On taas se aika vuodesta, eli Kuvaputki jakaa ihania joululahjoja. Kaikki halukkaat voivat siis laittaa viestiä paratiisipukin kuumalinjallemme, niin katsotaan lähtisikö joku yllä olevan kaltainen paketti kohti uutta iloista omistajaa.
Toimittajanne oli viinatta kuukauden ja päätti stressinsä keskellä rentoutua juomalla pari olutta ja pullon jallua. Se oli huono idea (paitsi ehkä raittiuden jatkumisen kannustimena), mutta tulipahan siinä samalla katseltua muutama kaljanhuuruinen filmikin. Näistä ensimmäinen oli lyhäri The Pub vuodelta 2012. Animaatiossa baarimikkona työskentelevä nainen joutuu sietämään kännisiä asiakkaita, jotka muuttuvat tämän silmissä petoeläimiksi. Aika mautonta menoa siis. Kuvittelin In Heaven There Is No Beerin? (1984) olevan dokumentti olutkulttuurista, mutta pah – sepä käsittelikin Jenkkilän puolalaisyhteisöjen polkkatansseja. Les Blank on siitä etevä ohjaaja, että hän onnistuu saamaan aikaiseksi jopa näin karmivasta aiheesta leffan, jonka katsoo lähes tulkoon kivuttomasti.
Yön vika leffa oli Jiri Menzelin Veijareitten kylä (1985). Taisin olla tässä vaiheessa jo sen verran maistissa, että suurin osa elokuvaa menikin aika vinhaa vauhtia ohi. Perkele. Ainakin filmissä oli suht paljon hahmoja, kuten joku rillipää joka pääsi uittamaan punapäätä ja kuorma-autokuski, jonka lautaselle pienenä pää edellä pesästä pudonnut apupoika kaataa vahingossa purkillisen suolaa. Pojasta haluttaisiin ensin eroon, mutta kieron paikallispoliitikon ryhtyessä tavoittelemaan tämän taloa, tehdään jannusta kansallisaarre. Jälkeenjäänyt jannu onkin ehkä kiinnostavin hahmo, sillä tämän toilailu ärsyttää samalla, kun katsoja tiedostaa ettei häntä voi syyttää kondiksestaan ja alkaa kokea sääliä tyypin niskaansa saamista vihoista. Onneksi lopussa hän kävelee kuskinsa kanssa onnellisena punatähden alla. Vaikka juliste on hieno, ei tämä mikään Tyttö kaljassa ollut.
