Kuvaputken ensimmäisen yleisökilpailun voittaja on löytynyt ja palkinto tälle lähetetty, onnittelut siis hänelle! Tällä hetkellä valmistaudun henkisesti saunomiseen, joten en pysty keskittymään esipuheiden tai pääkirjoitusten muhisemiseen. Sen kompensoimiseksi aloitan pienen sarjan Rakkaan Mummoni Kootut Kaskut, joiden ensimmäinen osa kuulukoon seuraavasti:
“Apina ja gorilla/
Kävelivät torilla/
Apina kiipes puuhun/
Ja paskansi gorillan suuhun.“
Meidän on hyvä muistaa vanhan kansan viisaudet myös jatkossa.
18.10. Toorumin pojat (1989) (DVD)
Meinasin unohtaa katsoneeni tämän Lennart Meri -boksista löytyneen, otsjakkeja käsittelevän dokumentin, sillä en pystynyt lisäämään sivuston ulkopuolista nuorta kapinallista katselulistalleni IMDb:ssä. Kyseisestä taitaen tehdystä ja transsiin vaivuttavasti sävelletystä dokkarista jää parhaiten mieleen kohtaus, jossa risuihin pukeutunut ukko tömistelee tantereen poikki tupaan hakaten haarovälissä pitämäänsä pölliä puita ja seiniä vasten, huutaen samalla tuimasti “Huuu!”, lasten hihitellessä taustalla. Kertoja selostaa, että tämä hyvin seksuaalisesti latautunut esitys kuvaa pelottavaa huuhkajaa, mutta ainoastaan vanhat naiset esittävät kauhistunutta sen edessä.
21.10. Pahuuden kaupunki (1991) (DVD)
Videoaikaan Suomessa Pahuuden kaupunkina tunnettu Neon City on epämääräinen, osittain lumen keskelle sijoittuva C-luokan kanadalainen post-apoilu, pääosassaan Michael Ironside. En oikeastaan keskittynyt rainaan juuri lainkaan, sillä kaverini sattui soittamaan sen pyörittyä vasta hetken ja suurin osa elokuvasta meni sitten puhelun aikana (aamuvuoron takia paussillekaan ei kehdannut laittaa). Sen verran kuivalta ja köykäiseltä taustalla pyörinyt meining rekoilla kaahaamisineen ja yrmyilyineen vaikutti, etten toista kertaa aio sataa minuuttia tämän katsomiseen käyttää.
FIx-mainontaa:
“HENGITÄ SYVÄÄN. HENKÄYS VOI OLLA VIIMEISESI. TERVETULOA VUOTEEN 2053.
Maailma vuonna 2053 on julma ja lohduton. Happosateet ja myrkylliset kaasupilvet uhkaavat kaikkea elollista.
Ihmiset tappavat toisiaan.
Harry Stark on ollut kyttä. Nykyään hän on palkkionmetsästäjä, jonka tämänkertainen tehtävä on kuljettaa vaarallinen nuori nainen vankilaan Neon Cityyn.
Samalle matkalle lähtee joukko muitakin ihmisiä. He kaikki etsivät turvapaikkaa. Mutta tie sinne vie läpi helvetin…
Michael Ironside on tunnettu mm. rooleistaa elokuvissa ‘Total Recall’, ‘Top Gun’ ja ‘Highlander 2’. Vanity taas muistetaan suorituksestaan elokuvassa ‘Action Jackson’.”
22.10. Pedot (1983) (PC)
Pedot on jostain syystä allekirjoittaneelta ohi mennyt eläinkauhuelokuva menneiltä vuosikymmeniltä, missä tappajaharmaakarhu popsii immisiä jossain Jenkkilän korpikuusessa. Juonesta ei oikeastaan tarvitse sanoa mitään muuta, sillä sisältöä ei tämän enempää ole, mitä nyt pari karhusta luvattua palkkiota metsästävää mölliraiskaria uhkailee aina välistä pääosan reppuselkäistä pariskuntaa. Hyväsydäminen leffa yrittää parhaansa ja koittaa kertoa, ettei otso oikeasti ole vertajanoava peto, vaan käyttäytyy näin pelkästään tultuaan ihmisen haavoittamaksi, mutta uskomattoman huono toteutus saa väkisinkin ymmärtäväisen hymyn vääntymään ilkeämielisen virnistyksen puolelle.
