Nyt tulee pöntöllinen paskaa, kun ei vaan jaxa.
Unelma valosta (1992)
Lähinnä pilkin reilun parin tunnin mittaisen espanjalaisdokumentin näytöksessä, johon ryntäsin suoraan pitkän päivän päätteeksi. Maalari haluaisi ikuistaa hedelmäpuun kankaalleen, mutta säät eivät anna myöten. Uutiset pauhaavat samalla radiosta ja välillä muistellaan menneitä.
Waxworks (1924)
Ekspressionistinen saksalainen antologiakauhuelokuva, jonka tarinoissa seikkaillaan muinaisessa Bagdadissa, Iivana Julman hovissa ja Viiltäjä-Jackin seurassa. Vaikka toinen episodi on huomattavasti tylsistyttävämpi kuin ensimmäinen, saa viimeinen ympyrän sulkeutumaan ja leffan tuntumaan juurikin joltain puoliunessa nähdyltä hourepainajaiselta. Kehyksissä kirjailijaa pyydetään rustaamaan stoorit vahakabinetin nukeista, joiden tarinat ovat elokuvan pääpointti.
The Annunciation (1984)
Surrealistisessa unkarilaisessa kaikki näyttelijät ovat lapsia. Elokuva alkaa omenaa paratiisissa pureskelevista Aatamista ja Eevasta, jotka lähtevät heitä houkutelleen pirun matkassa tutkimaan historian tulevia karmivuuksia hieman samassa hengessä, kuin Mondo Canditossa. Tänä päivänä huomattavan alaikäisten näyttelijöiden runsaasti kuvattu alastomuus ja toisissaan kiinniolo ei välttämättä menisi läpi.
Getting Any? (1995)
Ihan sama kuinka huonoksi ja mauttomaksi muut Takeshi Kitanon komedian huumorin mieltäisivät, mutten ihan tosissani muista, milloin nauroin leffalle näin estottomasti. Lähtökohtana saappaan pohjallista möllimpi pölkky keksii, että hänen täytyy saada hieno auto jotta pimppaa lohkeais: lopputuloksena valtavaksi pörriäiseksi muuttunut luuseri liiskataan megakokoisella kärpäslätkällä stadionille kärrättyyn paskaläjään parisen tuntia myöhemmin. Parodiaa tehdään (eritoten japanilaisesta) elokuvasta laidasta laitaan, aina yakuza-filmeistä Zatoichin seikkailuihin ja kaiju-mäiskeeseen saakka. Valitettavasti huumori alkaa latistua jälkimmäisellä puoliskolla, eikä vitsi jaksa kantaa ihan näin pitkää kestoa. Loppu onkin kuin hauskan illan jälkeinen krapula.
The Dancing Pig (1907)
”Possu” tanssii. Mestariteos, jota suositellaan kaikille sikiöstä mätänemistilan jo aloittaneeseen.
