Kuvaputken rienausviikko – Viimeinen munaus

Rienaus alkakoon, koska nyt hurskastellaan eikä meinata. Tällä viikolla Kuvaputken paholainen, demoni ja munaton eli Tumppu opettaa teille salaisuuksia Columbosta ja myöhemmin kauhusta. Tätä kaikkea on luvassa, ja seuraavaksi lisää tietoiskussa, jonka jälkeen kallo on täysin riekaleina.

26.7.2022: Tieteen maailmasta (1974)

Keskinkertaisessa jaksossa Colombo alkaa selvittämään vanhan professorin murhaa. Jaksossa nähdään kiukkuinen José Ferrer, joka epätoivossa murhaa kollegansa, koska kollegan mielestä Ferrerin poika ei ole palkinnon arvoinen oppilas. Kokonaisuus on yllättävän yksinkertainen, vaikka Columbo onnistuukin vittuilemaan tyylilleen uskollisesti. Kaikesta saa myös sen kuvan, että Columbo tietää jälleen murhaajan jo ensitapaamisella, mutta todisteet vain pitää saada kursittua kasaan. Vaimokin innostui katsomaan tätä jaksoa sivusilmällä. Todeten, ettei tämä ole kovinkaan monimutkainen rikossarja.

Tietopläjäyksenä jaksosta: Yhden lapsineron nimi on Steven Spelberg, joka on selkeä tribuutti ensimmäisen jakson ohjanneelle Spielbergille.

Jostain syystä jaksossa nähdään myös Kielletystä planeetasta tuttu Robby the Robot.

27.9.2022: Joutsenlaulu (1974)

Laitetaan hetkeksi tämä tuttu ja turvallinen toistomasiina päälle, sillä Columbon yli puolitoista tuntia kestävässä jaksossa Johnny Cashin esittämä muusikko lavastaa vaimonsa kuoleman lento-onnettomuudeksi. Kireähkö Cash yrittää vimmatusti peitellä jälkiään, mutta aina yhtä veemäinen Columbo on liian ovela. Jakso menee heittämällä sinne klassikoiden joukkoon, jo pelkästään erikoislaatuisen vierailevan tähtensä ansiosta. Tästä johtuen jakso sisältää myös laadukasta musiikkia.

Erään Vihtahousua pelkäävän lukijan mielestä Cash tekee jaksossa pahoja asioita. Voin olla samaa mieltä, sillä hän laulaa väärää Herraa ylistävää gospelia. Nyt minä kerron teille, että ainoa oikea Herra on Sorkkaherra. Jatketaan eteenpäin, ettei tämäkin kone tipu taivaalta eli sen väärän Herran autuaasta sylistä.

PAZUZU VALVOO, MINÄ EN

28.9.2022: The Lodgers (2017)

Jatketaan vääräuskoisten tiellä. Kuka tällaista paskaa tekee? Tätä kysyi rakas vaimoni The Lodgersia katsoessamme. Brian O’Malleyn ohjaama irlantilainen kauhuelokuva on helvetillisen tylsä kertomus insestistä, joka tuolla saarivaltioissa on jokapäiväinen leipä. Tarina kertoo kaksossisaruksista, joita paholaistalon käytävät yrittävät alati naittaa toisilleen. Juoneen tuodaan mukaan hukkuneita vanhempia ja isovanhempia kuin myös kylähullut 1920-luvun asukkaat. Meininki vain on niin perkeleen paskaa, että edes Sorkkaherra tai Vihtahousu eivät tällaisesta Espoo Ciné -kauhusta jaksaisi innostua. Puhumattakaan kummittelevasta Kippurahännästä.

29.9.2022: Ystävä hädässä (1974)

Toistamisen mestari nimeltä Tumppu on jälleen kerran täällä. Paskan kauhun jälkeen palataan tuttuun ja turvalliseen, vaikka Ystävä hädässä lienee Columbon TOP-5 jaksoihin lukeutuva monimutkainen kertomus. Joku vittumainen poliisi päättää murhaa ystävänsä vaimon, mutta myöhemmin hänen oma vaimonsa alkaa epäillä jotain, ja hänetkin päästetään päiviltä. Kaikesta syytetään samalla alueella pyörivää murtovarasta.

