Kategoria: Uncategorized

Ulkona sataa lunta. Istun itse sisällä. Jokin tässä yhtälössä menee siis väärin. Elokuvien katselua piti tänä vuonna rajoittaa, mutta ne tuntuvat olevan meikämannelle liian suuri intohimo, joiden pariin vain haluaa palata useammin kuin kerran päivässä. Myös filmien näkeminen työtehtävien puitteissa nostaa katseltujen lukumäärää, joka tätä kirjoittaessani on kuluneen vuoden osalta maltilliset 36. Kirjoiteltavaa olisi yllin… Jatka lukemista Hampurilaispörssi

Jotain valkoista paskaa sataa taivaalta! Se on vanha läppä, mutta totuus, joka iskeytyy vasten kalpeita kasvojani. Sorkkaherra on siunannut meille lunta. Lapsiperhettä se ilahduttaa ja tuo valoa pimeään. Olemme käyneet pulkkamäessä ja syöneet lämmintä makkaraa rinteessä. Mukavan ajanvieton kuitenkin katkaisee arki, joka vie minut katsomaan elokuvia iltaisin. Kuvaputken keisarina olen teille pakotettu tästä jälleen kirjoittamaan,… Jatka lukemista Talvi yllätti kenkäni

Avaruuden muukalaiset ovat keskuudessamme, vaikkemme sitä vielä ymmärrä. Myös profeetta on saapunut maan päälle ja näyttäytyy meille ikälopun, Big Macia syövän amerikkalaisen tosi-tv-miljardöörin hahmossa. Vaikka jokainen ajatteleva ja meidät paratiisiin kerran kuljettavia UFOja odottava tietää, että tämä messias on ainut joka kertoo meille totuuden ja tarjoaa suojan kansainvälistä, pizza- ja hot dog -logojen taakse kätkeytyvää… Jatka lukemista Aivopesua

VAROITUS! Viikon kattaus on hyvien tapojen vastainen, raaistava ja mielenterveydelle haitallinen. Annan sille leiman K24. Esipuheen kautta eteenpäin, sillä vuosi alkaa odottavissa merkeissä. Tarkoituksena oli tehdä kuolleiden muistelulle oma bloggaus, mutta se jääköön henkimaailmaan, kuten niin monetkin suunnittelemani jutut. Sen sijaan toivotan Kuvaputken hovista oikein hyvää alkanutta Sorkkaherran vuotta 2021 kaikille paskiaisille. Paluu arkeen alkaa… Jatka lukemista Ensimmäinen yhteys: A.D. 2021

Tajusin juuri, että olen laiminlyönyt ostoksistani raportoinnin pahanlaisesti viime aikoina. Ilmoitetaanpa siis ne viimeisimmät pari hankintaa tässä samaan hengenvetoon: Petr Skala – A Hidden Experimenter, Czech Animated Film 1925–1945 ja Woody Vasulka – Virtual Mushrooming tuli ostettua Tsekin elokuva-arkistosta jo ennen joulua. Postikuluineen nuo olivat inhimilliset 33 euroa, joskin kyrsimään jäi, että summasta melkein kolmannes… Jatka lukemista Tervehdys Kyöpelinvuorilta

Uusi vuosi alkaa lupaavasti, eli tekemällä kovasti mieli lopettaa tämä ploki toistaiseksi, koska en yksinkertaisesti jaksaisi kirjoitella kaikista katsotuista elokuvista tällä hetkellä mitään tässä päiväkirjamaisessa ja pakonomaisessa muodossa. Siispä päätän nyt uudistaa systeemiä ja kerään tähän Kuvaputken alkuperäiseen tyyliin kasaan kaikki ne filmit, joista en löydä paria sanaa enempää iloa kirjoittaa ja rustailen muista sitten… Jatka lukemista Kylmää teetä eli mielenterveys vaakalaudalla

Vuoden viimeiset katselut tai oikoluvusta riippuen kastelut ovat täällä. Kaikki loppuu aikanaan. Kuten myös tämä vuosi, jolloin saimme kokea koronaa, maskisuosituksia ja länsimaista kurjuutta. Saimme myös jotain hyvääkin. Blogi jatkuu vuoden loputtuakin, aina vain ja aina vain. Loputon sonnan haju ei haihdu, vaikken mitään haistakaan. Matkasimme Turkuun ja sieltä takaisin. Nyt asiaan ja haisevat jauhannat… Jatka lukemista Viimeistä viedään (”Kiri, kiri, kiri”)

Luin tuossa vuoden 2020 loppupuolella kaukolainalla kirjastoon saamani Turun Hengentieteen seuran (=kirjoittajan itsensä) vuonna 1974 julkaiseman kirjan Ufot, uskonto ja paholainen. Kirja edustanee, etenkin Juvekimin julkaisemien Musta magia 1 & 2 -näköispainosten varjossa, kirjoitushetken harvinaisinta Pekka Siitoin -tuotantoa. Tämän ohella opus erottuu valtakunnan johtajan julkaisuista myös sillä, ettei se ole kasa yhteen nidottuja monistuskoneen liuskoja,… Jatka lukemista Saatana kutsuu minua avaruuteen

Vuosi on tätä kirjoittaessa vaihtunut, mutta vastoin mieltäni kovasti kiehtovaa ajatusta en jätä sen päättäneitä katseluita raportoimatta, vaan yritän kaikesta huolimatta rustata niistä edes jokusen sanan tänne. Elokuvavuoden saldoni oli IMDb:n mukaan 818, johon lukuun tosin lasketaan myös katsellut lyhytfilmit, joita muuten riitti. Koska tässä alkaa tulemaan olo, että ajankäyttöä voisi yrittää priorisoida paremmin, lupaan… Jatka lukemista Vuoden 20×2:n viimeiset kiusaukset

Voin jo paremmin, vaikka olenkin edelleen sairaslomalla. Huomaan nimittäin väsyväni fyysisesti vielä hyvin herkästi, jonka seurauksena kylmä hiki puskee huokosista kuin roskainen tuulahdus kuolettavana jouluna. On kuitenkin aika kirjoittaa jälleen blogia, koska leffojen katselu on vaivattoman aivotonta puhuu pyhien aikaan. 21.12.2020: 15 minuuttia (2001) Takakireä Robert De Niro esittää poliisia, joka on median suosiossa ja antaa… Jatka lukemista Joulu on taas!