”Silmät suljen lipuu elämäni paatti, kipparina sosiaalidemokraatti.” -Junnu Vainio
Kesäloma jatkuu. Mökin ohella nähty mm. Turkua, Keuruuta ja Hailuotoa. Edellisen reissun yhteydessä kirpparilta tarttui mukaani mm. BFI:n julkaisuja (kuten Kenneth Anger -kokoelma blu-rayna) ja joku itselleni tuntematon Sergio Corbuccin länkkäri, kuten myös Kellopeliappelsiini-pokkari plus Charles Bukowskin Kuuman veden musiikkia -kokoelma. Samalla tuli käytyä myös sekä Leninin muistomerkillä että valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen haudalla Naantalissa, mutta tuossa olisikin jo aivan oma tarinansa. En myöskään nyt viitsi eritellä ostoksiani (silti vihjaan, että tilasin netistä Rebirth of Mothra -trilogian), mutta mainitsen kuitenkin, että kirjoitukset siinä missä myös leffakatselut ovat aika lailla paussilla lomien ajan. Jotain kaikesta huolimatta tänne kuiteskin yritän rustata. Mehukkaammat yksityiskohdat löytyvät taasen päiväkirjastani, joka puolestaan sijaitsee tällä hetkellä rinkassani.
11.6. Lapamato – epämiellyttävä kuokkavieras (1950) (PC)
Dokumentti lapamadon matkasta suolistoon ja sen elämästä siellä.
12.6. Papukaija Kaija ja Liskolinnan vanki (1978) (PC)
Hyvin gettomainen lyhytanimaatio, jota mummoni painosti minua lainaamaan monet kerrat hänen naapuristaan. Sikäli hyvin piirretty tarina tytöstä, joka löytää rannalle haaksirikkoutuvan papukaijahäkin, jonka asukki vie tämän maagiselle seikkailulle taikamaahan ja ihmissusien hallitsemalle mandrakien saarelle, jonka omituisin juttu olivat edelleen omituiset kalliodemonit ja lykantroopivuohet. Lopputeksteihin on kreditoitu toistakymmentä ääninäyttelijää: ankeassa suomi-vhs:ssä yksi äijä vetää puolestaan ne kaikki, mikä oli tänä päivänä se riemastuttavin puoli.
14.6. Suspiria (2018) (BD)
Piti vilkaista Argenton alkuperäinen ja tämä uutuus peräkkäin, mutta koska aikataulu ei sallinut, piti jättää tähän kirjastolainaan. Aikamoista torttuahan tämä sitten oli. Ajankuva on todella alleviivattua ja terroristi-iskut liitetään noitiin, minkä ohella tehosteet olivat rumia ja filmi paitsi tunnelmaton ja jännityksetön, saatanallisessa kestossaan leikattu yhtä hyvin kuin upseeriston tukka kakkakikkareessa Uuno Turhapuro armeijan leivissä. Lavastuksessa oli silti paikoitellen kiehtovia yksityiskohtia ja tavallaan pidin siitä, etteivät nämä maakarit olleet käytännössä edes yrittäneet uudelleenfilmatisointia, vaan rakentaneet täysin omanlaisensa leffan muutaman saman teeman ympärille. Lopputulos on joka että pitkästyttävä ja musiikit saivat itkemään Goblinin originaaleja muistellessani. Täysin turhaa ryönää, jonka olisi suonut jättää tekemättä.
15.6. Hatari! (1962) (BD)
Sain jokunen viikko sitten ensimmäiset oireet aivoverenvuodostani ja tilasin kirjastoon kasan Hawks/Ford-klassikoita, jotka ovat kaikki olleet tähän mennessä enemmän tai vähemmän juuri niin tympeitä, kuin olin kuvitellutkin. Tässä safarirymistelyssä John Wayne ja kamut äijäilevät Afrikassa ja ovat niin sovinisteja ja machoa kuin sielu vain sietää. Tämä voisi käydä ratkiriemukkaasta campista a la Predator, ellei elokuvan teemana olisi jälleen kerran nykyisin uhanalaisten lajien vangitseminen tai tappaminen, mitä esitetyssä kontekstissa voin katsoa ainoastaan suuremmalla inholla, kuin raaimpia rape & revenge- tai naziploitaatio-nimikkeitä konsanaan. Kaiken kukkuraksi koko törkyinen paska kesti jotakuta 160 minuuttia enkä kokenut sen aikana paljon muita ajatuksia, kuin ”Ylitörkeää!” tai ”Miten perkeleen kauan tämä vielä kestää?”. Lopussa naikkonen yrittää vielä paeta Waynea, joka onneksi apureineen estää voimakeinoin tätä pääsemästä lentokoneeseen ja lopussa kaikki ovat, hän itse mukaan lukien, onnellisia norsun talloessa sängyn. Olisi pitänyt tajuta tämä pakottaminen silloin aikoina ammoisina ollessani yhä markkinoilla vapailla.
15.6. Ouija (2014) (DVD)
Kaikkien teiniterrorin kliseiden kaavaa noudattavassa ”kauhuelokuvassa” teinit pelaavat ouija-lautaa ja saavat perkeleet haudan takaa riivaamaan heitä. Pelifirman mainosfilmi on ruma ja toteutettu huonosti sekä näyttelyltään, käsikirjoitukseltaan, erikoistehosteiltaan että editoinniltaan. Huomasin muuten, että joku kusipää on tehnyt tänä vuonna myös filmin Ouija Shark, jossa, ainakin kuvien perusteella, aavehai piinaa laudalla leikkineitä kersoja tai jotakin tämän suuntaista. Voisi itsekin tehdä haileffan nimeltä Hai Luoto.
15.6. Ouija: Origin of Evil (2016) (DVD)
Kävin ensimmäisen Ouijan jälkeen puolen tunnin juoksulenkillä, jonka jälkeen ehdotin muijalleni, että eiköhän panna toinen vastaava pyörimään. En tosiaan tiennyt näistä leffoista etukäteen mitään, vaan lainasin ainoastaan kirjastosta kaikki ”ouija”-hakusanalla löytyneet nimikkeet (2 kpl), joten oli huvittavaa huomata, että kyseessä oli juuri katsotun filmin esiosa. Toisaalta paljoa ei huvittanut, että tämän vuoksi ratkaisun tiesi jo valmiiksi, mutta tunnelma oli silti rakennettu varsin hyytäväksi. Siksi onkin surullista, että omituisen atmosfäärin osalta toimiva leffa sortuu lopulta kaikella painollaan typeriin säikäyttelykliseisiin, lopputuloksen tuntuessa typerältä pastissilta, jonka sisältä voi löytää niin Poltergeistia, Manaaja: Alkua, The Beyondia kuin We Are Still Herea. Hukkaanheitettyä potentiaalia.
16.6. The Abominable Snow Rabbit (1961) ja And So Tibet (1964) (PC)
Näistä lisää myöhemmin. Kuten myös muista jäljelle jääneistä katseluista, kello on taas aivan saamaristi.
