”Pieni Kuvaputki vaan, Pekan luukkuun katoaa…”
Päätinpä tässä omaksi ilokseni ja suomenkielen päivän kunniaksi (…) koota vuosien varrella kirjoittelemani kommentit lukemistani valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin -kirjoista saman bunkkerin suojiin. Tekstejä ei ole muokkailtu sen enempää, vaan ne ovat samassa muodossa, johon ne joskus aikoinani raapustin. Osa kirjoista on rivologin omaa vihkotuotantoa, lopuissa puolestaan käsitellään tätä. Tekstien loppuun olen merkinnyt vuosiluvun, jolloin ties missä päihtymystilassa ajatukseni on virtuaalipaperille vuotanut.
Töherrykset opuksista Ufot, uskonto ja paholainen ja Isänmaan puolesta – Suojeluspoliisi 50 vuotta on käsitelty Kuvis-kerhossa jo aiemmin. Musta Magia 1 & 2 ja Henget kertovat odottavat yhä lukemista hyllyssä ja Jiri Kerosen Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä kirjaston loputtomassa varausjonossa!
Pekka Siitoin – Kohti uutta uskoa
(salanimellä Peter von Weltheim)
”Palaan tähän jonkun ajan kuluttua. Sitä odotellessa voi vaikka pohtia miten sekaisin olen, kun tilasin juuri antikvariaatista 80 eurolla Pekka Siitoimen juttuja.
Eli: jostain syystä tämä teksti tuntui ihan pirun tutulta. Olisinko lukenut siitä sitten sitaatteja Valonkantajista, mutta olin lähes koko vihon ajan siinä uskossa, että Pekka olisi plagioinut tekstin sellaisenaan Sinisestä saaresta (josta olen aiemmin lukenut pätkiä Isä minä elän -kirjasta). Näin ei kuitenkaan ole, joten lienee parasta käydä Häkkisen ja Iitin teosta ensi viikolla broidillani kertaalleen hieman läpi. Kyse saattaa myös olla deja vusta tai henkimaailman yhteydestä.
Kohti uutta uskoa on joka tapauksessa hyvin samanlainen kuin Sininen saari. Pekan salanimellä ja hengen välityksellä kirjoittama sepustus kuvailee elämää tuonpuoleisessa samankaltaisesti ja jopa yllättävän sympaattisesti. Toisaalta valtakunnanjohtajaan luottaminen voi olla aika vaikeaa, joten väitetyistä spiritistisistä kyvyistään huolimatta epäilen Siitoimen vain lukeneen Steadin perinnön ja päättäneen tehdä aiheesta oman versionsa. Kenpä tietää? Kommunistit muistetaan toki pikaisesti lytätä.
Antikvariaatin pitäjä muuten kirjoitti olevansa iloinen, että pidän Pekan kirjoituksista.” (2015)
Pekka Siitoin – Työväenluokan tulevaisuus
(Salanimellä Peter Siitoin)
”Aluksi oli kyllä sellainen olo, että nyt en millään jaksaisi Pekan flippailuja, mutta paranihan tämä loppua kohti pussiin itsensä puhuvan kirjailijan alettua todistelemaan väitteitään selvänäkijän kyvyillään.
Tietääkö joku, mistä voisi löytää luettavakseen Paholaisen katekismuksen tai Musta magia -teokset?” (2015)
Pekka Siitoin – Demokratia vaiko fasismi?
(Salanimellä Peter Siitoin)
”’Tästä johtuen, suosittelen Teille seuraavia kirjoja, joista on luettelo ja tilauskuponki kirjan lopussa.’
Pekka on vaihteeksi tuli hännän alla. Fasismi voittaa demokratian (kirjailijan sanoin paskakratian), koska Siitoin ei saa postiaan tarpeeksi nopeasti. Hän myös puhuu kolmesta miljoonasta murhatusta juutalaisesta, vaikka (väärinkö) muistaakseni moinen oli Kolmas pyörä -ohjelmassa esitetyn väitteen mukaan palturia. Kirjasta olisi perinteiseen tapaan voinut tulla tuhatsivuinen, mutta Pekka päätti tiivistää sen alle pariinkymmeneen.
Vaikka mielikuvitus on vaihteeksi laukannut tätä pamflettia raapustettaessa vauhdikkaasti, puolueettomana ihmisenä annan tukeni valtakunnanjohtajan väitteelle, että demokratian ongelmaksi muodostuu suurien massojen tyhmyys. Vai onko tasa-arvoisuutta saada esimerkiksi äänestää Kataista tyylikkään pukeutumisen takia tai Väyrystä sen vuoksi, että hän näyttää liskolta? Molemmat kommentit ja monta muutakin kuultu elävien äänioikeutettujen suusta.
