On aika lopettaa tämä alter ego -sekoilu ja palata takaisin perusasioiden äärelle. Joten luvassa on kirjoitusvirheitä, aikamatkailua ja muuta turhaa jupinaa, joka jättää paskanmaun kaikkien perkeleiden suuhun. En osaa enää olla. Tästä johtuen päiväkirja tarjoilee lautasellisen kakkaa, josta kohta puoliin enemmän.
22.8.2022: Possessor (2020)
Tajusin tuossa ihan itse, että en ole enää pitkään aikaan kuluttanut silmiäni oikein kunnon paskalla. Joten päätin ottaa tuosta viisastuneena Amazon primen suoratoistohelvetin jälleen käyttöön.
Ikävä kyllä Possessor ei ole paskaa. Se on David Cronenbergin pojan Brandonin ohjaama tieteisjännäri, jossa joku yhtiö asettaa aivoimplantteja työntekijöilleen, joiden tarkoitus on siirtää mielensä toisen henkilön kehoon ja salamurhata joku rikas tyyppi. Tietenkään narratiivin kannalta ei ole viisasta, että homma menisi kuin suunniteltu, ja siksi nuoremman Cronenbergin elokuva pääseekin vauhtiin oikein kunnolla. Se ei mene sieltä mistä aita on matalin eikä todellakaan pureskele juonta valmiiksi typerille katsojille.
Omena ei siis ole pudonnut kauas puusta, koska elokuva sisältää kekseliään ideansa lisäksi hienosti kuvattuja otoksia, ultraväkivaltaa ja kehokauhua. Meininki on kaiken kaikkiaan niin virkistävän poikkeavaa, että tällaista tahtoisi nähdä lisää. Elokuva myös heittää ilmoille ajatuksia siitä, että emme aina tiedä keitä me olemme. Joskus tuntuu kuin olisimme väärässä kehossa ja niin edelleen. Tätä leffaa voin suositella kaikille, jotka pitävät sen isä-Cronenbergin vanhemmasta tuotannosta.
23.8.2022: The Odds (2018)
Nyt päästää asian ytimeen. Nimittäin halvalla tuotettuun paskakauhuun. The Odds lainaa ideansa moderneista kauhuleffoista. Esimerkkinä voi käyttää Saw-leffoja kuin myös Hostelia.
Joku nainen päättää osallistua peliin, jonka palkintona on miljoona dollaria. Kilpailussa on tarkoituksena koetella pelaajien kipukynnystä ja henkistä lujuutta. Pelin herrana toimiva pallinaamainen mies esittelee ensimmäisen kilvan, jossa on pidettävä kättä palavan kynttilän päällä. Homma etenee ja kilvat muuttuvat koko ajan vaikeammiksi. Lopussa pelataan venäläistä rulettia, kun panokset kovenevat. Kuitenkaan missään vaiheessa ei näytetä muita kisaajia, koska kaikki ovat omissa huoneissaan. Herää kysymys, onko muita edes olemassa. Lähes tulkoon yhdessä tilassa ja kahden näyttelijän voimin toteutettu elokuva voisi olla hyvä, mutta se kompastuu alati ärsyttävämpään narratiiviin, joka ei tarjoa mitään vastauksia. Hahmojen taustoja pyritään avaamaan, mutta lopulta kaikki jätetään pintaraapaisuksi eikä pelin motiiveista saada mitään irti. Kokonaisuus on vaivaannuttavan huono.
VALLAN MANIO JATKO-OSA JALKOJEN VÄLISSÄ
24.8.2022: Vallan kääntöpuoli (2011)
Paskan kauhun jälkeen jälleen Ryan Goslingia, koska enhän minä osaa tätä vallan mainiota tapaa lopettaa ennen kuin on liian myöhäistä.
George Clooneyn ohjaamassa ja tähdittämässä poliittisessa elokuvassa Gosling esittää Clooneyn esittämän poliitikon kampanjanvetäjää tulevissa pressanvaaleissa. Pituutta elokuvalla ei ole kovinkaan paljon eikä se oikeastaan ole mitenkään trillerin mittojakaan täyttävä. Kuitenkin hyvien näyttelijäsuoritusten, realistisen otteensa ja jouhevasti etenevän tarinansa ansiosta kyseessä on ihan kelvollinen draamaelokuva. Poliittisia näkökulmia ja vaalikampanjaa käsitellään sopivan moniulotteisesti, että kiinnostus kestää aina viimeiseen kuvaan asti. Pienessä roolissa nähtävä kokkelivekkuli, Philip Seymour Hoffman, kertoo rehellisesti menevänsä paskalle.
