Kirjoituskone teki itsemurhan – Sitten tapahtui paljonpuhuvaa

Iltapaskasta iltaa. Ei se kirjoituskone itse sitä murhaa tehnyt, vaikka virheitä tänne naputteleekin. Sitten asiaan ja sen taakse. Polttava kesäaurinko raiskaa ihomme, aiheuttaa melanomaa ja potkupalloturistit tuovat Delta-farssia Pietarin tuliaisina. Töitä paiskitaan kaksin käsin, joskus pää kolmantena jalkana. Elokuvia katsellaan, aina ajan salliessa. Paskemmitta puheitta, vedä V päähän ja astu taikaliemeen. Jäätelöannos tarjoillaan tällä kertaa sulaneena.

28.6.2021: Luca (2021)

Pixarin animaatiostudion Lucassa näkyy vaikutteet Studio Ghiblin tuotannoista. Etenkin Ponyo ja Kikin lähettipalvelu ovat olleet näiden tekijöiden mielessä. Ideoidensa kierrättämisestä huolimatta elokuva on sympaattista kesäkatseltavaa. Leffan nimikkohahmo on pienen italialaisen kylän edustalla asusteleva merihirviö, joka kuivalle maalle astuessaan muuttuu ihmiseksi. Aiheesta saadaan verrattain onnistunut kasvutarina, jossa on ystävyyttä, hyvää musiikkia ja muuta mukavaa. Pixarille ominaisesti animaatio on täynnä pieniä yksityiskohtia ja ”pääsiäismunia”. Lienee myös turhaa sanoa, että kyseinen pätkä on tällä hetkellä tyttären suuresti rakastama.

28.6.2021: Devil’s Child (2007)

Jostain mielen sopukoista muistan kuulleeni Devil’s Childista eli tuttavallisemmin Joshuasta. Olisikohan ollut Amazon Primen pahamaineinen ”50 kauhuelokuvaa, joista et ole koskaan kuullut” -dokumentti. Kuka tietää, mutta tässä elokuvassa Sam Rockwell ja Vera Farmiga saavat toisen lapsen, jota heidän poikansa ei pysty sietämään. Ikään kuin Sorkkaherran jälkeläiseksi paljastuva kuopus aloittaa terrorin, jonka aikana ensin viedään äidin mielenterveys ja tämän jälkeen aloitetaan murhaleikki. Lopussa Rockwell on täysin riekaleina perhearjesta, kun vauva huutaa, anoppi on kaatunut portaissa ja seksiä ei saa edes omalta vaimoltaan. Tavallaan avoimeksi jäävässä ratkaisussa ei ole tunnetta ja koko filmi tuntuu epätodelliselta, vaikka sen tarkoitus on luoda kauhunsa todellisista asioista.

RYNKYTYSTÄ

29.6.2021: I Care a Lot (2020)

Kiero lakinainen on keksinyt tavan tehdä rahaa. Hän alkaa vanhusten omaishoitajaksi, ja kerää heidän pääomansa talteen. Erään ”keikan” mennessä reisille, alkaa mustan huumorin sävyttämä komediallinen jännitysnäytelmä, joka on parempi kuin ensi alkuun voisi julisteen perusteella kuvitella. Mistään maata mullistavasta konseptista ei kuitenkaan ole kyse, sillä I Care a Lot sisältää liian monia suvantovaiheita, vaikka sen mehevästi kirjoitetut roolihahmot esittelevätkin keskivertoa taidokkaampaa osaamistaan. Kokonaisuus kärsii loppua kohden valitettavan pitkäksi venyvästä farssista, joka ei mitenkään kannattele miltei kahden tunnin juontaan. Loppuratkaisu sen sijaan on katsojansa palkitseva, vaikkei kovinkaan yllättävä.

30.6.2021: Mr. Brooks (2007)

Kaikkien vihaama Kevin Costner esittää Herra Brooksia, joka on menestynyt liikemies sekä sarjamurhaaja. Brooksin sisäinen ääni (törkeän vittumainen ja mielettömän loistava) William Hurt pakottaa normaalilta vaikuttavan perheen isän tekemään sadistisia murhia, joiden uhreiksi valitaan rakastelua harrastavia pariskuntia. Mr. Brooks on vaivattoman hyvin etenevää sarjamurhaajajännitystä, joka ei kuitenkaan tartu aiheeseensa toivotun elegantisti. Suuren pohdiskelun vastapainoksi tarjotaan mojova annos väkivaltaa, jonka merkitystä yritetään hyödyntää hiukan kankeasta. Roolisuoritukset kuitenkin nostavat elokuvan plussan puolelle. Lähimmät vertauskohteet löytyvät esimerkiksi One Hour Photosta, joka niin ikään yrittää päästää päähenkilönsä mielenterveyden sisälle.