Komisario sikarintupruttelija ei millään saa nalkkiin tätä kollegaansa, vaikka tietää jo hänen syyllistyneen rikoksiin. Onneksi Columbo sentään taitaa vittuilun jalon taidon ja aukoo päätään tälle ylimieliselle murhaajalle jatkuvasti. Loppuhuipennuksessa vihdoin nerokkaalla juonellaan murhaajan nalkkiin saanut Columbo näyttää ehkä ensimmäisen kerran vihamielisyyttä murhaajaa kohtaan. Lieneekö jakson opetus siinä, ettei poliisin tekemä rikos kannata?

SORKKAHERRAN SOITINYHTYE

30.9.2022: The Hills Have Eyes (2006)

Uusintakatselu hyllyn perukoilta, koska kauhukuukausi lähestyy. Alexandre Ajan The Hills Have Eyes on lähestulkoon mestarillinen uusintaversio, ja todistaa sen, että vanhaa kauhuelokuvaa voidaan vielä 2000-luvullakin ehostaa paremmaksi. Ihan tavallinen perhe joutuu mutanttikannibaalien uhreiksi jossain Amerikan aavikoilla. Hahmot ja juoni pohjustetaan kattavasti, jonka jälkeen ultraväkivaltainen kauhu mätetään loppuun asti, mutta yhteiskunnallista viestiä ei suinkaan unohdeta. Lisäksi patrioottinen paatos ja pasifistisen maailman mureneminen saavat lähes parodiset piirteet, joka on erittäin kliffaa. Mielestäni kyseessä on jopa niin onnistunut uusintaversio, että se Wes Cravenin alkuperäinen jää kakkoseksi.

1.10.2022: The hills have eyes 2 (2007)

Vuosi onnistuneen ensimmäisen osan jälkeen julkaistu jatko-osa sitten pistää kaiken paskaksi. Liian nopeasti kyhätyssä jatkiksessa jotkut sotilaskoulussa olevat möllit joutuvat kannibaalimutanttien uhreiksi. Elokuva alkaa heti groteskisti, joka kertoo jo itsessään ideoiden puutteesta. Nuo möllit tekevät jatkuvasti typeriä päätöksiä ja elokuva etenee muutenkin epäloogisesti kohti tylsää mättöloppuaan. Meno ja meininki on siis niin laiskasti kirjoitettua sontaa, että tässä lienee kyseessä yksi surkeimpia leffoja, joita olen vähään aikaan nähnyt. Eipä olekaan ihme, että tuottajat tämän nähtyään eivät halunneet enää tehdä kolmatta elokuvaa.

SORKKAHERRAN EPISTOLA

2.10.2022: Deliver Us from Evil – Päästä meidät pahasta

Jonkun newyorkilaisen kytän todellisiin väittämiin perustuva kauhuelokuva on kauhukuukauden jatkumoa. En lupaa, että katson yhden kauhuleffan per päivä, mutta kyllä näitä tänne alkaa tulla kuin sieniä sateella.

Mutta nyt hoidetaan tämä Päästä meidät pahasta epilogina tälle koko paskalle:

Eric Bana esittää tuota todellisiin pahuuksiin perehtynyttä poliisia, joka kohtaa jonkun ikuisen Sorkkaherran New Yorkin eläintarhassa. Itseäni toistaen, en jaksa enempää kirjoittaa, mutta tämän elokuvan kokonaisuus on sotkuinen yhdistelmä manausta, toimintaa ja perhedraamaa. Eli sanomattakin selvää, että paketti on sekava, ja se kestää liki kaksi tuntia. En kuitenkaan vihannut Deliver Us from Evilia niin paljon kuin suuri yleisö sen ilmestymisen aikaan.

Kirjoittanut Tumppi

Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.