25.8.2022: Command Performance (2009)
Multitalentti Dolph Lundgren esittää rock-yhtyeen rumpalia, joka on keikalla Moskovassa. Terroristit hyökkäävät konserttisaliin, mutta he eivät tule ottaneeksi huomioon, että Lundgren on entinen moottoripyöräkerholainen ja todellinen kovanaama.
Lundgrenin itsensä kirjoittama ja ohjaama toimintaelokuva on täyttä asiaa, jossa puukotetaan porukkaa, veri lentää pitkin seiniä ja kamera heiluu. Miinuksena voinee sanoa, etteivät elokuvan pahikset ole kovinkaan muistettavia, mutta sentään Dolph muistaa hymyillä useamman kerran ja tekee eräässä kohtauksessa ”kotitekoisen” pommin, koska hän on kemisti. IMDb:n faktojen mukaan Lundgren myös osaa oikeasti soittaa rumpuja. Erään Sorkkaherraa pelkäävän lukijani mukaan Dolph onnistuu kaikessa, mitä hän yrittää. Tämä on helvetin totta. Command Performance on toimintataidetta ja yllättävän ajankohtainen. Uskokaa pois!
SALALIITTOTEORIAN PALUU
25.8.2022: Salaliittoteoria (1997)
Seuraavaksi laiskottelua, sillä mitään muutakaan ei ole teille hyvät mussukat tarjolla tämän kommentin muodossa.
Ylipitkässä Richard Donnerin ohjaamassa Salaliittoteoriassa Mel Gibson esittää taksikuskia, joka uskoo kaiken olevan salaliittoa. Jostain kumman syystä Kekkoseksi naamioitunut Patrick Stewart tulee vahvistamaan, että Gibson on oikeassa. Sekavaa juonta on jotenkin vaikea kuvailla, koska minulla oli samaan aikaan treffit nukkumatin kanssa, kun yhtäkkiä samaan aikaan Gibson on pukeutunut palomieheksi. Salaliittoteoria voisi olla hyvä leffa, mutta se ei oikein missään kohtaan ole kovinkaan kiinnostava, vaikka sen roolisuoritukset ovat ihan onnistuneita. Olihan tämä melkoisen sekavaa aikaa Gibsonille.
26.8.2022: Ensimmäisenä kuussa (2018)
Nyt kävi näin, kun tuossa viime viikon blokissa oli juttua Fracture-nimisestä leffasta, jossa tähtenä oli blokissa useaan otteeseen vieraillut Ryan Gosling. Tuolloin en saanut katsoa sitä ilman vaimoa, koska Goslingia ei saa katsoa ilman häntä. No minäpä sitten laitoin Ensimmäisenä kuussa elokuvan pyörimään perjantain ratoksi, koska siinä on tämä kyseinen näyttelijä. Sain sitten kuulla, ettei tätä leffaa olisi tarvinnut katsoa yhdessä, ja huomasin katsovani leffaa tunnin jälkeen yksin. Näin se vain menee.
Asiasta eteenpäin. Ensimmäisenä kuussa kertoo Neil Armstrongin tarinan hyvin henkilökeskeisesti. Gosling esittää Armstrongia, jonka taustoja ennen ensimmäistä kuulentoa käydään tarkasti läpi. Yli kahden tunnin kesto huipentuu siihen ”lavastettuun” matkaan kuuhun, jos tästäkin haluaa jotain salaliittoja saada aikaiseksi. Mitään sen enempää kertomatta mistään.
ÄÄÄÄÄH!
27.8.2022: Samaritan (2022)
Sylvester Stallone esittää jotain entistä supersankaria, joka kerää roskia ja syö suklaajäätelöä. Joku vitun ärsyttävä skidi päättää palauttaa Stallonen kunniaan, koska uskoo hyvään ja niin edelleen. Slyn kultainen kosketus näkyy kokonaisuudessa vähän turhankin hyvin, enkä oikeasti voi sanoa kuin tämän elokuvan ärsyttäneen aivan helvetin paljon. Pahiksena nähtävä köyhänmiehen Kiefer Sutherland irvistelee roolinsa väkisin, mutta sentään Stallone näyttää botoxnaamansa kanssa siltä, että hänellä olisi koko ajan kova ummetus. Lopussa on kovan luokan twisti, jonka takia suosittelen tätä eräälle lukijalleni.