Näyttely on kautta rantain niin huonoa, että ohjaajan sietäisi saada moista läpi päästettyään selkäänsä, ja leffa on tupaten täynnä niin typerästi toteutettuja kohtauksia, ettei niistä ota mitään tolkkua vanha Lassikaan: Lapsi on valvojansa kanssa metsäretkellä – kontio tulee paikalle, jolloin johtaja pomppaa kalliolta kuolemaansa ja skidi juoksee metsänvartijan mökille, kuka puolestaan toteaa vakavana suurinpiirtein: “Jaa, karhu söi siis muut… No, tule sisälle!”; Metsän ukko tunkee päätään sisälle nuoren parin turvapaikakseen ottamaan luolaan, näyttäen alkuperäisen aidon eläimen sijaan lähinnä lelulta; rosvo kiipeää puuhun karkuun nallea, joka hyökkää toisen kimppuun sillä seurauksella, että kaksi todella heikkoa nukkea tipahtaa alas kallionkielekkäältä, minkä jälkeen myös latvaan kavunnut huutaa “AAAAA!”, päästää irti ja mätkähtää maahan. Tätä voisi jatkaa vaikka miten kauan, mutten viitsi.
Jos äskeiset (Grizzly – ihmissyöjän mahdollisesti mieleesi tuoneet) kuvailut vetivät suupieliäsi ylös, kannattaa Pedot ehdottomasti tarkistaa. Jos haluna on nähdä oikeasti hyvä kauhuelokuva, ymmärtänet kiertää kaukaa.
22.10. Armadillo (2010) (DVD)
Käytyämme joskus silloin, kun ensimmäiset sammakot kehittyivät ihmisiksi ja tontut pakenivat sammalten valtakuntaan toveri Tumpin ja hänen perheensä kanssa Tekniikan museossa, visiteerasimme myös Arabian kirjastossa, josta lainasin Armadillon. En oikeastaan tiennyt elokuvasta muuta, kuin että sillä oli näyttävä kansitaide, mutta annoin mennä, bau bau bau.
Tanskalainen dokumentti kuvaa oman maansa poikia, jotka lähtevät kauas aavikolle turvaamaan rauhaa. Ennen tätä he vetävät jurrin ja ottavat stripparin kyhnyttämään pakaralihaksiaan nivusiaan vasten. Paikan päällä puolestaan pelataan Lähi-Itään sijoittuvia sotapelejä. Sitten jaellaan lapsille namusia, puhutaan paikallisten kanssa ja tuodaan alati läsnä oleva väkivallan ja kuoleman uhka hyvin käsinkosketeltavasti ruutuun.
Dokkari tuo katsojalle selväksi sen, että paikalliset siviilit kärsivät. Heille tuo kurjuutta niin konekivääriä ja kranaatteja kantavien rauhanturvaajien pelloillaan suorittama tankilla ajelu, kuin talebanin kostoiskut yhteistyötä tekeviä kohtaan. Rauhanturvaajiksi kutsutut tietävät tilanteen olevan alkamassa kun siviilit, joille tämä on muuttunut arjeksi, alkavat pakenemaan paikalta. Pikkulapsille opetetaan propagandamielessä olevan hyvä antaa herkkuja ja he puolestaan tulevat pyytämään niitä sekä haukkumaan ryhmän aasialaista henkilöä rasistisesti vinosilmäksi, jota on varmasti pantu perseeseen.
Kellekään tuskin tulee yllätyksenä, ettei rauhanturvaajiksi lähtevillä ole välttämättä vilpitön mieli tai miten kahden eri tahon käymä sota koettelee tavallisia ihmisiä, vaikka vahingoista saisikin kertakorvauksen. Silti vaikuttavinta elokuvassa lienee loppuosio, jossa tanskalaiset taistelevat talebanien kanssa ja lopulta tappavat nämä. Tätä seuraa hehkutus, jossa osa sotilaista selittää toisilleen, miten haluaisivat kokea saman uusiksi ja kuinka menivät teloittamaan haavoittuneet.
Myöhemmin lehdistön silmätikuksi päädyttyä tapaus muuttuu erilaiseksi. Osaston keskuudessa puhutaan lähinnä stressireaktiosta. Se voi pitää varmasti paikkansa, sillä äärimmäiseen tilanteeseen joutunut ihminen käsittelee esimerkiksi kohdalle tullutta väkivaltaa helposti näin: painaa liipasinta ennen kuin ajattelee ja sen jälkeen purkaa tilannetta yhdessä muiden kanssa naurun avulla.
Se on eri asia, miten siistinä tähän tilanteeseen hakeutunut yksilö todella kaiken kokee. Suurin osa kaukana sijainneeseen kotiin hengissä palanneista lähti/halusi lähteä Afganistaniin uudestaan.
