Vain Sorkkaherra tietää, mutta Tumppumies on palannut. Bloki tulee pirstaleisena ja osa elokuvakokemuksista on jäänyt teiltä tietämättömiltä saamatta. Tämä on täysin saamattoman kirjoittajan syytä, joka pahoittelee, että mielipahaa on aiheutunut ja mielenterveyttä on raastettu. Sen sijaan mitään muuta ei pahoitellakaan, koska seuraavaksi tulevat giffit kuin myös tekstit niiden takaa.
Once Upon a Time in America – suuri gangsterisota (1984)
Tämänkin kuvan takaa on varmaan kaikki aikanaan jo kerrottu, mutta jotain elämää suurempaa on Morriconen musiikeissa ja Leonen tavassa kuvata kasvutarinoita. Verbaaliakrobaattina kerron, kuinka tässä vertailtiin peniksiä, muisteltiin menneitä ja nämä miehet eivät olleet kovinkaan mukavia. Maskeeraus on onnistunutta, kun vanhennettu De Niro todella näyttää vanhalta itseltään.
I, Tonya (2017)
Myös Margot Robbie on maskeerattu hyvin tai ainakin hänen tukkansa on kamala I, Tonyassa, joka kertoo tuon nimikkohahmonsa elämänkerran. Tonya haluaa vain luistella ja on siinä todella taitava. Jopa niin taitava, että antaa kusen valua reisille. Sekoilua on jälleen kommentin verran, vaikka itse elokuva onkin ihan kivaa viihdettä, muttei tarjoa mitään syvällisempää näkemystä mielenkiintoisesta hahmostaan.
Ritarin tarina (2001)
Mitään mielenkiintoista ei tarjoa Ritarin tarinakaan, jossa Heath Ledger esittää jotain keskiajalla turnauksiin osallistuvaa talonpoikaa. Musiikkivalinnat ovat rockia, joka on erikoisen raikas ajatus. Kokonaisuus kuitenkin kärsii pitkäksi venytetystä tarinankerronnasta, jossa ei välillä ole päätä eikä häntää. Sanottakoon vielä, että tämäkin tarpeeton uusintakatselu oli jostain syystä kutkuttanut mieltäni pidempään. Tavallaan kuitenkin ihan virkistävää, että tällainen saattoi olla kesän viihdepläjäys vielä parisen kymmentä vuotta sitten.
Rita Hayworth – Avain pakoon (1994)
Tämän parissa viihtyy sitten yhtä monta kertaa kuin Morgan Freemanilla on pisamia. Yllätykseksi vaimo ei ollut koskaan nähnyt tätä, joten uusintakatselu minulle olikin paikallaan. Tim Robbins esittää oletetusti syyttömänä murhasta tuomittua pankkiiria, joka ystävystyy vankilassa Freemanin hahmon kanssa. Narratiivi kulkee eteenpäin taidokkaasti ja sivuosahahmot kuin myös päähenkilöt ovat kaikki kiinnostavia. Onko tämä sitten maailman kaikkien aikojen paras elokuva, niin siihen vastaukseni on, ettei tietenkään ole. Sen sijaan kirjaston blu-ray näytti hyvältä siihen asti, kunnes se alkoi naarmujen takia pätkiä. Jouduimme siis ottamaan Maxin, jossa elokuva ei enää sitten näyttänyt kovinkaan hyvältä. Todettava se on, että levyltä leffat näyttävät paremmalta kuin striimipakattuna.
Real Steel (2011)
Real Steel ei sitten oikein näyttänytkään hyvältä, koska nukkuminen oli mukavampaa. Hugh Jackman esittää jotain krapulaista entistä nyrkkeilijää, joka lähitulevaisuudessa harrastaa robottinyrkkeilyä. Tarinaan tuodaan Jackmanin skidi, joka on rasittava tapaus. Elämästä opitaan ja meno on kummalista yhdistelmää perhe-elokuvaa ja vakavampaa kerrontaa.
Lords of Dogtown (2005)
Vakavampaa kuvastoa edustaa myös viikon toinen Ledger-elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. 70-luvun skeittiskeneen pureutuvassa elokuvassa ollaan ajoittain asian ytimessä. Musiikkivalinnat ovat osuvia, roolisuoritukset tarpeeksi uskottavia ja kuvaus sopivan rosoista. Jotenkin tämä ei silti jaksanut innostaa tuon enempää. Mitään muuta ei sitten tarvitse sanoa.
Tällaista shaibaa teille tällä kertaa. Kone on käynnistymässä, joten siksi en ota mitään vastuuta kirjoitusvirheistä tai mistäkään muusta kieliasuun liittyvästä.