Kirjoitusvirhekimaran ylittämättömimmäksi nousee tällä kertaa, ettei Pekka osaa kirjoittaa oikein edes omaa nimeään – loppusanojen alla sukunimen paikalla komeilee kirjainyhdistelmä Siiloin.” (2015)
Pekka Siitoin – Rotu-oppi
”Aamun psykoottinen huumoriannos kulkee lähes yhtä koomisissa mitoissa tämän sivuston (Listal.com) käyttäjäystävällisyyden kanssa. Pekka tietää muiden muassa kertoa mustalaisten äo:n olevan luokkaa 30-60 ja yhdistää kommunismin samaan rimpsuun kateuden, vihan ja väkivaltaisuuden kanssa. Siitoimen kuvailemat neron ruumiinpiirteet käyvät muuten aika yksiin hänen oman ulkonäkönsä kanssa, mitä sisällysluettelon yhteyteen liitetty valtakunnanjohtajan kuva korostaa. Pamfletissa raivotaan myös ”kaiken maailman neekerien ruokinnasta” ja sen loppupuolen postimyyntiluettelossa kaupataan taikasormusta 50 markalla.” (2015)
Perttu Häkkinen & Vesa Iitti – Valonkantajat
”’Das ist Magnum 44. Tällä kun ampuu, irtoaa puolet päästä. Itse asiassa koko pää.’
-Pekka Siitoin
Lähimenneisyyden suomalaisia salatieteilijöitä melko perusteellisesti ryöppäävää kirjaa pitää kehaista alkutekstienkin mainitsemasta akateemisen jäykkyyden (hyi olkoon) puuttumisesta. Toisaalta rennossa, verbaalisesti lahjakkaassa tekstissä mättää juuri se, minkä ohittamisen itsekin olen haastavaksi huomannut – näppärimmätkin synonyymit alkavat pomppimaan ikävästi ikkunoille, kun niitä sorrutaan viljelemään turhan usein.
Lisää plussaa kuvaliitteestä löytyvistä Tattarisuon kalmoista. Tuolla lähteellä voisi ennen kesäksi suunniteltua, Malmin hautausmaalla vietettävää yötä piipahtaa.” (2015)
Pekka Siitoin – Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan
(Salanimellä Hesiodos Foinix)
”Harmi että istun työpaikallani enkä uskaltanut illalliseksi roudaamani keiton (ruokalaji, jolla aina toisinaan on tapana kaikista varotoimista huolimatta valua pitkin reppua ja huuhtoa aromeillaan kaiken siellä olevan lailla tulvivan Niilin) vuoksi ottaa kirjaa messiin. Tämän myötä en voi alkaa viljelemään suoria siteerauksia ja koska tiedän etten kotonakaan enää tänään konetta avaa, jäisi kommentointi helposti kokonaan harakoille.
Mutta niin: luin tämän loppuun hämärässä valaistuksessa joskus keskellä yötä, lähellä suden hetkeä. Äkkiarvaamatta Pekka alkaa viimeisillä sivuilla selittämään hirviöstä, joka asuu 95 ihmisellä sadasta (tässä välissä hän alkaa kirjoittamaan tekstiään suurin tikkukirjaimin). Tuo hirviö on aina läsnä tuntiessasi olosi turvattomaksi, se on pahimpien pelkojesi summa ja tulet kohtaamaan sen silloin kun sitä vähiten haluaisit nähdä, sen äkkiarvaamatta istuessa makuuhuoneesi nurkassa ja puhutellessa sinua. Voit aina rukoilla, ettet kohtaisi tuota petoa, mutta henkisen kehityksen jatkamiseksi se on välttämätöntä.