Kotiin palattuaan tanskalaisia juhlitaan ja heitä ollaan vastassa liput liehuen. Afganistanissa sama, vuosikymmeniä kestänyt tilanne ja kärsimys jatkuvat yhä.
Elokuva ei syyllistä, nimeä hyviksiä tai pahiksia, vaan jättää kysymyksensä avoimiksi. Miksi todella olet paikan päällä? Miten itse reagoisit taistelutilanteessa? Onko moraalitonta puhua rauhanturvaamisesta, jos konfliktin käynnistäneet tahot itse omilla toimillaan aikoinaan nostivat kyseiset, nyt kaadetut tyrannit valtaan?
Mikään ei ole mustavalkoista tai oikeutettua, mutta jokaiselle lienee selvää, ketkä tästä helvetistä maksavat kovimman hinnan.
23.10. Planeetat (1999) (DVD)
Kirjastosta tuli lainattua luontokuvien sijaan tällä kertaa BBC:n avaruusaiheinen dokumenttisarja. Tässä kuusi- ja puolituntisessa kiehtovassa tuotannossa esiteltiin niin avaruustutkimuksen historiaa, kuin tutkimustuloksia vierailta plaeetoilta. Kokonaisuus on toki reilun parinkymmenen vuoden aikana hieman vanhentunut, mutta onneksi tietoa voi aina selata lisää netistä.
23.10. Devil (2010) (PC)
Kävin siskollani ja hänen poikaystävällään juomassa kaljaa, syömässä hyvin ja pelaamassa muutamaa lautapeliä. Näistä ensimmäinen (toinen oli Horror Trivial) oli kirjastosta lainattu Escape the Room: Arvoitus tähtitieteilijän kartanossa, josta olimme puhuneet jo kesästä saakka ja joka oli oikein kiehtova, joskin yhden ainoan pelikerran mittainen kokemus. Jutun jujuna taloon jumiin jääneille pelaajille luetaan tarinaa, jonka lomassa he joutuvat aivojaan käyttämällä purkamaan yhdessä kasan erilaisia arvoituksia, joista jokaisen jälkeen he pääsevät hieman lähemmäksi poispääsyä kartanosta ja kuulevat siinä sivussa myös lisää stooria. Aikaa haasteen purkamiselle on parisen tuntia, me selviydyimme tästä kaikesta lopulta reilusti alla asetetun aikarajan. Helvetin hauskaa oli, pitääpä jatkossa bongata tekijöiden muitakin julkaisuja!
Niin jaa, tämän jälkeen katsoimme myös M. Night Shyamalanin (se tyyppi, jonka jutut jostain syystä tuntuvat hassuilta, mutta ovat aina pelkkää pajunköyden hidasta nielemistä) tuottaman ja ideoiman leffan, jossa joukko ihmisiä jää jumiin hissiin, jossa kurkkuja alkaa katkeilla. En oikeastaan keskittynyt tähän lainkaan, sillä tässä välissä, pelien jäätyä taa, alkoi illanvietto painottua perinteisen keskustelun puolelle. Aika lailla Shyamalanin perushuttua tuntui olevan.
24.10. Paholaisen leikkimökki (2001) (DVD)
Voi veljet taas sentään, mitä puppua eetteriin tunki. Perhe, jossa on nuorekas äiti, neljännesvuosisadan ikäinen Blair Witch -teinipoika ja pari niihin kaikkein ärsyttävimpiin lapsinäyttelijöihin lukeutuvaa kakaraa, ostaa talon jolla on synkkä historia. Rehevöityneen takapihan leikkimökissä (joka eroaa kovin paljon oman lapsuuteni vastaavista) on suoritettu saatanallisia menoja ja ihmisuhreja, minkä vuoksi murkkuikäinen näkee painajaisia verta vuotavista perustuksista ja lapsoset rakkaat alkavat tekemään paholaisenpalvontariittejä unenomaisessa tilassa kuolleita kersoja samalla nähden. Kaikki näyttelijät ovat syvemmältä kuin pohjavesi ja digitaaliset erikoistehosteet saavat miettimään, mikä elokuvatekniikassa ysärin mittaan meni vikaan. Kauhukliseitä on riesaksi asti, eikä Paholaisen leikkimökistä pysty löytämään camp-aspektia, vaikka demoninen juuri vetää purilaisparatiisin pomon poninhäntää myöten viemärin ahtaaseen lokakaivoon.
24.10. Lost Boys (2020) (Teatteri/DCP)
Reindeerspottingin jatko-osassa Jani, Joonas ja kumppanit lähtevät Thaimaahan ja Kambodzaan naimaan maksullisia naisia ja vetämään kamaa. Ohjaaja palaa kotimaahan, mutta suuntaa myöhemmin Aasiaan etsimään kadonnutta Raappanaa, jonka poistuminen elävien kirjoista tuli uutisia lukevalle jo kauan sitten selväksi.
