Mitähän se Kuvaputki muka teille kertoisi? Ei täällä ole mitään nähtävää. Nyt tämä verbaaliakrobaatti eli Tumppumies on jälleen riesananne. Kirjoitusvirheistä on tullut jonkin verran palautetta, mutta sitä ei lueta eikä siihen puututa. Pidemmittä pissoitta, hoidetaan homma pönttöön asti.
26.7.2021: The Indian Runner (1991)
Takakannen perusteella moderniksi mestariteokseksi mainostettu Sean Pennin esikoisohjaus on laadukas draama kahdesta veljeksestä Vietnamin sodan arpien kanssa. Viggo Mortensen esittää nuorempaa veljeä, joka palaa helvetistä takaisin kotiin, vain huomatakseen, että myös arki on sotaa. Mätämunaksi tituleerattu Mortensen ei sovi yhteiskunnan asettamiin normeihin, joka aiheuttaa jatkuvaa kitkaa isoveljenä nähtävän David Morsen kanssa. Jonkin verran Bruce Springsteenin lauluun Highway Patrolman perustuva tarina on vielä vuosienkin jälkeen ajankohtainen kuvaus rikkinäisestä ihmisestä, joka etsii paikkaansa yhteisössä. Muissa hienoissa rooleissa nähdään viiksetön Charles Bronson ja paikallista baaria isännöivä Dennis Hopper.
26.7.2021: Blackout (2008)
UFF:in alelaarista poimitussa jännärissä jotkut tyypit jäävät jumiin hissiin. Yksi heistä paljastuu sadistiseksi sarjamurhaajaksi ja kahdella on muuten vain luurankoja kaapeissa. Blackout on herkullisella asetelmalla käynnistyvä pätkä, mutta edetessään alati vaisummaksi muuttuva narratiivi koittaa olla raju, mutta kompastuu lopussa pahan päiväisesti. Jollain keskinkertaisella industrial-musiikilla höystetty kokonaisuus on verbaalista akrobatiaakin kehnompi yritys olla jotenkin nokkela. Vain Sorkkaherra itse tietää, miksi katsomamme Atlanticin julkaisu oli miltei 45 minuuttia lyhempi kuin IMDb:ssä ilmoitettu kesto.
IKÄVIÄ UUTISIA
27.7.2021: Breaking News (2004)
Johnnie Ton toimintaelokuva alkaa vangitsevan pitkällä ammuskelukohtauksella, jossa rikolliset ajautuvat väärin parkkeeratun auton takia tulitaisteluun poliisien kanssa. Tämän loisteliaan alun jälkeen paikalle tulee media, ja rikolliset koittavat viimeiseen asti paeta. Sitten kiinalainen virkavalta haukutaan useaan otteeseen Danten alimpaan Helvettiin. Suhteellisen mitäänsanomattoman Breaking Newsin unohtaa heti sen nähtyään. Ton yritys luoda nasevaa mediasatiiria on puistattavan tylsää katseltavaa, jonka aikana kellon vilkuilu on ainoa vaihtoehto. Tämä on sääli, koska alun potentiaalinen räiskintä nakataan täysin romukoppaan elokuvan edetessä kohti sen kankeaa loppua.
27.7.2021: Kreivitär (2009)
Erzebet Bathoryn elämää kuvaavassa elokuvassa on mainioita lavasteita ja hyvä puvustus. Ohjauksesta vastannut Julie Delpy paneutuu intohimolla ja hidastempoisesti verisen kreivittären elämän käännepisteisiin. Nuorten neitsyiden verellä ihoaan hivelevä Bathory kuvitteli tämän kosteusvoiteen olevan nuoren ihonsalaisuus. Näinpä sadistinen, jopa feministinen ja äärimmäisen kuvottavakin elokuva on täynnä hyviä hetkiä eikä se käy missään vaiheessa turhan tyhjällä. Delphy itse hoitaa nimikkoroolin mitä parhaimmin ja hänen välinpitämättömistä kasvoistaan paistaa turhautuminen vanhenemiseen. Aikakuvauksena Kreivitär on siis tyylikäs yhdistelmä pukudraamaa ja sarjamurhaajajännäriä.