En tiedä. Pekan päätettyä lukunsa sanoihin NUKKUKAA HYVIN tunsin samaan aikaan mitä suunnattominta riemua että puistattavinta hyytävyyttä. Tulipahan Siitoin saaneeksi minut ansaan vielä kuolemansa jälkeenkin.” (2016)
Pekka Siitoin – Povaustaito
(Salanimellä Aini Saga Lindberg)
”Pekka jauhaa paskaa Aini Saga Lindbergin nimellä. Kyseinen henkilö eli mukana olevan tietoiskun mukaan 1930-luvulla. Nuorena vaikutti ja kuoli.” (2016)
Iiro Nordling & Olavi Koskela – Suomen Führer – valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944-2003)
”En voi sanoin kuvata, kuinka paskasti tämä kirja on kirjoitettu ja taitettu. Samoja asioita toistetaan halki niteen jopa identtisinä lauseina, kirjoitusvirheitä on enemmän kuin mitä itse tätä taitoa 7-vuotiaana opetellessani aikaan sain. Välistä lause loppuu sivun vaihtuessa kesken ja loppuosa löytyy sitten jostain vähän kauempaa täysin eri aihetta käsittelevän sepustuksen eteen eksyneenä.
Ammattimaisuudesta ja aiheen subjektiivisuudesta kertonee esimerkiksi, että kirjoittaja antaa välistä oman mielipiteensä lentää varsin valtoimenaan (mm. Tarja Halonen haukutaan äkkiarvaamatta noin niin kuin sivutoimena), jolloin lopputulos on pitkälti yhtä varteenotettava kuin Juha Partasen Gösta Sundqvist -muistelussa Cyrano ja hullu koira. Vaikka kummankin olisi niin ikään tarkoitus olla henkilökuvia toisesta henkilöstä, sekä Partanen että Nordling tuntuvat nauttivan suunnattomasti rivien välissä itsestään skriivailusta, salli tilanne sen tai ei.
Suomen Führerin arvoa vakavasti otettavana Pekka-historiikkina tuhoaa myös Nordlingin ylpeänä esittämä selitys lähdeluettelon puuttumisesta. Toki olen samaa mieltä hänen kanssaan, että akateeminen lähestyminen ja sen myötä pois putoava ”inside-tietämys” toki olisivat laihentaneet jo nyt selkeän vaivalloisesti kokoon saatua pakettia, mutta samalla tämän sisäpiirijutun ongelmanahan on se, ettei Siitoimen hautaan menon myötä ketään ole millään tavalla kommentoimassa tekijän salaisimpia faktoja ja niiden mahdollista värittämistä. Kolikon toisena puolena parempaa lähestymistä nimenomaista aihetta kohtaan tietenkin tavallaan saa hakea.” (2016)
Pekka Siitoin – Ennustuksia Suomen tulevasta kohtalosta
(Lukuisia salanimiä)
”’Vihdoin tämä kauan odotettu ns. ’kuuma’ kirja ilmestyi.’
Reilun 40 sivun pituinen vihko käsittää pro- ja epilogin lisäksi melkoisen kasan jupinaa Googin sodasta, Pekan ilmeisen alter ego -kimaran ennustuksia (jotka ovat melko itseään toistavia) ja infoa Pegasos-seurasta sekä tietenkin tutun ja turvallisen kirjaluettelon tilauskuponkeineen. Häkellyttävintä lienee, että moisen aikanaan postittamalla on pystynyt ostamaan kirjastoonsa vaikka Koraanin. Osa selvänäyistä on tähän päivään mennessä toteutunut, mutta tähän tuskin liittynee silkkaa sattumaa suurempaa mystiikkaa.
’Hyvää jatkoa
P. Siitoin'” (2016)
Pekka Siitoin – Mustan magian salaisuudet
(Salanimellä Ray Isaksson)
”Takakannen mukaan kanadalainen Ray Isaksson on kirjoittanut kirjan, josta on varmasti paljon hyötyä esimerkiksi tutkijoille. Tämä tietopaketti alkaa pontevasti luvulla 666 ja kuvalla, jossa piru nussii naista takaapäin. Loppuun on vielä liitetty mm. Pekan johonkin Pirun kirkkoon kuulumisesta kielivä todistus ja sen sellaista. Tästä kaikesta huolimatta hämmentävintä on, että vihkonen on paikoitellen etenkin kasviosuutensa suhteen aidosti mielenkiintoinen. Mistä lie yrttien, juurien ja marjojen käyttöohjeet kopioitu, mutta paljon samoja vinkkejä olen kuullut aiemminkin, eli silkasta viinahöyryjen kiihkoissa suolletusta paskanjauhannasta ei voine näillä paikkein olla kysymys.” (2016)
Mike Pohjola – Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?
