Roskaviikon kootut jää tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Ploki ei silti voi sammua, vaikka sen kirjoittaja joutuukin taistelemaan hyvinvointinsa puolesta. Viime viikon sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olin huhujen mukaan kävellyt pitkin seiniä, etsiessäni ämpäriä vessasta. Muistan myös maanneeni kylpyhuoneen lattialla, koska vointi yksinkertaisesti ei ollut kovinkaan luksus. Nyt voin jo paremmin. Kuumetta ei ole tätä kirjoittaessa ollut lähes viikkoon ja leffojakin tuon eristyksen aikana ehdimme katsella. Olkaa hyvät!
Oikoluku ei toimi. Joten älkää syyttäkö minua virheistä, joita on varmasti paljon enemmän kuin normaalisti, vaikka niitä normaalistikin on paljon.
14.12.2020: Zootropolis – eläinten kaupunki (2016)
Koska olen tätä kirjoittaessa vielä eristyksissä ja lapsi on karanteenissa – katselemme mahdollisuuksien mukaan lapsille suunnattuja leffoja. Zootropoliksen olen hänen kanssaan jo aiemminkin katsonut, mutten ole tehnyt siitä virallista kommentointia tänne. Joten aika tähän oli nyt hyvin suotuisa. Leffa edustaakin Disneyn parempaa uutta tuotantoa, jossa ennakkoluuloja puretaan onnistuneesti viihteen muodossa. Mitään kovinkaan järjellistä en kykene edelleenkään kirjoittamaan, mutta leffaa voinee suositella kaikille lapsille ja lapsenmielisille kuin myös aikuisille.
14.12.2020: Monsterit Oy (2001)
Oikeastaan samalla ennakkoluulojen purkamisen linjalla jatkettiin myös päivän toisen leffan kanssa. Söimme tätä katsellessa sipsiä ja joimme limpparia. Pixarin nokkela animaatio oli tyttärelle ehkä vähän turhan jännittävä ja minullakin meni siitä loppu ohi, koska lääkärit alkoivat kysellä minulta tartuntaketjuista. Tulipa muuten mieleen, että tässä ollaan oltu hirviömäisen syynäämisen kohteena, kun puhelimet pirisee valehtelematta lukuisia kertoja päivässä – ja joudun kerta toisensa perään selittämään samat asiat uudelleen eri henkilöille. Se ei taaskaan liity mitenkään Monsterit Oy:hyn, jonka Masi Pallopäätä tytär kutsuu bakteeriksi.
14.12.2020: His House (2020)
Olo oli jo vähän parempi, päätimme vaimon kanssa katsoa illalla myös jonkun aikuisten leffan. Olisi toki voinut katsoa jonkun hyvän mielen leffan eikä tällaista ahdistavaa draamaa, jota on kuorrutettu turhilla kauhutehokeinoilla. His Housen juonessa sudanilainen aviopari saa turvapaikan Briteistä, mutta talossa on jotain pahasti pielessä ja pariskunnan vanhat haavat avataan kuin haiseva sardiinipurkki. Juoni onkin hyvä ja näytteleminen tasokasta. Ainoastaan turhalta tuntuvat yliampuvat yliluonnolliset kauhut olisi voinut jättää vähemmälle, sillä pakolaisten kokema henkinen kärsimys ja sopeutumisvaikeudet jo itsessään tarjoavat hirvittävää katsottavaa sanan hyvässä merkityksessä.
VOINTI ALKAA PARANTUA
15.12.2020: Coyote Ugly (2000)
Kuumehoureiden jälkeen paluu todellisuuteen on taas täällä. Siksipä sitä pitääkin katsoa jotain nuoruudestaan tuttua. En kylläkään tiedä, miksi. Ehkäpä siksi, että elokuvassa on aborttivastaisen ystäväni “salainen ihastus” Maria Bello.
Coyote Uglyn juoni on geneerisen tylsää kamaa, jonka jokainen hahmo on kliseinen ja ärsyttävä. Koko kehystarina nuoresta muusikkonaisesta Isossa Omenassa tuntuu vain olevan päälle liimattu syy näyttää naisia tanssimassa baaritiskeillä. Mitään enempää kertomatta juonesta tai mistään muustakaan, saimme tämän vaimon kanssa katsottua sairastelusta huolimatta. Emmekä ainakaan tämän takia sairastuneet enempää. Vai?
Joka tapauksessa katsomamme versio sisälsi enemmän seksiä ja stunttitissiä.
