Kukkuluuruu ja hallitsemanton kaaos jatkuu! Viikko jaettiin syystäkin kahteen osaan niin kuin kunnon magnum opus pitääkin. Elämä alkaa voittaa tätä kirjoittaessa ja paluu elävien kuolleiden kirjoista elävien kirjoihin on tapahtumassa. Joten jatketaan siitä mihin edellinen osa jäi. Olkaa jälleen kerran hyvät! 20.2.2020: Rambo: Last Blood (2019) Oijoi! Rambo teroittaa jälleen veitsensä ja nyt se on… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Seitsemän päivän aikakirjat vol. 2
Tekijä: Tumppi
Haudanvakava elokuvaharrastaja, joka ei tiedä mistään mitään.
Elokuvapäiväkirja: Seitsemän päivän aikakirjat vol. 1
Niinhän siinä sitten kävi, että jokin tauti vei minut mukanaan. Sitkeästi yritin sen tuloa estää, mutta lopulta se vei voiton minusta. Tämä menee siihen, että puolikuntoisena päiväkirjan kirjoittaminen on melkoista pajatson pelaamista. Yritän silti saada jotain aikaiseksi, joka tietysti ”petipotilaana” on vaikeaa. En tule hallitsemaan tätä tilannetta kovinkaan hyvin. Joten pidemmittä niiskutuksitta, pistetäänpä hösseliksi! Maanantaina… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Seitsemän päivän aikakirjat vol. 1
Elokuvapäiväkirja: Lastenleikkiä
Sairaan lapsen kanssa kotona vietetty aika on pitkäveteistä. Sen varmaan tietää jokainen vanhempi. Tekemistä täytyisi keksiä koko ajan, lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään varttia pidempää ja ymmärrätte yskän (heh heh). Koen myös katastrofaalista tuskaa, jos kokonaisuuden työstäminen ryöstäytyy käsistä ja siitä tulee hallitsemattoman suuri kuten viime viikolla. Onneksi siihen ei näytetä nyt menevän. 10.2.2020: Child’s… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Lastenleikkiä
Elokuvapäiväkirja: Isoveli valvoo, niin minäkin
3.2.2020: Dead Set (2008) Ironista huomata, kun valitsee kokoelmasta katseluun jotain, joka olisi tarkoitus katsoa osissa – tulee se katsottua kokonaan kerralla. Viisi osainen brittiläinen sarja zombiepidemian puhkeamisesta kesken Big Brother –kuvausten, on varsin hyvää kamaa. Viihdearvoiltaan korkeatasoinen kauhusarja on sopivan tiivis paketti, mutta silti televisiomaisen toteutuksensa ansiosta hahmoihin keskittyvämpi. Mitään suurta yhteiskuntakritiikkiä Romeron tapaan… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Isoveli valvoo, niin minäkin
Elokuvapäiväkirja: Elämää seppukun jälkeen
Tiistai (28.1.) ei alkanut kovinkaan hohdokkaasti, kun puhelimeni järjestelmäpäivitys oli päättänyt muuttaa herätyskellon äänen. Makeat unet katkesivat sekavaan meteliin, jota en tunnistanut herätysääneksi. Onneksi muut kuitenkin pääsivät jatkamaan uniaan, vaikka koko kerrostalo varmasti hetkellisesti heräsikin meteliin. Päivä ei muutenkaan lähtenyt käyntiin toivotulla sykkeellä, koska ulkona ei vieläkään ole talven ihmemaata, vaan sateista ja synkkää. Lisäksi… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Elämää seppukun jälkeen
Elokuvapäiväkirja: Yhden idiootin viikko
Viikkoni alkoi hyvin, koska töiden jälkeen tytär jäi vielä toiseksi yöksi ”mumilaan”. Toki minulla oli häntä ikävä, mutta myös hinku katsoa kokoelmasta jotain poikkeuksellista. Vielä, kun vaimo lähti jumppaan, sain täysin vapaat kädet valita, mitä ruudulla tapahtuu! 20.1.2020: Hetkesi on tullut – Sartana on täällä (1970) Hetkeni oli tullut! Sain katsoa Sartanaa. Sehän passaa, vaikka… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Yhden idiootin viikko
Elokuvapäiväkirja: Tappava kuu ja hullu maailma
Niinhän se sitten meni, ettei matka tuntemattomaan sopinut minulle. Se kesti kolmen jakson verran. Nyt puhtaan siis The Witcheristä, jonka jokaisen kolmen katsomani jakson kohdalla nukahdin. Totesinkin tuossa kohtaa vaimolle, että aion luovuttaa sarjan suhteen ja odotan jo innolla viikonloppua, jolloin pääsemme takaisin elokuvien maailmaan. Odotukset sarjaa kohtaan olivat kaikesta huolimatta maltilliset. Olisin ollut valmis… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Tappava kuu ja hullu maailma
Elokuvapäiväkirja: Ikunnan takaa tirkistelen eläviä kuvia
On jokseenkin ikävä huomata, että itsesensuuri on iskenyt tähän kirjoittajaan. Koen blogin pitämisen poliittisesti korrektimmaksi tavaksi tuoda näkemyksiä esille. Tämä johtaa niin sanottuun salonkikelpoisempaan ulosantiin, johon en vielä ole tottunut. Samalla se tekee kirjoittamisesta hiukan puisempaa, vaikka pilkkeen pyrin pitämään silmäkulmassa. Tällä viikolla tuskin tulen katsomaan kovin montaa leffaa, mutta saatan niistä muutamista sitten jaaritella… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Ikunnan takaa tirkistelen eläviä kuvia
Elokuvapäiväkirja: Paluu helvettiin!
Koska olen vuosia pitänyt jonkin sortin kirjaa katsomistani elokuvista, on mielessäni muhinut ajatus palata pitämään päiväkirjaa aiheen tiimoilta. Se on yleensä ollut minulle murheenkryyni kuin myös runsaudensarvi. Välillä leffoja tulee tapitettua enemmän ja välillä vähemmän, mutta aina niitä kohtaan on intohimo, joka joskus johtaa kirjoittamiseen. Ehdin tuossa loppuvuodesta katsoa muutaman maininnan arvoisen leffan, joista suurta… Jatka lukemista Elokuvapäiväkirja: Paluu helvettiin!