otherworldly creatures.”
Tässä oli tosiaan jälleen kerran myös niitä hyppiviä vampyyreitä, jotka lähinnä tuntuivat pelleilevän ja ähkivän liian suurten muovihampaidensa parissa. Lopussa Krueger-variaatio, joka harrastaa Elm Street 2:sta tuttua ruumiinvaltausta, iskee sankarin kimppuun erään naisen kautta, mutta mies alkaakin pyöriä ja muuttuu viimeiseen taisteluun valmiiksi Robo Vampireksi – jo oli aikakin, sillä ehdin jo pelätä kyseisen hahmon puuttuvan koko leffasta. Mestariteos jossa taisi myös olla hyvät musiikit.
Men Behind the Sun 2 (1992)
On täysin loogista, että roskakuski Godfrey Ho ohjaa peräti kaksi jatkista T. F. Moun ahdistavalle kauhukuvaukselle japanilaisten Kiinan invaasionsa aikana tekemistä ihmiskokeista. Myös nimellä Laboratory of the Devil tunnettu Men Behind the Sun 2 on luonnollisesti hyvin tärkeää jatkoa aiheelle. Elokuva kerrotaan takaumana erään Leiri 731:llä työskennelleen herrasmiehen suulla ja sen sivujuonena nähdään kauhujen keskelle joutuvan pariskunnan tarina. Osa kohtauksista on luonnollisesti saksittu suoraan Moun leffasta (ei sentään pahamaineista kissajuttua), mutta vaikea sanoa kuinka moni, sillä alkuperäisen näkemisestä alkaa olla aikaa reilut 13 vuotta.
Gorea, kidutusta ja kaikkea muuta sadistista riittää: ruumis leikellään auki ja tyhjennetään sisuksista, käsistä revitään lihat, ihmisiin ruiskutetaan tauteja sekä leikellään kappaleiksi ja vauvoja pidetään säilöttyinä lasipurkkeihin. Olotila olikin halki filmin vaivaantunut ja epämiellyttävä, eikä termi kidutusporno tässä yhteydessä ole kaukaa haettu. Filmi oli myös ensimmäinen aikoihin, jonka katselun aloittaminen tuntui jo ajatuksena vaikealta. Lopussa on vielä vähän lisää splatteria epäonnisen kapinan seurauksina. Men Behind the Sun 2 taitaa olla ensimmäinen näkemäni Hon elokuva, joka ei oikeastaan naurattanut sitten millään tapaa.
Men Behind the Sun 3: A Narrow Escape (1994)
Men Behind the Sunin kolmas tuleminen oli sekin Godfrey Hon käsialaa. Muun perheensä tavoin Cat III -luokittelun saanut eksploitaatioleffa ei enää tunnu edes jaksavan yrittää. Ikävän olon aiheuttavaa kidutus- ja gorekuvastoa on jälleen mukana roimat määrät, mutta suurin osa tästä on leikelty kahdesta aiemmasta elokuvasta. Juoni yrittää käsitellä sodan uhrien kärsimysten ohella tappajien omantunnontuskia, mutta haistaahan Spielbergin tyrannosauruskin, että dollarit ovat painaneet Hongkongin tuottajien sydämiä selkeästi humaania maailmantuskaa enemmän. Junalla matkataan paljon ja taustalla kuultava musiikki on todella aavemaista. Sarjan viimeinen osa Black Sun: The Nanking Massacre olikin jälleen T. F. Moun ohjaama – tähtiä laskevan mukaan heittämällä puolet parempi, kuin molemmat Hon rahastukset yhteensä.
Undefeatable (1993)
Cynthia Rothrock on kovassa vedossa Hon ohjaamassa mätkimispsykedeliassa, josta ei ilahduttavasti löydy tolkkua enää sen vähänkään vertaa. Rothrock on laittomissa katutappeluissa rahaa vastaan mitä kummallisempia äijiä hakkaava kovanaama, joka lähtee kimppaan poliisin kanssa sen jälkeen, kun kiharamullettinen ja exäänsä vähääkään muistuttavia naisia vainoava kamppailulajimestariraiskaajamurhaaja vie tämän siskolta silmät ja hengen.
Elektroninen musa potkii munille melkein yhtä kovaa kuin leffan pahaperseiset mutsinnussijat ja kaikki on niin psykedeelistä sekä vailla järjen häivää, ettei yhtään mitään leffassa tapahtuvaa voi ottaa tosissaan. Undefreatable lukeutuukin ilman muuta Godfrey-herran suurimpien mestariteosten joukkoon.
The Vampire Raiders (1988)
Myös nimellä Vampire Riders vs. Ninja Queen tunnettu filmi on huippuluokan pettymys. Mister Vampiresta tutut kiinalaiset vampyyrit pomppivat kädet ojossa ja meno on todella laiskaa. Jottain ninjoja tässä hyöri, mutta paljoa muuta ei mieleen jäänyt. Ei toiminut edes lomanalkua juhlistaneiden kosteiden illanistujaisten ohjelmistona kaveriseurassa. Toisaalta Ho on tehnyt huonompiakin leffoja, mikä on vähintään hälyttävää. Lähinnä tämä oli tylsä ja mitäänsanomaton.
Nyt saa vittu riittää. Palataan asiaan ehkä ensi vuonna Ho Moilasena uusin leffoin, kunhan olen taas unohtanut tämän professorin töiden laadun ja saanut nämä täyteen latautuneet törkykiintiöt jälleen lähemmäs nollaa. Hyvää yötä, myyräntyötä.
