Kategoria: Uncategorized

Yritin palata pitämään päiväkirjaani Listaliin, mutta sain aivovaurion heti kättelyssä. Nyt tulee sitten samanhenkistä, vain omaksi ilokseni kirjoitettua ja täysin hyödytöntä tekstiä tänne, häh hä hää. Eli mahdollisimman lyhyet lausahdukset katselupäivämäärän ja -formaatin kera. 29.7. Karmapa – jumaluuden kaksi tietä (1998) (Kirjaston DVD) Arto Halosen dokumentti keskittyy tiibettiläisten sortamiseen Kiinan hallituksen toimesta. Aihen kiinnosti mutta… Jatka lukemista Pätkiksiä

Palaan pian. Asianajajani ottavat teihin myöhemmin yhteyttä.

Kuvaputki olisi muuten jäänyt pysyvälle kesälomalle, mutta silloin en olisi voinut kommentoida sanalla tai parilla allekirjoittaneen ja Laajakuvasta tutun toimittaja Porttilan videopäivää. Hauskaa oli. Mitään ei edelleenkään oikolueta ja sisältö on juuri niin sisällötön ja täynnä virheitä, kuin vain mahdollista. MAANANTAI: VIDEOPÄIVÄ!!! Käväistyämme toukokuusta Tampereella Goblinin keikan puitteissa, eksyimme myös keskustasta löytyvään vanhaan kunnon Viiden… Jatka lukemista Mikä maa, mikä valuutta? Elokuvaviikkoja 29 ja 30

Jestapa jepulis, penikat sipuliks. Eli tämä oli tässä. Tai ainakin melkein oli. Piti näes ilmoittaa, että ploki jää nyt vähintäänkin kesälomalle, mutta se olisi sitten kai sulkenut oven myös tulevalta VIDEOILLALTA, joten päätin nyt sitten raapustella yli suven jotakin – jollen sitten muuta, niin edes niitä kappale per elokuva -mittaisia juttuja. Mitään en kuitenkaan oikolue… Jatka lukemista Se oli siinä – viikkoni 27 ja 28

Koska on kesä, aurinko paistaa, valkoiset miehet juoksevat terassille, juovat kaljaa ja syövät makkaraa, ja itsekin olen näillä keleillä mieluummin muualla kuin koneen ääressä, lupaan laiminlyödä plokiani näinä lämpiminä kuukausina oikein huolella. Mikäli en pysty tähän, tarjoan ainakin Aku Ankka -juoman. Viikko 24 menikin siis Sodankylän festareilla hilluessa ja tämän jälkeen olen kirjallista puoltani toteuttanut… Jatka lukemista Kesälomatervehdys ja paluu töihin – viikkoni 25 ja 26

Koska viikkoni 22 päättyi improvisoituun öisellä kaupungilla luuhaamiseen, tuli maanantain ensimmäinen filmi nähdyksi kahden maissa aamuyöstä pienen ja sitten pikkuisen isommankin väsymyksen karvanäpeissä. Ralph Bakshin toistaiseksi viimeinen leffa, Last Days of Coney Island (2015), ei ollut kestolla pilattu, mutta onneksi sentään sangen psykedeelinen. Se siitä. Pitkälle valvotun ehtoon jäljiltä olo oli vielä aamullakin sen verran… Jatka lukemista Oikeaoppista paatosta ja bling blingiä, eli mitä katsoin viikolla 23 – lopussa kokka kohti tulevaisuutta

Joku sanoi joskus, että Esa Pakarisen rock-biisit ovat aivan kauheaa saastaa. Liekö väite täysin perätön, mutta kyllä rokki on poikaa. Oma innostukseni tätä päivyriä kohtaan on sen sijaan todella heikkoa, sillä paitsi etteivät aika ja jaksaminen edelleenkään riitä, en ole kaiketi katsonut kuluneella viikolla mitään sellaista, mistä oikeasti löytyisi jotain sanottavaa. Jätetään tämä siis suosiolla… Jatka lukemista Nopeat haistattelut – pari viikon 22 katselua

AAAAAAAA!!! ME VOITETTIIN!!! ME VOITETTIIN!!! KULTAA, KULTAA!!! VITTU!!!! MÄ VOITIN!!! MINÄ JA MUN KAVERIT!!! NE KAIKKI ME OLLAAN MESTAREITA!!! VITTUMEOLLAANMESTAREITA!!!! AAAAA!!!! AAAA!!!! Kuten armoitettu ja rakastettu lukija muistanet, aloitin viime viikon sunnuntaina profeetta Eliaan armosta barbaarimaratonin, jonka hoidin päätökseen pitkälti viikonvaihteeseen osuneena yön sekä seuraavan maanantain aikana. Kellon kolahdettua jo måndagin puolelle pärähti telkkariini pyörimään… Jatka lukemista Kurkistus hullujenhäkistä – välähdyksiä barbaristisesta elokuvaviikostani 21

Tämänkertainen elokuvaviikkoni, josta kirjoittaminen tuntuu muuten ajanpuutteen, runsaslukuisan paremman tekemisen ja ulkona paistavan auringon vuoksi sangen vastenmieliseltä, käynnistyi maanantaina katsotulla kirjasto-dvd:llä The Autopsy of Jane Doe (2016). Nimike sai samalla ajaa viimeisen (aiemmissa seikkailuissani mainitun) toteutumattoman leffaillan annista, sillä päätin palauttaa kaksituntisen ABCs of Death 2:n takaisin lainastoon sitä katsomatta. André Øvredalin ohjaus on kieltämättä… Jatka lukemista Late night with Conan the Barbarian – viikko 20

Aijaijaijaijai-aaah! Kello on 9:18 maanantaiaamuna ja huh huh, että väsyttää. Eli pääkoppa pelaa epäinhimillisen aikaisen herätyksen ja suht myöhäiseen ajoittuneen nukkumaanpanon myötä jopa tavallistakin hitaammaalla, minkä puitteissa näiden katselujen raportoinnista tulee vissiin entistä laadukkaampaa. Terveiset vaan täältä konehuoneesta. Vaikka maanantain Muistoja alikehityksen ajoilta jäi näkemättä, elokuvateatteriin sitä viikon alkajaisiksi tuli lopulta kuitenkin eksyttyä. Seuralaiseni oli… Jatka lukemista Rahu! Peikkomainen elokuvaviikkoni 19