TUMPPUMIEHEN UNIAIKA
28.7.2021: Before I Go to Sleep (2014)
Nicole Kidman esittää naista, joka nukuttuaan on unohtanut, mitä todella tapahtui. Aviomiehenä nähdään Colin Firth, joka syöttää Kidmanille kuin myös katsojille pajunköyttä. Psykiatrin roolissa on Mark Strong eikä mikään vaikuta olevan niin kuin pitäisi. Silti Before I Go to Sleep on tyypillinen jännäri, rakentaen ideansa ihan kekseliään akselin ympärille. Harmillisesti vain narratiivilla kestää käynnistyä aivan liian pitkään, ja sen muuttuessa mielenkiintoiseksi, on oma mielenkiinto jo lähtenyt sivuteille. Parjauksesta huolimatta, filmiä voinee pitää kliseisesti ilmaistuna viihdyttävänä ja kertakäyttöisenä jännärinä, jonka käänteisiin pystyi hyvin varautumaan. Loppukohtaus on jollain tapaa lohdullisen ihana.
28.7.2021: Free Fire (2016)
Vaihtelevalla menestyksellä elokuvia ohjanneen Ben Wheatleyn toimintakomediassa joukko 70-lukulaisia kusipäitä aloittaa tulitaistelun hylätyssä varastorakennuksessa epäonnistuneen asekaupan jälkeen. Rooleissa nähdään kannibaalisista mieltymyksistään nykyään paremmin tunnettu Armie Hammer, pornoviiksinen Cillian Murphy ja erään plokini lukijan ikisuosikki Brie Larson. Nopeasti ja viihdyttävästi etenevä Free Fire on hyvä pätkä, vaikkei silläkään mitään sen suurempaa uudelleenkatseluarvoa ole. Huomasin kuinkin aidosti hymähteleväni ilosta elokuvan muutamille yllätyksellisille käänteille.
TUMPPUMIES SAA SEURAAJAN
29.7.2021: Karate Kid saa seuraajan (1994)
Kymmenen vuotta alkuperäisen klassikon jälkeen tulee Brie Larsonia fanittavaa ystävääni varmasti riemastuttava feministinen karateleffa, jossa Ralph Macchio on vaihdettu Hilary Swankiin. Tämä aiheuttaa Pat Moritalle päänvaivaa, koska naisia on vaikeampi ymmärtää. Jostain syystä Michael Ironside on vittuuntunut Moritalle ja miehien mielestä sota on helvettiä. Kyseessä on tietysti Karate Kid -sarjan neljäs osa, joka onnistuu olemaan melkoinen rimanalitus kaikilla osa-alueilla. Draamakohtaukset eivät toimi, toiminta on väkinäistä ja huumori suoraan sieltä pöntöstä kaivettua ulostetta. Kaiken kukkuraksi tämä kestää vielä melkein kaksi tuntia, joka on tajuttoman pitkä aika näinkin heikolle esitykselle.
29.7.2021: Todistaja (1985)
Pieni amissipoika todistaa julkisessa vessassa, kun Danny Glover murhaa poliisin. Juttua alkaa tutkimaan ikikiukkuinen ja asehullu Harrison Ford, joka huomaa pian homman olevan täynnä poliisikorruptiota, ja erään ammuskelun jälkeen hän pakenee amissien yhteisöön, jossa hän ihastuu yhteisön toimintatapoihin ja erääseen naiseen. Todistaja on vakuuttava draama, jonka toiminnallinen ja jännitystä tihkuva puoli pääsevät yllättämään kuin tissit puolivälin kohdalla. Ford myös oppii paljon elämästä, rakkaudesta ja etenkin lehmien lypsämisestä sekä talojen rakentamisesta. Ilahduttavan hyvät Maurice Jarren musiikit kruunaavat kokonaisuuden, joka on klassikon merkkinsä ansainnut. Mukana menossa toki erään diabolisen ystäväni suuresti ihailema Viggo Mortensen.