Luvassa on HC-pornoa, rankkaa huumeiden vetämistä ja hyvin synkkää, liki unenomaista tunnelmaa, elokuvan tallentamisen loppuhetkillä tutkintavankeudessa olleen Neuvosen selvittäessä heikkolaatuista kuvaa tarjoavan kameransa avulla, mitä todella tapahtui. Tämä kysymys ei tule lopullisesti aukeamaan katsojalle tai kellekään muullekaan, vaikka johtopäätöksiä ristiriitaisesti puhuvien henkilöiden jutuista toki voi tehdä. Hedonististä trippiä hakeneiden rollolaisten kokemukset suodattuvat yhdessä paikallisen todellisuuden kanssa painajaiseksi, joka jättää kylmäävän tunteen. Joku voisi puhua myös tietyillä hetkillä rasismista kambodzalaisia kohtaan, vaikka dokumentti tosiasiassa kertoo omalla kylmällä kielellään vallitsevan todellisuuden olevan verisen historian, kollektiivisen trauman ja huumeiden, köyhyyden sekä hyväksikäytön tulosta.
Vaikka materiaali on edeltäjäänsä rajumpaa, dokkarin ei onnistunut saamaan aikaiseksi samanlaisia säväreitä kuin edeltäjänsä: liekö tässä ollut taustalla allekirjoittaneen vanheneminen ja sen myötä jonkinlainen kovettuminen, kun muistelen kymmenen vuoden takaisten Reindeerspottingin yksittäisen piikityksen meikäläisessä aikaansaamaa halua kääntää katse valkokankaalta? Joka tapauksessa huume- ja seksiturismista ja sitä toteuttavista ihmisistä sanotaan – oli se tarkoituksellista tai ei – rivien välistä oma hyinen loppupäätelmänsä – samalla tavoin kuin myös päihde-elämän kasvattamista tummista hedelmistä, ilmenivät ne sitten hengenlähdön, psykoosin tai linnatuomion muodossa. Laajakuvan edesmennyttä ja lyhytaikaista vierailevaa tähteä, Joonas Nykästä kiitetään muuten lopputeksteissä.
25.10. Paholaisnainen (1946) (Teatteri/35 mm)
Film noir -elokuvassa lapset tappavat kusipäätädin, minkä jälkeen siirrytään setvimään asiaa näiden aikuisuuteen toistakymmentä vuotta myöhemmin. Otteessaan sikäli hyvin pitänyt leffa meni katselupäivänä vallinneen syvän masennuksen myötä harakoille, mutta ymmärsin silti sisimmässäni leffan arvot. Muutama erikoistehoste oli heikosti toteutettu, muiden muassa täti-ihmisen portaissa kaatuminen sekä auton rysähtäminen katutolppaan. Pidin käsikirjoituksen yllätyksellisyydestä ja siitä, kuinka rujosti hahmot oli kirjoitetu.
26.10. Villiä hurjempi länsi (1974) (DVD)
Mel Brooksilta olisi pitänyt viedä oikeus tehdä elokuvia joskus kauan, kauan sitten. Sietämätöntä, välistä nopeatempoisempaa, sitten taas laiskempaa törkyä olevassa ja hyvin masentavassa länkkäriparodiassa parodia ei tunnu osuvan kohteeseensa. Eokuva on lähinnä erilaisten kohtausten, kuten (hieman järkevämpää tasoa edustavan) rasisminvastaisen kritiikin, surrealistisen mielipuolisuuden ja nuotiolla piereskelevien konnien kuminauha-ajoa. Kaverini totesi tämän päätteeksi, että hauskinta leffassa oli jo ensiminuuteilla vahvasti esiin tullut henkinen tuskani (terveiset vain kaikille teille, jotka olen laittanut esimerkiksi Santa and the Ice Cream Bunnya katsomaan). Itse puolestani pohdin sen loputtua, ettei tämä ehkä mihinkään top-kymppiini taida kavuta: kuinka ollakaan, 30-vuotisjuhlajulkaisun takakansi taasen kertoi, että Yhdysvaltain elokuvainstituutti oli valinnut tämän sadan parhaan komedian listallaan sijalle kuusi. Mikä onni, että kirjastolainojeni joukossa odottaa vielä kaksi yleissivistysmielessä varaamaani Brooksin leffaa – onko parempaa tapaa kuopata cinefiliansa edes olemassa?
