Nyt homman nimi on sellainen, että aletaan kääriä hihoja, sillä bloki tulee tässä – ilman takuuta tai lahjapaketteja, mutta Sorkkaherran kera.
4.12.2022: Syke ei sammu (1979)
Tumpun syke se ei vaan sammu.
Joskus vastaan tulee elokuva, jota kaveri on kehunut hyväksi, mutta siihen suhtautuu silti varauksella. Juuri tällainen teos on Bob Fossen omaelämänkerrallinen Syke ei sammu. Fossen alteregoa Joe Gideonia esittävä Roy Scheider on vallattoman hyvässä vedossa. En kuitenkaan tunne Fossen tuotantoa läpikotaisin, mutta pystyn silti arvostamaan elokuvan tarjoilemaa surrealistista otetta, joka yhdistelee faktaa ja fiktiota fantasian kautta. Jonnekin taiteelliseen kriisiin sijoittuva musikaali on täynnä huumeita, seksiä ja tanssia, joka tekee siitä hyvän sekoituksen sekoilua. Jatketaan tästä Chicagoon, jonka koreografiat ovat herra Fossen antia.
5.12.2022: Chicago (2002)
Vaimo pakotti siis katsomaan oman ikisuosikkinsa seuraavana iltana sykkeen sammuttua. Muutaman kerran olen muistaakseni Chicagon aiemmin nähnyt, enkä vieläkään osaa sitä vihata. Jostain kumman syystä Richard Gere ja John C. Reilly ovat kummatkin tässä sympaattisia ja Catherine Zeta-Jones seksiä tihkuvan kuuma mimmi.
Tumppumieskin taisi välillä sammua kesken katselun, ja tämä enempää en pysty tästä kirjoittamaan, koska mieleni halajaa jo Columbon luokse.
ITSE HÄN, KEKSI JA MINÄ
6.12.2022: Seksiä, komisario Columbo! (1989)
Jotenkin tässä nyt kävi näin, että vaikka Suomi juhlii syntymäpäiväänsä ja Linnassa kätellään lämpimästi, niin minä ja rouva Tumppu katsoimme Columboa. Joten pitkään perinteenä ollut paskan kotimaisen elokuvan katsominen juhlapäivänä katkesi, mutta paskaako se haittaa.
Tässä jaksossa Columbo alkaa selvittää seksiterapeutin murhaa, jonka takana on mustasukkainen nainen. Meininki on 80-luvulle tyypillistä pehmopornoilua, joka istuu melko hyvin suosikki etsivämme sarjaan. Silti nämä uudet jaksot ovat liian pitkiä, vaikkakin tähän asti ihan kelvollisia ovatkin olleet. Minua huvitti suuresti tieto Columbon seksielämästä, joka sai punan hänen kasvoilleen.
8.12.2022: Loistava sotajuoni (1989)
Jälleen ylipitkässä jaksossa Columbo tutkii jonkun sotilaskoulun upseerin kuolemaa, jota epäillään harjoituksissa tapahtuneeksi onnettomuudeksi. Kaiken takana on tämän upseerin kollega, joka ei kiristämälläkään saa tahtoaan läpi. Juoni on alkuun punottu varsin hyvin, mutta edetessään jakso muuttuu melko keskinkertaisen tylsäksi ja on samalla näistä uudemmista jaksoista heikoin tähän mennessä.
YKSI JUTTU VIELÄ
10.12.2022: Moonshine Mountain (1964)
Tolkuttoman huonossa Herschell Gordon Lewisin ohjaamassa musiikkikomediassa joku folk-laulaja eksyy takapajulaan pällistelemään, kun punaniskat keittelevät pontikkaa ja soittavat banjoa. Missään ei ole mitään järkeä ja koko elokuva on yksi piinaavimmista hetkistä elämässäni. Annan tälle suosiolla paskimmat mahdolliset pisteet, koska sen enempää tällainen sontakasa ei ansaitse.
Jos jotain pitää vielä mainita, niin ehkä John Watersin varhainen tuotanto on jotain tästä itseensä imenyt, mutta tehnyt sen samalla tuhannen kertaa taitavammin. Lewis sen sijaan alkaa olemaan yksi kaikkien aikojen turhimmista jätkistä.
Sorkkaherra nousi muuten kuolleista ja tässä samalla epilepsia kaikille sätkijöille. Nyt minä menen syömään risottoa.
Sitä ennen kuitenkin vielä yksi juttu!
12.12.2022: Murder, a Self Portrait (1989)
Laadukkaassa jaksossa Columbo vie koiransa koiranäyttelyyn ja alkaa selvittää mustasukkaisen taiteilijan suorittamaa huonosti suunniteltua murhaa. Mainiossa jaksossa tämä murhaaja muun muassa maalaa Columbosta kuvan, ja rakas etsivämme pääsee vittuilemaan oikein kunnolla. Muutenkin jakson meininki on täynnä hyviä hetkiä ja omituista lynchmaista surrealismia sekä alastonmalleja, mutta nyt tämä blokiteksti päättyy tähän. Näemme ehkä joskus, jos sille päälle tulen.
Kirjoituserheet teille tarjoili paskanaama.