27.8.2022: Blue Valentine (2010)
Koska tuo edellinen Gosling -kokemus meni pilalle, kaivoin vaimon iloksi toisen Goslingin leffan arkistojen kätköistä. Blue Valentine on rakkaustarina, joka etenee kahdessa aikajaksossa samanaikaisesti. Elokuva alkaa, kun kaljuuntunut Gosling haluaa viedä vaimonsa yhdeksi päiväksi viihteelle, jotta he voivat tulevaisuuden huoneessa juoda viinaa, syödä hyvin, parannella haavoja ja harrastaa seksiä. Samaan aikaan kerrotaan takaumien kautta, kuinka kaikki on heidän välillään alkanut. Eli kuinka rakkaus on leimahtanut.
Yllättäen kyseessä on aika kova leffa. Roolisuoritukset onnistuvat ja nuoruusvuosien sekoilu ja ikääntymisen tuomat vastuut saadaan näytettyä kattavasti. Elokuva ei myöskään käsittele aihettaan mustavalkoisesti, saati silkkihansikkain. Kokonaisuus on aidosti raastava kuvaus rakkaudesta. Soundtrack ansaitsee erikoismaininnan.
YKSI JUTTU VIELÄ
Steven Spielbergin ohjaamassa Columbo-jaksossa on koukuttava meininki. Hyvin otteessaan pitävä jakso kertoo dekkarikirjailijakaksikosta. Näistä lahjattomampi päätyy murhaamaan toisen kuin suoraan kirjan sivuilta. Hidasälyiseltä vaikuttava Columbo laitetaan selvittämään mysteeriä. Ylimielinen murhaaja aliarvioi alati nuhjuiseen takkiin pukeutunutta etsivää, joka ei omien sanojensa mukaan ole kovin kummoinen kokki.
Jotenkin tämän on vain hieno aloitus sarjalle, joka on luonut oman tunnusomaisen tyylinsä. Lisää on luvassa.
28.8.2022: Etsivät keskenään (1971)
Lisää on luvassa! Kauden seuraava jakso on jopa parempi kuin tuo Spielbergin ohjaama avaus. Columbo alkaa selvittämään rikkaan miehen nuoren vaimon kuolemaa, jonka takana on impulsiivinen etsivätoimiston pallinaama. Tuttuun tapaan pohjustus on loistava, mutta tällä kertaa kyseessä ei ole varsinainen murha, vaan enemmänkin hetken mielijohteesta tapahtunut tappo. Jakso on erittäin koukuttava, kun Columbon ja murhaajan välille muodostuu mielenkiintoinen ”ystävyyssuhde”. Etenkin tämä jakso näyttää sen, kuinka nerokkaasti Columbo onnistuu saamaan rikolliset nalkkiin.
TOHTORI TEELLÄ ON ASIAA YHDEN JUTUN JÄLKEEN
28.8.2022: Silence & Darkness (2019)
Pieni tauko murhamysteereistä. Tohtori T on täällä kertomassa lukijoilleen asioita paskasta kauhusta, joka on ollut eräällä tapaa viikon teema. Nyt sitä ei suinkaan ole luvassa, joten Tohtori T voinee painua vittuun.
Silence & Darkness on tarina kahdesta tyttärestä, joista toinen kuuromykkä ja toinen sokea. Heidän lääkäri-isänsä pitää heistä näennäisesti huolta, vaikka jotain on selkeästi pielessä. Katsoja pystyy aistimaan heti tämän, vaikka roolisuoritukset ja hitaasti etenevä narratiivi ovatkin keskinkertaista hiukan parempia. Kestoa tällä jännityselokuvalla on vain yhden Columbon jakson verran, joka itse asiassa on pelkästään hyvä asia. Liiallisuuksiin venytettynä homma ei toimisi näin hyvin. Lähimpänä hengenheimolaisena voinee pitää Yorgos Lanthimosin shokkielokuvaa, Kulmahammasta.
28.8.2022: Kuollut paino (1971)
Vähän heikommassa Columbon jaksossa nuhjuiseen takkiin pukeutunut kyttämme päätyy tutkimaan jonkun entisen sotilaan murhaa, jonka ainoa silminnäkijä on hiukan naiivi nuori nainen. Tämä jakso ei onnistu luomaan samanlaista tunnelmaa kuin kauden kaksi ensimmäistä osaa, mutta on silti ihan kelvollista viihdettä. Peter Falk alkaa tosiaan olemaan roolihahmonsa.
Voin luvata Kippurahännän nimeen, että tulen vielä katsomaan useamman jakson Columboa, joista lisää seuraavassa plogissa. Nyt kuitenkin loppusanojen kautta syömään.
TSETSE! OLEMME KAIKKI
Hyvää puuta ja matka tuntemattomaan. Maistakaa peräaukkoa, koska minä menen nyt tekemään asioita. Näemme ehkä viikonpäästä, jos en ole siihen mennessä menettänyt järkeäni.
