19.10. Dracula in Pakistan (1967) (PC)
Järjestin siskolleni ja langolleni parin päivän päästä tapahtuvan muuttoni kunniaksi mustien juhlien nimellä liikkuneet läksiäispippalot, joita kaavailin alunperin Verikekkereiksi. Tarjolla oli mustaa ruokaa ja juomaa, pukukoodin ollessa luonnollisesti musta. Elokuvatarjonnasta piti löytyä pelkkiä vampyyrileffoja, mutta tämä kaatui siskoni suututtua heti pakistanilaisen Draculan perään päälle laittamastani Jack Palancen Draculasta niin paljon, että sanoi häipyvänsä jollemme katso muuta kuin lisää tätä samaa. En ymmärrä, sillä olihan Zinda Lash vaikkakin tylsä, myös jollain omalla tavallaan melko sympaattinen teos. Elokuvahistorian toiseksi huvittavimman vampyyrin (paras tämän hetken väsyneessä mielentilassa lienee Zoltan) sisältävässä rainassa on paljon (alunperin pois saksittuja) tanssikohtauksia ja älyttömän hieno metamorfoosi, jonka aikana hahmon pärstä ei tunnu muuttuvan laisinkaan. Ehkä se paras yhden tähden Dracula.
19.10. Scanners II – Rukoilet armoa (1991) (DVD)
Koska Jack Palance ei kelvannut, piti sitten katsoa jonkinlaisena kompromissina canuxploitaation ryöstöviljelyn kohteeksi joutuneen Cronenbergin merkkiteoksen ensimmäinen jatko-osa, johon kukaan ei kuitenkaan tainnut keskittyä. Päitä räjähteli ehkä tai jotain. Muistan lähinnä kaupan ryöstön ja sen, että ruudulla puhuttiin melkein yhtä paljon kuin olohuoneessa.
20.10. Veljeni vartija (2018) (DVD/kirjasto)
Palasimme verenimijöiden pariin melkoisen tuskallisissa tunnelmissa. JP ”Vitun” Siili ohjasi silloin joskus uransa alkutaipaleella Hymypojan, joka yläasteiässä nähtynä pysyi pitkään huonoimpana suomalaiselokuvana omilla listoillani. Nyt tällä kotimaan tärkeimpiin lukeutuvalla tekijällä on ollut ilo alittaa itsensä ja ohjata henkilökuva maamme vastenmielisimpiin lukeutuvasta ”muusikosta”, mikä puolestaan kaivautui reilusti Hymypojankin katakombien alapuolelle lähelle helvetin esikartanoa, jossa Jukka-Pekka arvatenkin ohjaa seuraavan filminsä rakkaasta ex-johtaja Sipilästä. Säälittävistä paskaläjistä kertova Veljeni vartija tuntui kirjastossa hyvältä vitsiltä, mutta ei tätä takakantta myöten ylimielistä ja kusipäistä, teknisestikin niin ja näin olevaa egotrippailua pysty katsomaan edes Titanic 2:n hengessä. Jonkinlainen rangaistusvero tällaisille pitäisi olla olemassa. Niin ja lepää rauhassa, Jerker A. Eriksson.
20.10. Dracula (1974) (PC/Youtube)
Pääsin viimein katsomaan Palancen Draculan töissä hiljaisen hetken osuttua kohdalle. Tämä oli lajissaan toinen (Jeesuksen Verenhimoisen Draculan ohella), jossa nähtiin saksanpaimenkoiria susina. Palance on sitten se kolmanneksi törkein pitkähammas sen pakistanilaisen herran jälkeen. Kauhukuukausikin epäonnistui, enkä ehtinyt/jaksanut enää tämän jälkeen katsella enempää listan elokuvia. Joskus toiste sitten.
VÄLIHUOMAUTUS: Tässä kohtaa avarsin maailmaani ja katselin Juri Nummelinin elokuvakirjan ”täytyy nähdä”-listalta poimitut kokeelliset animaatiot, jotka löytyivät Youtubesta. Nämä olivat Blinkity Blank (1955), Arnulf Rainer (1960), Free Radicals (1958) ja Lapis (1966), joista ainoastaan jälkimmäinen jäi mieleen psykedeelisessä väriloistossaan. Ei muuta sanottavaa.
21.10. Africa (2013) (DVD/kirjasto)
Taas yksi Attenboroughin dokkarisarja saatu päätökseen. Kovaa peliä Afrikassa, jonka luonto lienee hetkellisesti hävinnyt ihmiselle, joka puolestaan on pelannut itsensä vastapuolen oletettavasti pian mäkeen heittämään pussiin.
