Sairaan lapsen kanssa kotona vietetty aika on pitkäveteistä. Sen varmaan tietää jokainen vanhempi. Tekemistä täytyisi keksiä koko ajan, lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään varttia pidempää ja ymmärrätte yskän (heh heh). Koen myös katastrofaalista tuskaa, jos kokonaisuuden työstäminen ryöstäytyy käsistä ja siitä tulee hallitsemattoman suuri kuten viime viikolla. Onneksi siihen ei näytetä nyt menevän.
10.2.2020: Child’s Play (2019)
Turkanen sentään sanoi Nalle Puhista tuttu pöllö, kun aloin kirjoittaa tätä. Turkanen sentään, kun tässä on taas yksi turha uusintaversio kulttielokuvasta! Nythän on niin, ettei Child’s Play todellakaan kaipaa uutta versiota. Minulla ei lähtökohtaisesti ole mitään näitä uudelleen lämmittelyjä vastaan, vaikka ne usein osoittautuvat kauhun turhimmiksi teoksiksi. Tälläkään kertaa mistään tajuntaa räjäyttävästä potista ei voida puhua, sillä elokuva on heikko esitys. Sanon sen suoraan tässä heti alussa, ettei se jää epäselväksi. Ettäs tiedätte kaikki paskiaiset!
Siinä missä alkuperäinen (pakkohan näitä on verrata) on kauhua ja komediaa yhdistelevä riemukaari, jonka teemat ovat yliluonnollissävytteiset – uusi versio ottaa enemmän hampaisiin klassisen teknologian pelon, joka on ehkäpä modernimpi tapa tulkita kauhua, mutta samalla paljon tylsempi. Ennalta arvatta juoni kulkee sellaisia polkuja, jossa vietnamilaisen lelutehtaan työntekijä kyllästyy elämäänsä ja viimeisenä vittuiluna päättää tehdä yhdestä Buddi-nukesta omantahdon omistavan version.
Nukke päätyy muutaman mutkan kautta yksinhuoltajaäidin pojalle, jonka elämä on perseestä. Yhtä perseestä on tämä juonikuvio, jossa Mark Hamillin ääninäyttelemä nukke alkaa lahdata ”mielikuvituksellisesti” ihmisiä. Yllättävän gore-painotteiseksi yltyvä pätkä sisältää tosiaan lähinnä vain rankkoja tappoja, joilla yritetään peittää heikkoa laatua. Etenkin lopun verifestivaali on myötä häpeää herättävää, kun Chuckyksi (ööh, miksi?!) nimetty nukke muuttaa kaikki kaupan nuket verenhimoisiksi tappajiksi.
Loppumietteenä; voisi kai elokuvan teeman nähdä niinkin, että väkivaltaelokuvat luovat oikeaa väkivaltaa. Tätä korostetaan kohtauksilla, joissa lapset katsovat splatteria televisiosta nauraen sille, jonka Chucky näkee aitona tilanteena ja haluaa vain miellyttää omistajaansa aloittamalla verilöylyn taloyhtiössä. Koko homma on kuitenkin niin nopeasti ohi, ettei se oikein pääse missään vaiheessa hyödyntämään sen aloittamia ideoita. En kuitenkaan vihannut koko sydämestäni, koska varavirta-aivoni kaipasivat juuri tällaista nollausta päivän päätteeksi. 1,5/5
11.2.2020: Kaunotar ja Kulkuri (1955)
Koska ymmärsitte yskän, en edes viitsi alkaa kirjoittaa mitään järkevää. Tämä saatiin katsottua osissa, kun välissä piti pitää ”juhlat”, leikkiä päiväkotia ja jotain muutakin teimme. Katsoimme elokuvaa aluksi suomenkielisenä, mutta tyttären herpaantumisten vuoksi vaihdoin kielen alkuperäiseksi, joka paransi elokuvaa aivan törkeästi. Sitten tuli se spagettikohtausta ja jouduin vaihtamaan ääniraidan takaisin suomeksi.
Tämä muuten lienee vaimon suosikkeja Disney-animaatioista. Harmi, että hän oli töissä ja minä kotona. 3,5/5
11.2.2020: Tuhansien silmien edessä (1951)
Kuolematon Kirk Douglas kuoli. Päätin pitää hänelle pienen muistotilaisuuden, jonka sain käyntiin, kun tytär nukkui päiväunia. Leffan katselu jäi kesken, koska hän heräsi. Sain kuitenkin katsottua leffan loppuun illalla. Sehän oli mainio, jossa Douglasin esittämä reportteri alkaa pitkittää kolossa jumissa olevan miehen pelastusta, jotta siitä saadaan tarpeeksi mehevä juttu. Tämä mediasatiirinahan osuu ja uppoaa nykyaikaan vallan mainiosti.
