Tuhlaajapojan paluu osa 4

Tässä osiossa oli tarkoitus käsitellä kirjaston tarjontaa. Ja niin siinä myös tullaan tekemään. Minun täytyy edelleen palauttaa levyjä.

Wrath of Man (2021) [BD]

Jason Stathman ja Guy Ritchie lyövät hynttyyt yhteen neljännen kerran ja lopputulos on Wrath of Man. Jonkun ranskalaisen rikosleffan remakessa Statham esittää arvokuljetukseen värväytyvää kovanaamaa, jonka taustat jää aluksi hämärän peittoon. Elokuvan kerronta hyödyntääkin mainiosti muutamassa eri aikajaksossa pomppimista, joka avaa tarinan kokonaiskuvaa onnistuneesti. En kuitenkaan halua spoilata melko ennalta arvattavaa juonta, joten en sano yhtään enempää siitä. Dialogi on myös ohjaajalleen tyypillistä piikikästä ja mustaa huumoria sisältävää meininkiä. Kaiken kaikkiaan Wrath of Man on hyvin aikuismainen toimintajännäri, jossa kosto tarjoillaan maukkaasti.

The Wind (2018) [DVD]

Night Visions esittää taas! Seuraavaksi anekdootti elämästä:

Tapahtui kerran ennen koronaa. Allekirjoittanut oli hakemassa kyseiseltä festivaalilta nimmaria Sam Firstenbergiltä. Jostain takavasemmalta The Wind -elokuvan ohjaaja Emma Tammi pomppasi häiriköimään tilannetta ja nappasi suorastaan röyhkeästi Firstenbergin kädestä Revenge of the Ninjan DVD:n, johon tuota nimmaria olin pyytänyt. Tammi jatkoi sekoiluaan ja halusi ottaa Samin ja DVD:n kanssa yhteiskuvan, joka myöhemmin päätyi festarin Naamakirjaan. Elämä on joskus outoa, ja Revenge of the Ninja on edelleen hyllyssäni paraatipaikalla. Sen pituinen se.

The Wind sen sijaan on hyvin tyypillinen Espoo Ciné -kauhu, jossa joku preerialla asuva nainen on menettänyt lapsensa synnytyksen jälkeen. Sisäisiä demoneita todellisiin demoneihin yhdistelevä juoni on hidastempoisuudessaan haukotuttavan tylsä eikä sisällä kauhua juuri ollenkaan. Ehkä kauhua on yritetty hakea raskauteen ja petokseen liittyvistä pelkotiloista, joita ei saada tarpeeksi hyvin puettua kuviksi. Kokonaisuutta vaivaa myös DVD:n erittäin huono äänenlaatu, joka on dialogin aikaan niin hiljaisella, ettei siitä saa mitään selvää.

EI CAGEA!

Color Out of Space (2019) [BD]

Richard Stanleyn niin kutsutussa paluuelokuvassa Nicolas Cage esittää perheen isää, jonka takapihalle iskeytyy purppuraa hohkaava meteoriitti. H.P. Lovecraftin tarinaan perustuva scifikauhuleffa voisi olla paljon parempi, mutta se ei ole. Color Out of Space ei oikeastaan sillä mitään muistettavaa ja se on koko kestonsa ajan puuduttavaa roskaa. Edes Cage ei saa kunnon sekoiluvaihdetta päälle, joka tekee katselukokemuksesta vielä tympeämmän. Jos nyt välttämättä jotain positiivista pitää sanoa, niin tehosteet ovat ihan kelvollista kehokauhua, jossa limaa ja epämääräisiä muodostumia on kohtuullisen paljon.

Candyman (2021) [BD]

Candyman (Nyt hei ihan oikeasti! eli jatko-osa Candymanille) on visuaalisesti ihan pätevän näköinen, mutta tapahtumiltaan hyvin keskinkertaisen rikkonainen kauhuelokuva. Clive Barkerin klassikkotarinaan yritetään puhaltaa uutta, tuomalla siihen enemmän sosiaalista kommentointia mustien kohtelusta Amerikan Yhdysvalloissa. Poliisiväkivalta nostetaan yllättävän suureen keskiöön, vaikka orja-aikojen jälkipyykkiäkään ei toki unohdeta. Liekö Barkerin tarkkanäköisen kommentaarin alkuperäinenkin idea ollut tämä, mutta jotenkin Candyman tuntuu laiskalta eikä sen kauhu ole läheskään ensimmäisen osan tasolla. Tosiaan se visuaalinen ilme on ihan pätevä, vaikka turha verellä läträäminen ärsyttääkin.

Candyman, Candyman, Candyman, Candyman, Candyman… uskalsin kirjoittaa sen.

Ansa – Parallax View (1974) [DVD]

Warren Beattyn esittämä reportteri todistaa sattumalta jonkun yhdysvaltalaisen poliitikon salamurhan. Tästä alkaa vainoharhainen reissu, jonka aikana käsitellään Yhdysvaltojen poliittisia kipukohtia. Hyvän jännärin mitat täyttävä Ansa – Parallax View on loistavasti rytmitetty oman aikansa merkkiteos, jonka loppuhuipennus on täyttä asiaa. Tunnelma pysyy alati vainoharhaisena, joka tekee kokonaisuudesta liki täydellisen trillerin. Tämän enempää en osaa enää löpistä, koska täytyyhän tämäkin ”kasetti” palauttaa kirjastoon ennen määräaikaa.

Se piti muuten vielä mainita, että yhdessä kohtaa elokuvaa apina pelasi pongia.