22.10. In Darkness We Fall (2014) (DVD/kirjasto)
Blair Witch -tyylillä oletettavasti järjestelysyistä kuvatussa kauhupätkässä ryhmä espanjalaisia jälkeenjääneitä tumpeloita tunkee itsensä ahtaaseen luolaan, jonne luonnollisesti eksyy. Vaikka hahmot saavat otsasuonen valumaan pari tippaa verta, jouduin klaustrofobiasta kärsivänä paikoitellen miltein pakokauhun partaalle, niin vaikuttavasti onkaloiden tilanpuute ja nouseva hysteria välittyy ruudulle (kunniaa vain näyttelijöille, itse en kyllä olisi pystynyt tuolla työskentelemään, vaikka poispääsy olisi ollut miten varma hyvänsä). Jossain välissä teho kuitenkin luhistuu ja filmi muuttuu lähinnä South Parkin erään jakson (jossa poppoo jää jumiin lumen valtaamaan kouluun) mieleentuovaksi hölmöilyksi, jossa psykopaattiset ja pimeät puolet sekä kannibalismi pääsevät valloilleen. Myös halvat säikyttelyt ja loppukohtaus, jossa kamera vaihdetaan ryhmän ulkopuoliseen, latistavat tunnelmaa.
23.1o. Head (1968) (PC/Youtube)
Piti katsoa, sillä kaverini kertoi tarinan, jonka mukaan LSD:llä ruokittu Jack Nicholson laitettiin laatimaan tähän käsikirjoitusta ja keksi happopäissään, että The Monkees kävelee jonkun tyypin päähän. Tämä ja monta muuta surrealistista kohtausta – kuten kylppärin peilikaapista kurkistava jättisilmä – kyllä ehditään nähdä käytännössä juonettoman elokuvan aikana, mutta kun tiedän The Monkeesista lähinnä pari nippelifaktaa, ei kokonaisuus naurata tai kiinnosta. Runsas psykedeliakin tuntuu tekemällä tehdyltä ja päälle liimatulta, oli se miten huumehuuruissa kirjoitettua hyvänsä.
24.10. The Grand Budapest Hotel (2014) (DVD/kirjasto)
Wes Anderson on tehnyt jälleen yhden wesandersonmaisen elokuvan, joka on kertaalleen yhtä hyvä kuin muukin Wes Andersonin tuotanto.
24.10. Pelot ja halut (1953) (DVD/kirjasto)
Kubrickin esikoinen on aika lailla niin heikko, kuin olin saanut ymmärtää. Vaikka jo tässä tavoitetaan joidenkin idioottien puolustelemia (antipasifisti löytää aina syyn sotatoimien oikeutukselle) inhimillisen katastrofin surrealistisia kauhuja, kuten jatkuvat sekä milloin hyväntä tapahtuvat murhat, abstraktit kunniakäsitykset ja toisten elollisten alentamisen pelinappulan tasolle, on kuvakerronta amatöörimäistä ja erityisesti sekoava solttu niin huono hahmo, että oksat pois ja risua. Pakkohan tämä kuitenkin oli joskus katsoa.
25.10. Maria Braunin avioliitto (1979) (Teatteri/35 mm)
Ehkä elokuvia kannattaa aina silloin tällöin katsoa myös toistamiseen. Tämä tuli ainakin itselleni mieleen, kun katsoin Maria Braunin työvuoron aikana alusta loppuun pohtien innoissani, että hyvä että tuli nähtyä, mainio kuva ja tämän jälkeen huomasin IMDb:stä jo pisteyttäneeni leffan joskus ajat sitten.
25.10. Pink Floyd: The Wall (1982) (Teatteri/35 mm)
Onhan The Wallkin nähty jo useammat kerrat, mutta silti oli pakko katsella duunijuttujen lomassa arviolta kolmannes pätkästä taas kerran, tällä kertaa karaokeversona. Filmiltä tullut scope-kuvaus tuntui tärisyttävän upealta.
26.10. Khalif-aist (1981) (PC/Youtube)
Koska en mahtunut WHS: Psykedeelisiin neuvostoanimaatoihin, yritin kompensoida asiaa katsomalla näistä yhden yksinäni tietokoneen ruudulta. Ei tahtonut toimia tässä formaatissa, enkä muista tästä yhtään mitään.
Pitää kai lopettaa taas tältä erää ja jatkaa töitä. Hyvästi.
