Pelkkää paskaa eikä mitään asiaa.
11.7.2022: Taken (2008)
Liam Neeson esittää huolestunutta isää, jonka tytär kidnapataan Pariisissa ihmiskaupan uhriksi. Albanialaiset kaapparit eivät kuitenkaan tulleet ottaneeksi huomioon, että Neeson on entinen sotaveteraani ja turvamies, joka aikoo etsiä heidät ja tappaa heidät. Se alkuperäinen Neesploitation on edelleen taattua tavaraa, jossa Neesonin huolestuneisuus ja tietynlainen takakireys ovat parasta. Klassikon asemaan kivunnut Taken on toimintaa täynnä ja se etenee nopeasti. Juoneen on laitettu korruptiota ja muuta ajankuvaan sopivaa sikailua, joka takaa aivan tajuttoman kovan krapulaleffan.
11.7.2022: The Marksman (2021)
Tällä kertaa Neeson esittää selkeästi Clint Eastwoodille räätälöidyssä elokuvassa Vietnamin sodan veteraania, joka onnistuu sotkeutumaan raja-alueella meksikolaisen kartellin toimiin. Neeson on entistä kireämpi kuin vanha hapannaama konsanaan, ja kantaa ottava toiminnallinen juoni on mielestäni mainettaan parempi. Silti näitä kaikkia Takenin jälkeisiä Neeson-leffoja yhdistää tietty kaavamaisuus, joka ei enää jaksa edes naurattaa. Krapulaleffana tämäkin menee.
11.7.2022: Kelkkajengi (1993)
John Candy alkaa valmentaa neljästä jamakalaisesta kelkkailijoita Calgaryn olympialaisiin. Tarina on tosi, vaikka sitä onkin väritetty Disneyn värikynällä. Hyvän mielen leffana Kelkkajengillä on hetkensä eikä se oikeastaan ole niin typerä tai korni kuin alkuun voisi pelätä. Elokuvan huumori on melko sympaattista ja draamakaaret kirjoitettu uskottavasti. Yhdessä kohtaa neljä mustaa jamakalaista myyvät suukkoja. Hihittelin tälle kohtaukselle itsekseni, mutta taisin kaiketin pariin kertaan silti nauraa ihan ääneenkin.
SITTEN LASKU
11.7.2022: Yhdet vielä (2020)
Koska kärsin koko päivän krapulasta, päätin katsoa vaimon kanssa Yhdet vielä. Se on tarina Mads Mikkelsenistä, joka kavereidensa kanssa päättää olla 0,5:n promillen humalassa koko ajan, koska jonkun norjalaisen runoilijan mukaan silloin ihminen on parhaimmillaan. Ihan totta, sillä Thomas Vinterbergin ohjaama elokuva on lakonisen huumorinsa, nousujohteisen juonensa ja hyvin kirjoitettujen hahmojensa ansiosta melkein mestariteos. Voin vain kuvitella, kuinka tästä tehdään suomalainen remake, jonka pääosaan saadaan Jaajo, Aku, Sami ja Janne, jotka hassuttelevat koko rahan edestä. Tuottajana Markus ja ohjaajana Renny havaijipaidassa.
KIRJOITUSVIHREIDEN PUOLESTA
12.7.2022: Lesson of Evil (2012)
Vanhan kunnon Takashi Miiken shokkielokuvassa joku luokanopettaja sekoaa ja alkaa kehitellä mielikuvituksellisia tapoja kiduttaa ihmisiä. Yhdessä kohtauksessa tämä kyseinen ope teippaa jonkun epäonnisen kauttaaltaan ja alkaa sen jälkeen pistellä tätä kuumalla tikulla kehon eri osiin. Toisessa huippukohtauksessa hän heittää tyypin peltitynnyriin ja tuikkaa sen tuleen. Loppuhuipennuksessa täysin seonnut opettaja riehuu jossain koulun bileissä, ampuen kaikki tuusan paskaksi haulikolla, samalla kun taustalla soi Mack the Knife.
Miiken näennäisesti yhteiskuntakriittinen Lesson of Evil on taattua työtä hyvässä ja pahassa. Sen pituus tosin alkaa sekoilun kanssa olemaan loppua kohden vähän turhan raskas. Paha ei saa palkkaansa ja se on virkistävää.
13.7.2022: Piina (1990)
James Caan muistoissamme.
Rob Reinerin ohjaama Stephen King filmatisointi on Caanin uran parhaita. Caan esittää harlekiinikirjailijaa, joka joutuu auto-onnettomuuteen. Hänet pelastaa Kathy Batesin esittämä sekopäinen fani, joka alkaa pitää häntä vankina talossaan. Nimensä mukaisesti elokuva on piinaava ja erittäin tiivistunnelmaisesti etenevä kahden erinomaisen roolisuorituksen lopputulos. Reiner onnistuu myös tuomaan Kingin kirjoituksen parhaat puolet esiin ja kokonaisuus on ajaton kauhuelokuva, jonka jaksaa katsoa aina vain uudelleen.
RIIHIMÄEN OMA POIKA KASVOI ISOKSI JA EPILOGI
14.7.2022: Big – isoksi yhdessä yössä (1988)
Sellainen nostalgiakatselu tällä kertaa, jossa 13-vuotias poika kasvaa Tom Hanksiksi yhdessä yössä, koska hän toivoo sitä huvipuiston Sorkkaherran koneelta. Big yhdistelee kasvutarinaa sympaattisesti ajankuvaansa, mutta ei ole kestänyt aikaa kovinkaan hyvin. Myös siirappinen juoni kaikkine käänteineen on hyvin kaavamaisesti etenevä, muttei kuitenkaan tylsä tai varsinaisesti huono. Yhdessä kohtaa Hanks katsoo jotain Gene Hackmanin leffaa. Takakireähkö Robert Loggia jaksaa ilahduttaa allekirjoittanutta.
14.7.2022: The Misfits (2021)
Sieltä Cmoresta löytynyt Renny Harlinin köyhänmiehen ryöstöelokuva on kuin suoraan suoratoistoon kuvattu pökäle. Pierce Brosnan esittää jotain huippuvarasta, joka ei voi olla katsomasta kohti kameraa. Tämä silmäpeli jatkuu kohtauksesta toiseen ja välillä ratsastetaan kamelilla tai ollaan Abu Dhabin pilvenpiirtäjissä. Meininki on niin heikkoa isojen elokuvien lainausta, ettei tällaista melkein jaksa edes loppuun asti katsoa. Sanomattakin selvää, että elokuvan huumori on kuivaa kuin autiomaan hiekka, vaikka yhdessä kohtaa televisiossa näkyy Kikattava Kakkiainen ja toisessa kohtaa Ringo Starria fanittava mustamies sanoo olevansa Suomesta. Siihen ne viittaukset sitten jäivätkin ja päätän nämä räpätyksen keskisormeen.