KOHTA SATTUU

The Nightingale (2018) [DVD]

Liki täydellisessä kostoelokuvassa vankina Australiassa olevan nuoren irlantilaisnaisen mies ja lapsi tapetaan kuvottavan upseerin toimesta.

Kostoa monin eri tasoin tutkiva The Nightingale ei ole paras mahdollinen ”krapulapätkä”, mutta yksi parhaita elokuvia noin yleisesti ottaen. Yli kahden tunnin kestoon on saatu täysi annos kostonestetiikkaa, moraalisia kysymyksiä, kolonialismin kritisointia, luonnon ylistämistä ja rasismin vastainen viesti. Kokonaisuus on kuorrutettu upeilla maisemilla ja loistavilla vähän tuntemattomammilla näyttelijöillä. Elokuvan luoma ajankuva on myös onnistuneen likainen kaikkine nuhjuisine vaatteineen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on hyvin paljon ajatuksia herättävä filmi, joka ei taatusti ole mikään kertakäyttöinen hyvänmielen komedia.

Aleksis Kiven elämä (2001) [DVD]

Miten helvetissä Toyota liittyy Suomen 1850-lukuun?

Jari Halosen ”suurelokuvassa” ollaan paljon Senaatintorin kupeessa, koska se on vanhaa Helsinkiä. Muutoinkin Aleksis Kiven elämä on turkkalaisen ylinäytelty näytelmä Suomen kansalliskirjailijasta ja tämän elämänvaiheista. En osaa sanoa tästä tässä tämän enempää, koska elokuvassa ei ole Jorma Tommilaa. Kuitenkin kyseessä on Halosen ehkäpä onnistunein filmi, jonka jopa melodramaattinen sisältö jaksaa pitää kiinnostuksen yllä. Hiukan erilainen kuvaus suuresta Suomalaisesta ja oikein positiivinen sellainen.

SORKKAHERRA ON TÄÄLLÄ TAAS!

Satanic Panic (2019) [DVD]

Saatanallinen paniikki on kuin suoraan sieltä Night Visionsin pahamaineista hekotuskauhukimarasta. Joku mimmi on aloittanut pizzakuskina ja päätyy yhden toimituksen yhteydessä saatananpalvojien bileisiin, jossa on tarkoitus herättää Baphomet henkiin. Enää tarvitaan vain neitsyt alttarille uhriksi. Loput voittekin sitten arvata.

Elokuva on silkka kauhukomedia vailla sen suurempaa taiteellista näkemystä. Osa vitseistä toimii ja suhteellisen hyvä splattaaminen pääsee yllättämään. Loppua kohden liiankin hapokkaaksi menevä juoni ei jaksa innostaa ja kokonaisuus jää keskinkertaiseksi kauhukomedia, jossa potentiaalia paljon parempaan olisi ollut.

Demonic (2021) [BD]

Neill Blomkampin koronapandemian aikaan salaa kuvatussa elokuvassa yhdistellään uskonnollista kauhua tieteisleffaan. Nuori nainen saa kuulla, että hänen vankilastaan vapautunut äitinsä on koomassa jonkun kokeellisen yksityisen sairaalan tiloissa. Nainen lupautuu kokeeseen, jossa jollain laitteella hänet päästetään äidin alitajuntaan. Omituisesta sepustuksesta huolimatta Demonic alkaa kiinnostavasti, mutta tarinankerronta lähtee melko nopeasti lapasesta ja kokonaisuus on enemmän tahatonta komiikkaa sisältävää kuin pelottavaa. Positiivisia asioita ovat kuitenkin kohtalaisen hyvä näyttely, tehosteet ja virkistävän erilainen idea.

VIIMEISET KUVAT

Wonder (2017) [DVD]

Wonder kertoo nuoresta pojasta, jonka kasvot ovat epämuodostuneet. Elokuva käsitteleekin ihmisten kauneusihanteita ja suvaitsevaisuutta sopivan avoimesti, vaikka itseäni hiukan ihmetyttää tuollainen pinnallisuus. Ilmeisesti kuitenkin Amerikassa on ihan yleistä kiusata ja syrjiä ihmistä, jos hän ei ulkonäkönsä puolesta kuulu joukkoon. Wonder onnistuu kuitenkin olevan melkoinen siirapilla kuorrutettu hyvän mielen leffa, jossa on hiukan jopa surrealistisia viitteitä. Itse kerronta on sekin hyvin sujuvaa. Ei tästä sen enempää.

Walter Mittyn ihmeellinen elämä (2013) [BD]

Ben Stillerin ohjaamassa uuden ajan Forrest Gumpissa on surrealismia kerrakseen. CGI-tehosteet ovat laadultaan ihan siedettäviä tässä elokuvassa Stiller esittää Life-lehden valokuvien negatiivien käsittelejää. Stillerin esittämä Mitty joutuu elämänsä seikkailuun, kun Sean Pennin esittämän valokuvaajan lähettämä kuva on kateissa. Hyvin kireän oloinen Penn esittää vanhan liiton miestä, johon ei saa yhteyttä, koska hän on Ukrainassa kuvaamassa sotadokumenttia. Sen sijaan Stiller seikkailee muun muassa Grönlannissa ja Islannissa, kiipeää Himalajalle ja taistelee haita vastaan. Meininki on Wonderin tapaan hyvin siirappista ja tosiaan tuo mieleen Forrest Gumpin. Kokonaisuus on kuitenkin ihan kelvollisen viihdyttävä.

Kirjoittanut Tumppi

Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.