29.7.2021: The Witch in the Window (2018)
Pidempään allekirjoittaneen mielensopukoissa kummitellut ajatus eli The Witch in the Window. Kirjaston armottomasta lainajonosta vihdoin katseluun tupsahtanut DVD kiinnosti siinä määrin, että laitoin noudon jälkeen sen samana iltana soittimeen.
Tarinassa rikkinäisen perheen isä on ostanut kunnostustarkoitukseen talon, jonka synkkä menneisyys paljastuu, kun alkoholiin menevä naapuri kertoo talossa tapahtuneen hirveitä. Isän ajatuksena on kaikesta huolimatta kunnostaa talosta perheelleen uusi koti. Mukana oleva poika on enemmän innoissaan talon kummittelevasta puolesta, vaikka tarinan vetovoima piileekin sen hyvin kirjoitetuissa hahmoissa ja suhteellisen nopeatempoisessa kerronnassa. Tunnelmakaan ei päästä helpolla, ja huomasin olevani kauhukohtauksissa pitkään kananlihalla. Se on sellainen tunne, jota harvempi elokuva enää saa minussa aikaiseksi. Sen pituinen se.
SÄHKÖT POIS!
30.7.2021: Sähköputkimies (1996)
Takavuosien takia uusintakatselussa. Ehkä jokseenkin jopa vähän väärinymmärretty Sähköputkimies on Jim Carreyn törkeintä antia ysäriltä. Carrey esittää yksinäistä kaapelinvetäjää, joka väkipakolla ystävystyy Matthew Broderickin esittämän nysvän kanssa. Naamanvääntelyn ohella elokuva käsitteleekin stalkkausta ja yksinäisyyttä varsin onnistuneesti. Huumori kukkii paremmin kuin akne teinin kasvoilla ja musiikkivalinnat noudattavat aikakaudelle tyypillistä grungemaista linjaa (höystettynä 70-luvun psykedelialla). Ehkäpä tämä Ben Stillerin ohjaus viimein alkaa saada sille kuuluvaa kulttistatusta. Kyseessä on kuitenkin hävytön leffa, jonka popkulttuuriviittaukset iskevät sähkön lailla tajun kankaalle.
30.7.2021: Night of the Sinner (2009)
Tolkuttoman paskassa ja tympeässä leffassa Robert Englund esittää jotain professoria, joka tykkää tykittää suoneen aineita ja riehua tämän jälkeen kuin Raakalainen. Herra harrastaa myös lobotomiaa ja muita sadistisia leikkejä. Sanomattakin selvää, että katsoin tämän vain Englundin takia ja hänenkin roolihahmon ensiesiintymistä sai odottaa yli puoli tuntia. Tätä ennen joku köyhänmiehen kaveri kurkkii pusikosta ja traumoista kärsivä nainen jumppaa makuuhuoneessaan. Kaiken kaikkiaan kuva oli niin tumma, ettei siitä saanut mitään selvää ja tämän kommentin kuin myös elokuvankin voi nakata Sorkkaherran alimpaan lokeroon, jossa Englundin suusta valuu mälliä ja vaahtoa.
