Kippuraperseen bittiavaruus ei ole vielä auennut, koska Kuvaputken bloki saa jatkaa toimintaansa, vaikka laskut ovat maksamatta ja meininki on muutenkin hyvien tapojen vastaista raaistavaa sikailua.
Pahan otteessa (1986)
Kireähkö Roy Scheider esittää kiristyksen kohteeksi joutuvaa miestä tässä John Frankenheimerin ohjaamassa jännärissä. Elokuva perustuu Elmore Leonardin kirjaan, joka kyllä näkyy kokonaisuudessa varsin onnistuneesti. Pornon ja pintaliidon maailmaan sijoitetussa tarinassa on myös oikeita pornotähtiä, kuten dementikoksi todettu Ron Jeremy. Muutenkin meno ja meisseli ovat sen verran kovaksi keitettyä kasaria, että tätä on pakko rakastaa.
Herra Bloki ei pysty tällä hetkellä tarjoilemaan tämän parempaa jaarittelua tai anaalia aiheesta. Joten mennään suosiolla seuraavaan kysymykseen.
Ryövärit (1972)
Kirjaston hyllystä mukaan tarttunut Ryövärit on taasen Philip Kaufmanin ohjaama länkkäri, jossa Jesse James ja Cole Younger tekevät suuren ryöstön Minnesotassa. Elokuvan omituinen tunnelma on vähän kaksijakoinen asia. Toisaalta Kaufmanin ohjauksessa on jotain hyvin erikoista hyvällä tapaa, mutta toisaalta meininki ei pääse tällaisen sirkushuvittelun takia olemaan tarpeeksi nihilististä. Esimerkkinä voinee käyttää kohtausta, jossa pojat pelaavat pesäpalloa valehtelematta melkein kymmenen minuuttia putkeen.
Tälläkään kertaa Herra Bloki ei tarjoa muuta, vaikka elokuvassa nähdäänkin loistava Robert Duvall.
Kettupoika Vuk (1981)
Perjantain ratoksi kaivoin jostain laatikon pohjalta Kettupoika Vukin katseluun. Söimme makeisia ja perhe ei oikein jaksanut viihtyä tämän jonkin sortin unkarilaisen klassikkoanimaation parissa. Mistään Disney-rainasta ei ole kyse, kun metsästäjä tappaa Vuk nimisen ketun koko perheen heti ensitöikseen. Elokuvassa on toki aihioita, jotka ovat samanlaisia kuin Disneyn filmeissä, mutta Vuk onnistuu olemaan jotenkin koskettavampi kertomus kasvamisesta ja menetyksistä. Kestoa animaatiolla on vain vähän reilu tunti. Dubbaus on muuten sen verran ala-arvoinen, että meinasin itsekin viheltää pelin poikki, mutta sinnittelin silti elokuvan loppuun saakka.
Uncharted 2: Among Thieves (2009)
Stumppumiehen peliluolan uumenissa jatketaan Uncharted-pelien kanssa. Among Thieves on Drake’s Fortunen onnistunut janispetke, jossa mennään eikä meinata. Putkimaisesti etenevässä juonessa Nate Drake yrittää etsiä Marco Polon salaista aarretta Nepalista, joka antaa mittaamattomat voimat löytäjälleen. Ruudinkatkuinen, toiminnantäytteinen ja äärimmäisen seikkailuhenkinen peli, joka sopii kaikille hyvästä räiskinnästä pitäville. Graafisesti peli on myös ikääntynyt arvokkaasti eikä sitä todellakaan uskoisi 12 vuotta vanhaksi teokseksi.
Zathura- avaruusseikkailu (2005)
Tytär on nyt kovin kiinnostunut Jumanji-elokuvista, joten minun oli aivan pakko lainata kirjastosta Zathura, joka perustuu myös Chris Van Allsburgin lastenkirjaan. Tällä kertaa kinastelevat veljekset löytävät isän kellarista Zathura-nimisen pelin, joka vie pojat avaruusseikkailulle.
Laiskan kommenttini päätän sanoin, että elokuva on jostain Sorkkaherran syystä dubattu suomeksi. Tämä on vähintäänkin irvokasta, vaikka kyseessä on mielestäni mainettaan parempi lastenelokuva, jonka tehosteet ovat kestäneet Jumanjia paremmin aikaa. Ehkä myös scifi genrenä on enemmän oma juttuni.
Attack of the Hollywood Cliches! (2021)
Rob Lowe jaarittelee tunnin ajan, kuinka Hollywood on yksi iso kasa kliseitä. Vitsit toimivat vaihtelevasta ja pätkät kaikkien tuntemista leffoista on editoitu sopivan nopealla rytmillä yhteen Lowen juttujen kanssa. Tämä televisiospesiaali ei kuitenkaan tarjoile mitään uutta, mutta jaksaa viihdyttää tunnin verran. Vaikka tokihan tähänkin on pitänyt tunkea valkoisen heterosetämiehen syrjintää…
Jumanji: Welcome to the Jungle (2017)
Erittäin tarpeellinen uusintakatselu, koska seuraavaksi luvassa on se seuraava taso. Sitä ennen kuitenkin pieni kommentti, jossa toivotan lukijat tervetulleeksi viidakkoon. Jotenkin ironista, että tämän Jumanjin reboottauksen lisänimi on Welcome to the Jungle, koska Dwayne Johnsonilla on jo tuon niminen elokuva ansioluettelossaan. Kuitenkin kyseessä on ihan kelvollinen kokoperheenelokuva, jonka meno ja meininki jaksavat ilahduttaa kuin kolikko köyhää miestä. Huumori on toki vähän sieltä ja täältä, mutta nyt tämä kommentti menee pois ja seuraavaksi tosiaan seuraava taso.
Jumanji: The Next Level (2019)
Yllättävän hyvin toimivassa jatko-osassa mukana menossa ovat Dannyt DeVito ja Glover, jotka ovat liian vanhoja tällaiseen paskaan. Kliseisesti se meno ja meininki on taattua viihdekimaraa, jossa draamankaari tarjoillaan totutun turvallisella otteella. Laiskojen kommenttien kruunaamattoman kunkun eli Tumpun kommenttiraita päättyy näihin sanoihin ja tunnelmiin. Luvassa vielä yksi kastelu (tai katselu mielentilasta riippuen) ennen Sorkkaherran mukaan astumista.
Henkipatto – Billy the Kid (1958)
Välillä on hyvä muistella menneitä ja katsoa jotain muuta kuin uutuusleffoja. Kirjasto auttaa tässäkin, kun löysin pahamaineisen Jakiksen kirjaston elokuvaosastolta Paul Newmanin tähdittämän Billy the Kid -elokuvan. Ohjauksesta vastaa (vasta aloitteleva) Arthur Penn, joka ei vielä tällä kertaa pääsee ihan parhaimmilleen. Kostoa käsittelevä tarina on kuitenkin Newmanin karsiman ansiosta keskinkertaista parempi western, aikakaudella, jolloin länkkärit alkoivat olla kuoleva taiteenmuoto. Nyt laitetaan bloki pakettiin, koska minua alkaa vituttaa tällainen jargon.
Yksi juttu vielä: Muistakaa, jos oma ei riitä, siihen voi venyttää jatkoa. Kuvaputken köyhämies yhdessä Sorkkiksen kanssa kuittaa tekstit kirjoitusasuineen virheellisiksi. Palataan joskus asiaan, kun sitä tulee.