”Tuttujen ja tutkijoiden kertomuksia Pekasta ihmisenä ja ilmiönä. Erityisesti Mesikämmenen jutut toimivat ja ovat viihdyttävää lukemista.” (2016)
Pekka Siitoin – Uuden ajan unikirja
(Salanimellä Cassius Maximanus)
Valtakunnanjohtajan tylsin ja mielikuvituksettomin kirja koostuu prologin ja epilogin ohella satasivuisesta luettelosta, jossa Cassius Maximanus (siis Pekka) kertoo henkisen mestarinsa Tsing-Tsingin avulla unien symboliikka. Esimerkkeinä:
Kommunisti: olet vaarassa, sinua aiotaan pettää.
Lippu (punainen): vaara uhkaa.
Neekeri: levottomia aikoja.
Neuvostoliitto: harmia, köyhyyttä ja epäonnea.
Ehkä koomisin kysymys syntyy siitä, millä määritelmillä Siitoin erottaa mm. erilaiset namuset:
Karamellit: varo petosta ja vilustumista.
Makeiset: varo ettet puhu läpiä päähäsi.
?
Vaikka vastaavan kaltaisia mokia vannotusta asiapitoisuudesta huolimatta löytyy siinä missä kirjoitusvirheitäkin ja Pekka sekä puhuu itsensä ideologisesti pussiin että innostuu höpisemään alter egostaan Hesiodos Foinixista, on kokonaisuus itseään toistavaa ja pitkäpiimäistä tahkoamista. Lopussa mainostetaan Mustaa magiaa seuraavin hehkutuksin:
’Huom! Suosittelemme tilaamaan tämän kirjan nopeasti, ennenkuin se julistetaan takavarikkoon kaameutensa vuoksi.’” (2016)
Pekka Siitoin – Paholaisen katekismus
”’Pidä aina asuntosi seinällä 666-taulua, tai johtajamme kuvaa tai patsasta. Älä koskaan ole yhden naisen mies, sillä olet silloin ’lällärinynnäsri’.’
’Muistakaa myös kaksi vanhaa sananlaskua, todellinen mies on sotilas juoppo ja pukki ja jokainen mies itkee ja nuolee vitun, sekä vetää käteen, mutta vain harva sen tunnustaa.’
Pekka sekoaa täysin ja päätesanoissa selittää, kuinka olisi voinut tehdä kirjastaan laajemman teoksen, muttei halunnut. Hän myös pahoittelee ’muutamia’ lyöntivirheitä, mutta puolustelee näitä sillä, etteivät ne haittaa asiaa. Kirja on koristeltu mm. ilmeisesti valtakunnanjohtajan itsensä piirtämillä, laadultaan ala-asteen jonnejen taiteen mieleen tuovilla elin-kuvilla.
Paholaisen katekismuksen Siitoin päättää tuttujen, ’aihetta laajentavien’ postimyyntimainosten ohella viikon vitsiin:
Mitä yhteistä on naisen vitulla ja hautausmaan portilla?
Molemmista viedään sisään jäykkää poikaa jalka tai jalat edellä!
’Tämä kirjani PAHOLAISEN KATEKISMUS ei ole oman mielikuvitukseni tuotetta. Teoksen pohjana on ollut kristillisen kirkon virallinen katekismus.
Miellyttäviä ja kiinnostavia lukuhetkiä !
Tekijä’ (2016)
Iiro Nordling – Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon
”Darrassa tulee rangaistua itseään mitä masokistisimmin tavoin: tällä kertaa repäisemällä hyllystä Iiro Nordlingia fyysistä ja psyykkistä pahoinvointia korostamaan.
Aika lailla taisin jo rähistä sydämeni puhtaaksi tästä jannusta viime kesäisen Suomen Führer -omakustanteen kohdalla. Silti kaikella kunnioituksella tekee jälleen hinku räjähtää, että kannattaako omaakaan rahaansa polttaa julkaisemalla kirjan, mikäli itse tekstin tuottamisen taito on ala-asteikäisen luokkaa. Kirjoitusvirheitä, toistoa, huudahduksia… sieluni valuu Niagaran putousten lailla tätä sontaa lukiessani.
Nordling on omien sanojensa mukaan opiskellut poliittista historiaa yliopistotasolla. Tämä kertonee aika tavalla koko koululaitoksesta. Paitsi että kirjailija toden totta ottaa vakavasti Abdullah Tammen väitteet KGB-agenttiudestaan, hän myös selittää ensin, kuinka historian kirjoitus on aina tekijän näkökulmaa ja miten Ipi itse yrittää pysyä neutraalina – alkaen kuitenkin liki samaan hengenvetoon puhumaan kotikommareista, ryssistä ja isänmaallisista miehistä. Toisaalta Nordling on vähintäänkin sopiva henkilö aiheensa käsittelyyn, sillä erään Pekan vihon tavoin hänkin toteaa laitoksensa takakannessa, että olisi voinut oikolukea sen paremmin sekä mahduttaa mukaan muitakin mielipiteitä, muttei halunnut.