Alkoholiin menevä Douglasin reportteri muun muassa pahoinpitelee naista, joka sikäli istuu taas paremmin tuohon ajankuvaan. Menneet ajat ovat menneitä aikoja ja en jaksa nyt tästä enää enempää kapuloida. Olihan tämä myös osa IMDb-projektia. 4/5
11.2.2020: Juokse, juokse, Sartana tulee (1970)
Illan päätös! Sain katsottua lauantaina aloitetun Sartanan viimeisen ratsastuksen loppuun. Pidetään kommentointi lyhyenä, koska huomasin, etten hallitse vieläkään isoja kokonaisuuksia. Se johtaa kirjoitusvirheisiin ja sitä kautta kadotukseen.
Sartana on kova jätkä, joka saa muun muassa pissat päälleen ollessaan viemärivankilassa. Kulta-aarteen perässä olevat rikolliset on hyvä aihe spagettiwesternille ja Bruno Nicolain musiikeissa sitä kuuluisaa tunnelmaa. Yhtä kaikki, maukkaan kokonaisuuden kruunaavat loistavat toimintakohtaukset. Sanoisin myös tämän olleen masteroinniltaan laadukkain elokuva tästä Arrow Videon -setistä. 3/5
15.2.2020: Little Shop of Horrors (1986)
Tämä viikko on suoraan sanottuna mennyt sairaana. Ihan kirjaimellisen kipeää meininkiä. Itsekin sitten menin kehittämään jonkun taudin, mutta en antanut sen haitata tekemistä. Päätimme vaimon kanssa lauantai-illan ratoksi katsoa Frank Ozin ohjaaman Little Shop of Horrorsin remaken, joka nyt sattuu olemaan musikaali.
Minua nauratti välillä lihansyöjäkasvin laulut, vaikka muutoin kyllä kannatan enemmän Rocky Horror Picture Show’n kaltaista tribuuttia. Tosin siitähän tässäkin kai on kyse, mutta oikeastaan parhaassa kohdassa Bill Murray nauttii turhan paljon hammaslääkärikäynnistä ja Steve Martin lauluineen ärsyttää oletettua vähemmän. Lopun jättihirviöparodia on mainiota B-elokuvan matkintaa. Katsoimme siis ohjaajanversion, joka ilmeisesti on noin kymmenen minuuttia kiduttavampi. 3/5
16.2.2020: Terminator 3: Koneiden kapina (2003)
Ei helvetti! Se on tehty. Miksi halusinkaan tämän katsoa? Todistaakseni, että huono elokuvan tässä edelleen on kyseessä. Terminator 3 ei ole kestänyt aikaa, vaikka sen pari toimintakohtausta ovatkin ihan kelvollisia. Sen sijaan huumori ja niin kutsutut punch linet ovat vaivaannuttavan huonoja. Myöskään juonen uudelleen kertaaminen kolmannen kerran ei enää säväytä. Samaa voi sanoa John Connorin roolissa olevasta jannusta, jolta puuttuu täysin pahan pojan karisma. Arnold tuntuu olevan vain mukana, koska rahaa on laitettu paljon tilille ja ystäväni mielestä Mostow on ollut kirosana vuodesta 2003 asti.
Katsoimme tämän siis, koska olen sadisti ja varmaan vieläpä fasistikin. Masokismiin taivuin myös. Joten olkaa hyvät vain! Kuuleman mukaan muutkin jatko-osat on pakko katsoa, vaikkei tämä enää elokuvasarjan sekavaan aikajanaan istu millään tapaa. Kertoo hyvin paljon, jos koko filmi päätetään poistaa aikajatkumosta, jossa maailmanloppu tulee kuitenkin. 2/5
Toivottavasti ensi viikko on parempi, sillä tällä sairasviikolla muun muassa katsoneet vanhoja Mikki Hiiri -animaatioita, joista tytär on innostunut yllättävän paljon. En kuitenkaan jaksa lähteä pisteyttämään niitä. Palataan asiaan viikon päästä, jos kaikki pysyvät terveinä ja minulla ei ole mitään muita esteitä.
