Tekijä: kurkkuharja

Paskaisten elokuvakokemusten kerääminen jatkui parin kaverin tultua kämpilleni viettämään leffailtaa pitsan ja oluen parissa. Heitin ilmoille ehdotuksen, että voisimme katsoa pois alta japanilaisen Evil Dead Trap -trilogian – perustelin tätä toteamalla jo ensimmäisen osan pyöriessä, että tämä ajatus kumpusi ihan vain siitä, ettei näitä yksinkään haluaisi suorittaa ja jo ensimmäisen osan perusteella hinkua palata aiheeseen… Jatka lukemista Ehtoo Evil Dead -ansassa

Osa Kuvaputken kuvituskuvista näkyy tässä vastikään kadonneen! Lieneekö uudella osoitteella osansa tässä liemessä, mutta hieno homma joka tapauksessa, kiitos vain hyvin toimivalle WordPressille tästä yllätyksestä! Toisaalta istuneehan tuo jotenkin omalla tavallaan muuhun surisevaan ja kämäiseen laatuumme – muistat varmasti sen tunteen, kun television kuva silloin ennen muuttui lumisateeksi heti, kun yritit hiipiä eteisestä takaisin vastaanottimen… Jatka lukemista Kuvaputkesta, päivää! Harmageddon pala palalta

On jälleen aika kommentoida lyhyesti viimeaikaisia makuelämyksiäni elokuvakatseluitteni saralla. Mitäpä pieniä makupaloja mikrostamme siis tällä kertaa löytyy ja onko niiden yleinen laatu parasta ennen -päiväyksen jälkeistä X-troa vaiko pakastimeen tungettua gourmet-tasoista kotimoskaa, se selviää kohta. Tämä on muuten Kuvaputken 187 artikkeli. Bang bang. Casino Royale (1967) ja Älä kieltäydy kahdesti (1983) Tämä pakkaus sisälsi siis… Jatka lukemista Palasia mikrokosmoksesta

”Kuvaputki vaihtoi tänään nimensä vanhasta laajakuva.comista uuteen, lyhyempään ja helpompaan Kuvaputki.orgiin. Luvassa samaa sikailua ja perseilyä kuin ennenkin, ainoastaan sillä erotuksella, etteivät ne arviolta kymmenen satunnaista lukijaamme saa enää vanhassa osoitteessa vastausta koputukseensa. Häh häh hää. Juhlan kunniaksi lupaan tarjota ensimmäiselle sitä pyytävälle ainakin oluen. Ehkä myös rommia.” -Kapteeni Kidd Punaparta

Kerään tähän nyt lyhyitä kommentteja viime aikoina katselemistani elokuvista, joista en saa mitään mielekkäämpääkään tekstiä aikaiseksi. Julkaisen jossain välissä ja aloitan alusta. Maailma pyörii. Species – Peto (1995)Jostain syystä ilmeisesti jonkinlaista kulttisuosiota nauttiva tieteistörky tuntuu samalta ysärin pleikkarigrafiikoita hyödyntävältä liukuhihnatuotannolta, joita myydään marketeissa kuuden pakkauksissa tarjouksella kaksi yhden hinnalla. Nainen karkaa laboratoriosta ja ryhtyy kuksimaan… Jatka lukemista Palapeliä kokoamassa

Elokuvien katselu on monesti mielekkäämpää sarjatulituksena jonkin teeman ympärille kiedottuna. Tällä kertaa sain vekkulin ajatuksen ja luvassa on perjantai-illasta lauantain aamuyöhön kestänyt minimaraton, jonka keskiössä olivat kissat, nuo pienet, pörröiset hiiriloukut, joilla on tapana varoittamatta raapaista minua aina hetken niitä silitettyäni. Enemmittä sepustuksitta, antaa naukua! Ilta käynnistyi siinä yhdeksän jälkeen hernekeiton kiehahdettua ja saksalaisen, mutta… Jatka lukemista Kissojen yö

Kävin viimein käsiksi lukulistallani pitkään kummitelleen Marcel Proustin kirjasarjaan Kadonnutta aikaa etsimässä ja sain sen ensimmäisen osan, Swannin tie I: Combray loppuun. Tavoitteena olisi kaluta tuo järkäle tämän vuoden aikana tahdilla noin kirja per kuukausi, mutta jollei tyyli muutu radikaalisti muutaman opuksen jälkeen, saa nähdä miten tuosta projektista selviän. En nimittäin muista, milloin lukeminen viimeksi… Jatka lukemista Kadonneen ajan metsästäjät

Alan hiljalleen ymmärtää joulun jälleen kadonneen elämästäni aina loppuvuoteen saakka. Iloiset valot nyt saavat luoda taloyhtiöni ainoina ikkunoistani pahennusta sinne saakka, ettei ylimääräistä piristystä tähän pimeyteen taivaalta tulevan auringonpaisteen myötä enää tarvita, mutta joulukaktukseni koristeiden pois ottaminen alkanee tässä hiljalleen olla ajankohtainen asia. Sikäli sääli, nuo värikkäät pallot kun toivat minikokoiseen yksiööni jotakin iloa niille… Jatka lukemista Yön ystävät

Vaikka 35-millinen filmi on paras tapa nauttia elokuvasta ja blu-ray puolestaan tällä hetkellä se otollisin formaatti kotikatselua ajatellen, on vanhoissa vhs-kaseteissa jotakin maagista, mitä kaipaa annoksen aina silloin tällöin. Tai kaipaaminen lienee väärä termi, ennemmin lienee syytä puhua jonkinlaisesta nostalgisissa perversiossa piehtaroinnista tai halusta sukeltaa paskaan. Suuret kotelot parhaimmillaan uskomattoman yliampuvine kuvauksineen, välistä elokuviin mitenkään… Jatka lukemista Matkalla videohelvettiin: esiosa

Ulkona sataa lunta. Istun itse sisällä. Jokin tässä yhtälössä menee siis väärin. Elokuvien katselua piti tänä vuonna rajoittaa, mutta ne tuntuvat olevan meikämannelle liian suuri intohimo, joiden pariin vain haluaa palata useammin kuin kerran päivässä. Myös filmien näkeminen työtehtävien puitteissa nostaa katseltujen lukumäärää, joka tätä kirjoittaessani on kuluneen vuoden osalta maltilliset 36. Kirjoiteltavaa olisi yllin… Jatka lukemista Hampurilaispörssi