Katkeran makuinen elämä opettajana

Nyt se on iskenyt kuin tuhat volttia ja kuin pallosalamana konsanaan. Plokin kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle, koska en ole ehtinyt katsoa eläviä kuvia, ja ole enemmin ollut elävä kuollut. Yritän kuitenkin viihteen ja itseni vuoksi pitää tätä rupuista päiväkirjaa tekohengityksellä elossa. Katsotaan mitä tästä tulee. Eli tulee jos on tullakseen. Tervetuloa tähtien pariin! Teitä ei varoitella yhtään enempää.

7.5.2021: A Bittersweet Life (2005)

A Bittersweet Life on niin sanottu uusintakatselu, jolle oli nyt tarpeensa, sillä en rehellisesti sanottuna muistanut tästä Jee-woon Kimin leffasta yhtään mitään. Voin ainoastaan jakaa muistoni katselukokemuksesta, joka oli menneiden vuosien Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilta. Tuolloin koomakuumeessa raahauduin paikalle, koska olin ostanut pahamaineisen 11 elokuvan sarjalipun. Korona-aikana tällainen toiminta olisi ihan perseestä ja vähintään maski pitäisi laittaa naamaan. Mutta se on siis toinen tarina, koska tämä on pitkittämisestä huolimatta edelleen päiväkirja eikä mikään salonkikelpoinen etikettiraamattu.

Joten leffan juonesta voinee sanoa sen verran, että siinä joku sairaan kova ja viileä hyppypotkuja jakeleva gangsteri tekee munauksen, ja joutuu oman rikollisjärjestönsä ajojahdin kidutuksen kohteeksi. Hitaasti etenevä filkka ei ole kovinkaan mukaansa tempaava, ja sen sekavasti etenevä juoni tarjoaa omat haasteensa, vaikka energiset toimintakohtaukset potkivat huolellisen tyylikkäästi. Myös korealaisten tapa keksiä esimerkiksi jakoavaimelle uutta verisempää käyttöä on nerokasta. Loppuhuipennus on sekin taidokkaasti tehtyä John Woo -pastissia, joka jaksaa ilahduttaa tällaista leffanarkkaria.

Lainaamani kirjaston DVD on muuten Sandrew Metronomen ruotsalainen julkaisu, jonka kannessa ei mainita sanallakaan suomenkielisistä teksteistä, vaikka ne valikoista toki löytyvät. Itse DVD:n kuvanlaatu sen sijaan on kehno ja nykivä, mutta ajaa asiansa silti maaliin asti. Ymmärrettävästi joillekin tässä on taas yksi keskinkertainen korealainen lisää. Minulle tämä on vähän sen yläpuolelle nouseva elokuvakokemus.

8.5.2021: Last Vegas (2013)

Michael Douglas on menossa itseään puolet nuoremman naisen kanssa naimisiin, jonka takia vanhat ystävät, Morgan Freeman, Robert De Niro ja Kevin Kline soitetaan Vegasiin viettämään polttareita. De Niro mököttää, koska Douglasin kanssa on nuoruudessa mennyt sukset ristiin väärinymmärrysten takia, Freeman voittaa satatonnia kasinolla ja Klinella on vaimon lupa harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella. Tämän suhteellisen geneerisen idean varaan saadaan rakennettua oikeasti hauska komedia, jonka todellinen voimavara on veteraaninäyttelijänelikko. Porukan kemia toimii, ja meno on hykerryttävää, kun yhden hitin Sexy and I Know Itista tuttu persenaama heiluttaa kulliaan De Niron vittuuntuneelle naamalle. Freeman on Freeman ja Kline vonkaa suuseksiä nuorelta tytöltä. Lopussa Douglaskin oppii elämästä ja kaikki päättyy satukirjan oppeja noudattaen.

Roisin huumorinsa lisäksi leffa pohtii hyvin ikääntymistä ja ystävyyttä. Minne kaikki vuodet oikein menivät? Minä en tätä vielä tiedä.