Vaikka raivokäyräni jo pelkän kieliopin vuoksi oli hyvin korkealla, puolueettoma(mpa)na henkilönä myönnän myös niteen ansiot. Pekan arvatenkin omakätisesti salanimen turvin kirjoittama elämänkerta ja neukkulainen lehtijuttu vuodelta -91 ovat oikeasti mielenkiintoista materiaalia. Allekirjoittaa voin myös Nordlingin henkilökohtaisen kommentin, miten kaksinaamaista on ensin hyökätä toista kulttuuria toteuttavaan maahan ja tämän jälkeen vihata omien toimien tuloksena syntynyttä pakolaisilmiötä.” (2017)
Pekka Siitoin – Laillinen laittomuus Suomessa
En tiedä miksi, mutta tämän vihon yhteyteen en ole kirjoittanut mitään kommenttia. Lukeminen on tapahtunut vuonna 2017.
Sama koskee myös samana vuonna luettua Hannu Lauerman Pahuuden anatomiaa, joka sisälsi myös yhden Pekka Siitointa käsittelevän luvun. Sääli, sillä näitä muistiinpanoja olisi ollut hauska kerrata näin tulevaisuuden perspektiivistä.
Pekka Siitoin – Miksi juutalainen menestyy?
(Salanimellä Mister-X)
Ilmeisesti olen potenut vuonna -17 jonkinlaista väsymystä, sillä myös tästä vihosta on jäänyt yhteenveto tekemättä. Näyn antaneen sille yhden tähden, eli muistaakseni ärsyynnyin niteen sisältämästä rasismista. Tässä taidettiin selittää jotain siitä, kuinka juutalaiset syövät lapsia.
Tommi Kotonen – Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana
”Kirjaston herätelaina oliko nyt Hesarin jutun vuoksi, missä mainittiin Pekka Siitoin. Akateemisuudessaan nopeatempoista ja helpposelkoista luettavaa, joka tuo oman perspektiivinsä sekä Pekkaan että muihinkin fasismin tuolloisiin edustajiin. Mielenkiintoista on myös Kokoomuksen (jonka kannattajat suorittivat sodan jälkeen vasemmistoa vastaan myös pienimuotoisia terroritekoja) kehittyminen IKL:ttä ja muita vastaavia tahoja sympatiseeranneesta porukasta sovinnaisempaan suuntaan. Myös nykyisen ministerimme Jussi Niinistön äärioikeistovaiheista on opettavaista lukea. Niin ja huomaa kyllä miten maailma on muuttunut, kun matkalla Heinolasta vetäisi luvun toisensa jälkeen natsien riehuntaa ja vastamielenosoituksia, ja sitten ensimmäiseksi Kampin bussiterminaalista ulostautuessaan kuulee ’rajat vittu kiinni!’ -kiljuntaa megafoniin.” (2018)
Inkeri Koskinen – Villi Suomen historia
Tästäkään kirjasta ei ole kirjoitettu ylös kommenttia. Luettu vuonna 2020. Sisälsi muistaakseni lyhyehkön osion Pekka Siitoimesta, jossa mm. käytiin läpi tämän Mustassa magiassa esittämiä taikoja.
Siinä ne sitten olivat. Laitetaan vielä loppukevennykseksi Heinrich Kramerin ajatuksia Noitavasarasta, josta eräällä tapaa tyylisestä sisällöstään huolimatta tuli huomattavasti Pekka Siitoimen juttuja suositumpi niinä pimeinä aikoina, jolloin ihmismieli keksi toisilleen mitä sadistisempia piinatapoja ja kansa lämmitteli noitarovioiden loimussa kirkon toimesta kristuksen rakkauden nimissä:
”Mitä lopulta olisi ajateltava niistä noidista, jotka välistä tallettavat sellaisia jäseniä (peniksiä) huomattavissa määrin, 20 tai 30 kerrallaan, johonkin linnunpesään tai kaappiin, jossa ne liikkuvat kuin elävät olennot kauraa ja rehua syöden, niin kuin monet ovat niitä nähneet ja niin kuin yleisesti puhutaan…”