HEINÄNUHA

1.7.2021: Albiino alligaattori (1996)

Rikolliskolmikko (Matt Dillon, Gary Sinise ja William Fichtner) pakenevat keikan jälkeen johonkin salakapakkaan, jonka omistaja M. Emmett Walsh on vittuuntunut ja Faye Dunawayn esittämä asiakas on koko ajan kieroilemassa itseään ulos panttivankitilanteesta. Kevin Spaceyn esikoisohjaus on tiivistunnelmainen, mutta loppua kohden ankeaksi menevä pienentilan jännitysnäytelmä, jossa Dillonin silmäpeli varastaa show’n. Katsomani Scanboxin DVD oli väärässä kuvasuhteessa ja muutenkin vittumainen kuin Fichtnerin hahmo konsanaan. Tunnelman kiristyessä, menettää Sinise lopulta tajunsa, koska unohdin miltei mainita, että elokuvassa nähdään myös silmälasipäinen Viggo Mortensen, jonka roolihahmon nimi on ranskankanadalaisittain lausuttu Guy.

1.7.2021: Ready Player One (2018)

Elokuvataikuri Steven Spielbergin Ready Player Onessa on niin suuri määrä populaarikulttuuriviittauksia, että sillä voisi täyttää kokonaisen Helmet-elokuvahaasteen. Leffa itsessään ei tarjoile juuri mitään uutta tämän aurinkokunnan alle, mutta sen visuaalinen ilme on ihan mukiinmenevä ja tulevaisuuteen sijoittuva juoni vaivattomasti etenevä kaksituntinen. On myös ikään kuin kiva nähdä, että pappaikään kirinyt Spielberg jaksaa edelleen tehdä nuorille suunnattua seikkailua. Juonesta en jaksa tällä kertaa kertoa mitään, koska olen nyt sellaisella tuulella.

2.7.2021: Fear Street – Osa 1: 1994 (2021)

Netflixin kesäillan kauhua osa yksi. Fear Street perustuu johonkin teinikirjasarjaan tai vastaavaan, joka on nyt käännetty elokuvamuotoon. Ensimmäisessä osassa eletään vuotta 94 ja soundtrack on sen mukainen eli nostalgisen laadukas. Samaan aikaan joku murhaaja leikkii puukkohippaa ja teineillä rakkaushuolia. Hyvin geneerisesti, vähäverisesti ja ajoittain tylsästi eteenpäin puksuttava slasher-pastissi lupailee jatkoa, joka sijoittuu 70-luvun kesäleirille. Siitä lisää seuraavassa postimerkin kokoisessa plokikirjoituksessa, joka ilmestyy sitten kuin sen aika on.

4.7.2021: The 8th Night (2021)

Keskinkertaisen korealaisen multihuipentumassa joku pahan silmä on piilotettu aavikolle ja hyvän silmä on kateissa. Arkeologit kaivavat vahingossa muinaisen pahuuden esiin ja maailmaa lähetetään pelastamaan vaitiololupauksen tehnyt munkki. Hyvin korealaista huumoria, väkivaltaa ja tukkakauhua yhdistelevä The 8gth Night on muutamista hyytävistä hetkistään huolimatta jaarittelevaan ylipitkä kauhuelokuva, jonka tunnelma ei onnistu pelottamaan. Vaimon mielestä kyseessä oli todella tylsä leffa, vaikka itse kuitenkin nautin elokuvan visuaalisesta annista. Parempi tämä ainakin on kuin Pangin veljesten kuravellit. Jotain psykologista näkemystäkin tuotiin nimittäin aiheeseen läheisen menetyksen kautta.

RUPUSAKIN UROLOGI

Kesäkuu on ohi. Nyt on heinäkuu ja on aika hoitaa epilogi. Hommat on tältä erää hoidettu. Toivottavasti teillä oli epämukavaa. Paltaan pala kerralla asiaan mahdottoman pian. Muistakaa pitää huolta rautaketjun päässä roikkuvasta Sorkkaherrasta.

Kirjoittanut Tumppi

Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.