16.12.2020: Speed – kuoleman kyydissä (1994)
Dennis Hopper ei ole tyytyväinen sairaseläkkeeseensä eikä kultakelloon, jonka hän on saanut läksiäislahjaksi. Joten hän päättää alkaa rakentamaan pommeja, joilla voi ottaa ihmisiä panttivangeiksi ja kiristää miljoonia. Bussiin asennettu pommi siis räjähtää, jos ajoneuvon vauhti tippuu alle viidenkympin. Keanu Reeves on kuitenkin päättänyt pelastaa bussin matkustajat, koska hän on poliisi. Jan de Bontin ohjaama toimintaleffa ysäriltä on taattua adrenaliinia alusta alkaen, kun kaasujalka pidetään pohjassa ja Metal Gear Solid -tyyliset musiikit rytmittävät tunnelmaa. Kuvaus, jännityksen luonti ja meininki ylipäätään ovat kaikki helvetin kovaa kamaa, joka jaksaa viihdyttää aina viimeiseen paukkuun asti, jolloin Hopper menettää päänsä.
HAJUAISTIA ETSIMÄSSÄ
17.12.2020: Anna palaa (2000)
Kierrätyskeskuksen ilmaiset leffat jatkavat olemassa oloaan. Ilman mitään sen suurempaa syytä. Lätisen tyhjille seinille.
Annetaan palaa. En keksi mitään sanottavaa tästä turhasta elokuvasta, jonka juoni on täysin yhdentekevää koulumaailmaan sijoittuvaa kilpa-asettelua. Nyt olisi ehkä syytä katsoa enemmän leffoja, joista nauttii kuin tällaisia amerikkalaiseen elämäntapaan hapatettuja torttuja, joiden sisältö on hajutonta ja mautonta elämästä oppimista aina viimeiseen vaivaannuttavaan kilpailuun asti. Kuka näitä tekee? Ja miksi näitä tehty niin paljon?
KATSELLAAN LISÄÄ ELOKUVIA
18.12.2020: Kukkoilijat (2008)
Ystävieni mukaan Kukkoilijat on typerä suomennos, jonka voin kyllä myös allekirjoittaa. Laiskan bloggausviikon lähestyessä loppuaan, on hyvä katsoa jotain aidosti hyvää. Eli Martin McDonaghin esikoispitkä, joka on samalla myös Colin Farrellin parhaita roolisuorituksia ikinä. Kaksi palkkatappajaa ovat Bruggessa piilossa, koska toinen heistä on vahingossa tappanut keikan yhteydessä kuoropojan. Bruggen komeat keskiaikaiset maisemat ja synkkääkin synkempi huumori sävyttävät tätä törkeän upeaa elokuvaa täydellisesti. Meininki on lopussa absurdia ja kutkuttelee pimeitä nauruhermoja aina kuin sitä vähiten enää uskaltaa odottaa.
Huomasinpa muuten tarinan sijoittuvan jouluun. Omituinen sattuma vai alitajunnan sopukka? Päätä sinä, minä en osaa.
19.12.2020: Seitsemän psykopaattia (2012)
McDonaghin toinen pitkä elokuva on jo paljon alleviivaavammin hauska. Farrellin esittämä hahmo kirjoittaa näytelmää seitsemästä psykopaatista, ja tarina poukkoilee onnistuneesti faktan ja fiktion välillä. Huumori kukkii tuttuun tapaan, kun esimerkiksi Woody Harrelsonin gangsteri etsii koiraansa, Christopher Walken esittää jeesususkovaista ja Sam Rockwell haluaa lopussa kunnon ammuskelua. Monipuolisesti leffa kärsii hiukan epätasaisuudesta, mutta ilahduttaa ultraväkivaltaisella menollaan ja huumorillaan. Liekkarikin nähdään, kun vietnamilainen psykopaatti päättää avata tulen hautausmaalla. Vaikea tätä on vihatakaan.
20.12.2020: Keksejä ja konnia (2000)
Viikon pakollinen Woody Allen, jossa joukko luusereita keksii keinon ryöstää pankin. Allenin esittämän tohelon pikkurikollisen idea on perustaa keksimyymälä pankin vieressä sijaitsevaan kiinteistöön ja porata maan alta kassaholviin. Ensimmäinen puoli tuntia leffasta onkin absurdia hölmöilyä, kun kaikki menee pieleen suunnitelman alusta asti. Puolen tunnin jälkeen leffa ottaa kuitenkin toisenlaisen suunnan, kun keskimyymälästä yllättäen tulee suosittu, joka takaa Allenille ja tämän vaimoille luksuselämän sekä menestystä. Tästä edes leffa tutkiikin menestyksen saavuttamisen jälkeistä aikaa ja sitä voivatko juntit oppia korkeakulttuuria. Hiukan tylsäksi tutkielmaksi tässä kohtaa menevä leffa ei enää naurata ja sen absurdi huumorikin katoaa porattuun onkaloonsa.
Huomasin aidosti nauravani leffan alkupuoliskolle, mutta tylsistyneeni loppuratkaisulle. Kuitenkin ihan pesunkestävää Allenia, joka ei ainakaan noudata mitään käsikirjoitukselle tyypillisiä draamankaaria, vaan luottaa enemmän sattumanvaraan.
Hiivitään kohti ensi viikkoa. Silloin luvassa jouluista tuskaa.