30.7.2021: Time Trap (2017)
Netflixin valikoimasta sattumalta löytynyt pienen budjetin Time Trap on kekseliäällä ja omaperäisellä idealla höystetty tarina. Joukko ihmisiä menee luolaan. Siellä aika kulkee hitaammin. Kuin jostain Hämärän rajamailla jaksosta keksitystä ideasta koostettu juoni on hyvin vauhdikas, yllätyksellinen ja sen loppuratkaisu paljon toimivampi, mitä voisi ensi alkuun kuvitella. Tehosteet ja käsikirjoitus hyödyntävät erinomaisesti budjetin rajallisuuden ja tässä on jälleen yksi todiste, ettei elokuvaan tarvitse sysätä satoja miljoonia, jotta se voisi näyttää hyvältä. Jopa keskinkertaisen heikko näyttely toimii verrattain hyvin, koska itse juoni imaisee mukaansa. Suosittelen tätä pätkää eräälle Frakes giffejä rakastavalle kusipäiselle ystävälleni.
VIIKONLOPPU JA IDEAT LOPPU
31.7.2021: Nimetön (1999)
Melkoisen huonosti tehdyssä espanjalaisessa ysärin lopun kauhujännärissä jonkun naisen lapsi murhataan, mutta skidi soittaa jostain syystä viisi vuotta myöhemmin puhelun äipälle. Juttua alkaa tutkia tupakkaa polttava entinen kyttä ja nokkansa vääriin paikkoihin tukeva reportteri. Sitten ei tapahdukaan enää mitään kiinnostavaa. Käsikirjoituksessa olisi aihetta paljon parempaa, mutta sen pääpaino on jossain lahkojutuissa, jotka sotkevat pahasti juonenkuljetuksen. Lopulta melkoiseksi saastasopaksi menevä kokonaisuus on kaikkea muuta kuin maukas.
1.8.2021: Spirit – Kesyttämätön (2021)
Käytiin tyttären kanssa ensimmäistä kertaa elokuvissa. Sprit – Kesyttämätön ei sikäli ole mikään erikoinen elokuva, mutta lastenrainana se ajaa asiansa vallan mainiosti. Kliseisessä juonessa Lucky nimisen tytön äiti on kuollut ja tyttö palaa muutaman vuoden jälkeen takaisin isänsä luokse. Villin lännen estetiikkaa hyödyntävässä tarinassa pyritään nostamaan luonto ja eläimet jalustalle. Itsellä oli tunteet aluksi pinnassa, kun vihdoin sain viedä tyttären katsomaan elävää kuvaa valkokankaalta. Tytär muutenkin nautti tästä hevosaiheisesta filmistä vallan paljon, joka jätti itsellekin pelkästään iloisen fiiliksen.
1.8.2021: Rome 2033 – The Fighter Centurions (1984)
Näin se Netflix vain jatkaa ihastuttavalla tavalla ja tuo keskivertokansalaisten silmien eteen tärkeää törkyä, hyvällä kuvanlaadulla.
Sitten asiaan! Hyvän ystäväni mielestä Lucio Fulcin Rome 2033 on tajuttoman tylsä leffa, jossa on lähinnä vain strobovaloja. Itse olen vähän eri mieltä. Käppäisessä tulevaisuusvisiossa vangit laitetaan taistelemaan moderneina gladiaattoreina hengestään sirkushuvien tavoin. Toiminta on surkeaa ja tosiaan niitä välkkyviä valoja sekä tyhjäkäyntiä on tolkuton määrä – mutta… elokuvan musiikit ja etenkin tunnussävelmä on mainio korvamato. Myös surkuhupaisasta tehdyt pienoismallit ja epämääräinen kurkun viiltäminen ovat ominaista halpisspagettia suoraan kasarilta. Fulcilla toki on parempiakin leffoja, mutta kyllähän tämän parissa viihtyy yllättävänkin hyvin.
Olen siis psykoosissa enkä tiedä siis mistään mitään. On siis epilogin vuoro. Siitä lisää räjähdyksen jälkeen.
KAIKKI LOPPUU ISOON RÄJÄHDYKSEEN
Sorkkaherra toivottaa yhdessä Pazuzun, Beelzebubin ja Kippurahännän kanssa kaikille oikein hyvää jatkoa! Minä menen kuuntelemaan sitä norjalaista Abbaa.
