Kuvaputken helvetinkone lupailee tuomiopäivän lähestyvän. Viisari on värähtänyt lähemmäs puolta yötä, joka tarkoittaa, että meillä katsotaan jälleen kauhuelokuvia, tekotaidetta ja muuta tarpeetonta tusinaturhaketta. Seuraavaksi lisää suolaisia kommentteja, koska kesää on vielä jäljellä.
Five Nights at Freddy’s (2023)
Paskaa on vielä jäljellä, mutta Five Night at Freddy’s sai minut pohtimaan muutaman vuoden takaista Night Visions -festaria, jossa elokuvan ohjaaja, Emma Tammi, oli vieraana. Minua ei kiinnostanut tämä seikka, sillä oli tullut pyytämään nimmaria Sam Firstenbergilta omaan Revenge of the Ninja DVD-kotelooni. Mukavia rupatellut Firstenberg kirjoitti nimensä koteloon, mutta sitten jostain puun takaa ilmestynyt Tammi nappasi tuon kotelon Firstenbergin kädestä ja halusi ehdottomasti saada sen yhteiskuvaan ohjaajalegendan kanssa. Kuva oli pitkään Night Visionsionsin sosiaalisen median kanavilla. En vieläkään tiedä, mitä helvettiä tuossa tapahtui, mutta se ei liity tähän elokuvaan mitenkään.
Itse asiassa Five Nights at Freddy’s on aika helvetin tylsä leffa, joka kestää miltei kaksi tuntia. Sinä aika joku mölli ottaa vartijan duunin vastaan jostain ravintolasta, jossa robottinuket alkavat tappaa porukkaa. Siinä oikeastaan kaikki tarpeellinen tieto.
Eight for Silver (2021)
Tarpeellinen tieto tai ei, mutta tässäpä vasta mieluisa yllätys. Eight for Silver sijoittuu johonkin 1800-luvun lopulle, kun porvariperhe tappaa heidän maillaan olleet mustalaiset. Mustalaismamma sitten langettaa kirouksen, joka saa perheen pojan muutaman sattumuksen kautta ulvomaan kuuta. Ihmissusitehosteet ovat kieltämättä melko rumasti toteutettuja tietokone-efektejä, mutta silloin kun ne on toteutettu vanhanaikaisesti, niissä on sopivaa rujoutta. Itse juoni sen sijaan on lukuisia turhia säikyttelyjä lukuun ottamatta laadukasta kamaa. Kaikille vielä tiedoksi, että elokuvassa nähdään Kelly Reillyn sivutissi.
Ei aikaa kuolla (1992)
Yksi juttu vielä, joka ei liity sivutissiin, koska jatkoimme vaimon kanssa Columbo-urakkaa. Jostain syystä tässä jaksossa ei ole mitään sarjalle tyypillisiä elementtejä, kun Columbo alkaa selvittää hääyönä kadonneen morsiamen tapausta. Asetelmaa ei pedata mitenkään ja mysteeri pidetään myös katsojalta salassa. Huumoria tässä jaksossa on jonkin verran ja neonvaloiset kadut pääsevät yllättämään, mutta muutoin kyseessä on kyllä ohilaukaus, jolla sarjaa on koitettu viedä erilaiseen suuntaan. Myös loppuratkaisu on jotenkin laiskanoloinen.
Italian Job (2003)
Laiskanoloinen on myös Tumppu, joka päätti illan ratoksi laittaa Italian Jobin uusintaversion pyörimään taustahälinäksi. Marky Markin oppi-isää esittävä edesmennyt Donald Sutherland kuolee, koska Edward Norton ahnetii kaiken kullan itselleen riehakkaan ryöstön jälkeen. Verbaaliakrobaattisesti en kerro enempää elokuvan juonesta, mutta Charlize Theron ajaa Mini Cooperilla pitkin Los Angelisin katuja ja tässä juonitellaan Oceans-elokuvien aallonharjalla. Kokonaisuus on kuitenkin melkoista unilääkettä, jonka vuoksi ihmettelen noinkin korkeaa IMDb-keskiarvoa. Kyseessä on unohdettava teos, jonka näyttelijät ovat tarinaa suuremmassa roolissa.
The Babadook (2014)
Suuremmassa roolissa on myös hyvä ystäväni, joka suositteli minulle MUBI-nimistä suoratoistoa. Otin tuon palvelun käyttöön, koska se vaikutti juuri sopivalta tällaiselle taide-elokuvan rakastajalle.
The Babadook sen sijaan on uusintakatselu, sillä huomasin sen olevan tuolla ja kaipasin perjantai-iltaan jotain lyhyttä ja mutten kevyttä elokuvaa. Tarinassa joku lastenkirjoja kirjoittava nainen on menettänyt miehensä ja jäänyt yksinhuoltajaksi. Naisen poika on vain ihan sekaisin kaikesta ja haluaa lukea hyllyyn jostain ilmestynyttä Babadook-kirjaa. Jostain syystä tuo kirja on hyvin häiriintynyt eikä äiti muista hankkineensa sellaista. Pian pahat näyt alkavat vaivata perhettä, ja katsojankin mieli alkaa järkkyä. Moniulotteinen The Babadook ei ole sieltä tyypillisimmän kauhuelokuvan päästä. Se onnistuu mykkäelokuvamaisella pahalla hengellään pelottelemaan katsojaansa ja sisältää muutenkin sopivan vähän hyppysäikkyjä.
Light Sleeper (1992)
Sopivan vähän minullakin on järkeä päässä, mutta Light Sleeper on myös tuolta MUBI:n taikamaailmasta. Se on elokuva, jonka olemassaolosta et ole välttämättä tiennyt, mutta jonka katsominen on erittäin suotavaa.
Willem Dafoe esittää New Yorkin kaduilla kulkevaa huumediileriä, joka hengailee Susan Sarandonin esittämän huumemamman kanssa. Komeasti kuvatussa elokuvassa Paul Schrader tutkii onnistuneesti syntejä, menneisyyden painoa ja tulevaisuuden tuskaa. Niin sanottu Taksikuskin henkinen jatko-osa on hitaasta tempostaan huolimatta todella kova leffa, jonka katsomista voin suositella kaikille. Loistavat sivuroolit kruunaavat kokonaisuuden.
Incoherence (1994)
Viikon kruunaa Bong Joon Hon ohjaama opiskelutyö, joka kestää vain 30 minuuttia. Incoherencen valitsisin katseluun, koska se oli sopivan lyhyt eikä minulla enää sunnuntaina ollut rahkeita koko illan elokuvaan. Episodeihin jaettu elokuva kertoo jostain opettajasta, joka lukee työhuoneessaan pornolehtiä. Ilmeisesti tämä kaikki kuvastaa jotenkin Korean poliittista tilaa, josta minulla ei ole mitään hajua, mutta mennään tästä jo epilogiin.
SORKKAHERRAN OSTOKSET
Ostoskori toimikoon tämän viikon epilogina. Tumppumies enää harvemmin ostaa leffoja, mutta silloin, kun hän niitä ostaa, ovat ne täyttä asiaa.