LAUANTAIN MAKKARAT JA SUNNUNTAIN TAIKINAT

8.5.2021: Things Heard & Seen (2021)

Jostain syystä lähinnä negatiivisia arvioita kerännyt Things Heard & Seen on paljon mainettaan parempi. Nuori kaupunkilaispariskunta ostaa talon maaseudulta, jossa miehellä on uusi työpaikka paikallisen koulun taideprofessorina. Talon historia on synkkä, mutta se ei ole elokuvan kantava teema, kun taloa vankemmaksi pelotteeksi nousee avioliiton hajoaminen ja kulissin romahtaminen – miehen paljastuessa täydelliseksi huijariksi, joka on väärentänyt todistuksensa, väitöskirjansa ja taiteensa. Vahvan näyttelemisen ja draaman lisäksi narratiivi onnistuu ujuttamaan sekaan hidastempoisia kauhukohtauksia, jotka eivät sorru turhaan säikyttelyyn vaan luovat tunnelmansa taidokkaasti.

En tosiaan pysty käsittämään, kuinka tätä elokuvaa tunnutaan vihaavan kollektiivisesti. Ehkäpä popcornyleisö on odottanut jälleen yhtä helppoa säikyttelyä, mutta onkin saanut silmiensä eteen paljon vaativamman kokemuksen, jonka haasteellisuus on ollut liian suuri.

9.5.2021: Mustekala opettajana (2020)

Joku autisti omistaa koko elämänsä sille, että hän voi sukellella meressä ja ystävystyä mustekalan kanssa. Joidenkin mielestä koskettavasti kuvatussa dokumentissa on muutakin sisältöä, mutta itseäni ilahduttivat lähinnä hyvin kuvatut vedenalaiset kohtaukset, jossa merenelävät pääsevät elementtiinsä. Muutoin jotenkin yksipuolinen dokumentti käsittelee lähinnä pakkomielteisyyttä, totaalista omistautumista ja muuta mukavaa. Tämä kommentti jatkaa sitä kuuluisaa plokin pitkittämistä. Join nimittäin aamukahvit samalla, kun Mustekala opettajana pyöri taustalla.

9.5.2021: Eddie the Eagle (2015)

Löyhästi maailman huonoimman, mutta hyväntahtoisimman, mäkihyppääjän, Eddie ”The Eagle” Edwardsin elämää ja uraa kuvaavassa dokumentissa on hyvänmielen meininkiä. Vaikkakin filmi ei perustu kuin murto-osallisesti todellisiin tapahtumiin, on sen sisällössä silti jotain sydäntä lämmittävän hauskaa.

Elokuva esittää totena, että Edwards harjoitteli Saksassa ja oppi mäkihypyn perusteet alle vuodessa, mutta todellisuudessa Eddie halajasi lajin pariin jo paljon aiemmin, saaden oppinsa Suomessa. Ruudulla vilahtaa myös Nykäsen Matti jonkun ruotsalaisen esittämänä. Kaikesta huolimatta elokuvan huumori sykkii sen verran voimakkaasti, ettei sitä yksinkertaisesti voi vihata. Vielä kun soundtrackilla kuullaan Frankie Goes to Hollywoodia ja Van Halenia, niin kuka voi väittää tämän olevan huono elokuva – vaikkei se kerrokaan sitä, mitä todella tapahtui.

KARDINAALINEN EPILEPSIA

Tässä mun viikko tiivistettynä. Palataan asiaan viikon päästä, jos maskit eivät ole päässeet loppumaan. Ystäväni MUUTEN pahoitti mielensä viime viikon lyhyestä plokin pitkittämisestä, joten kirjoitetaan tätä paskaa nyt sitten muutama rivi enemmän. Ulkona paistaa aurinko ja minua ei väsytä. Olen voittanut. En vain tiedä vielä mitä. Pitkää iloa seuraa aina itku, mutta mitä se tarkoittaa. Sitä minäkään en tiedä. Sorkkaherra antakoon tähän vastauksen, joka ei helvetissä ainakaan löydy rokotteista, raamatusta tai housujen välistä. Nyt sammutan valot.

Kirjoittanut Tumppi

Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.