Kuten sanottua, olen lomalla, mutta en osaa lopettaa. Joten täällä sitä taas ollaan. Pistetään paskinta, koska helle hikoiluttaa minut rusinaksi. Olemme lomailleet muun muassa Turussa ja niin edelleen. Tässä tulee kahden viikon sekava settini. Pahoittelut jo etukäteen. Aikamatkustusmuodot tehkää tehtävänne ja räjäyttäkää universumi tuhannen sirpaleiksi!
19.6.2020: Taistelulähetit – 1917 (2019)
Juhannuksen kruununa toimi Sam Mendesin ohjaama sotaelokuva, joka Turkuseurueen kanssa tuntui hyvältä idealta. Olihan se myös osa IMDb-projektia, joten allekirjoittaneelle pakollista katseltavaa joka tapauksessa.
Itse en silti näistä sotapätkistä yleensä välitä, vaikka Taistelulähettien tekninen puoli onkin henkeäsalpaavan hyvä. Katsoja on ikään kuin osallisena näiden sotilaiden matkaan kertomaan, ettei hyökkäys kannata. Matkan varrella nähtävät rotat ja ruumiskasat ovat puistattavia, mutta itse sodan helvetin vastaisuus jää vain pintaraapaisuksi. Koko potentiaalia on lähinnä käytetty näiden teknisten kikkailujen varaan, joka jättää elokuvasta kertakatselumaisen fiiliksen.
Ensimmäisen maailmansodan leffoja ei kuitenkaan ole liiaksi, jonka vuoksi leffaa voinee suositella katseluun, jos kaipaa erilaista sotahelvettiä.
20.6.2020: Slender Man (2018)
Slender Man on meemi, joka jollain sivulla käskee varhaisteinejä tekemään kamalan murhan. Kahta tyttöä syytetään kolmannen tytön puukottamisesta, joka on saanut dokumentin tuekseen. Tämä fiktioelokuva sen sijaan on täyttä paskaa, joka hyödyntää aiheensa helvetin huonosti.
Kuulemma muutenkin pilasin kokemuksen kaikilta, koska haukuin elokuvaa heti alusta asti. Mutta minähän olin oikeassa. En suinkaan odota, että kauhuelokuva välttämättä olisi mitään näyttelyn riemujuhlaa, mutta tässä alitetaan sellainen rima, joka saa saippuaoopperat näyttämään hyviltä. Joten se, mitä tässä yritän mutista, on ettei kauhu ole pelottavaa, jos sen hahmot eivät osaa näytellä tilanteita uskottavasti. Kun leffa on muutenkin teknisesti tehty päin vittua, on sen katsominen vain ja ainoastaan vaivaannuttavaa.
Koska teksti menee tällaiseksi angstiksi, niin olkaa hyvät! En jaksa enempää kertoa teille tukkakauhun, Evil Deadin tai minkään muunkaan raiskaamisesta.
Katsoimme tämän jälkeen hetken aikaa Bewere the Slender Man -dokumenttia, joka sanalla sanoen oli huomattavasti oikealla tavalla kauheampaa katsottavaa. Jälleen kerran totuus on tarua kamalampaa.
22.6.2020: Cam (2018)
Loman alun teemaksi on muodostumassa internetin ja sosiaalisen median luomat harhakuvat sekä paineet. Cam kertoo live-kameratytöstä, joka yrittää kohota suosituimmaksi pornosivustollaan. Dokumenttityylisesti kuvattu jännityspätkä ei ole erityisen pelottava, mutta sisältää muutamia hyytäviä hetkiä. Homma menee monitasoiseksi siinä vaiheessa, kun päähenkilön identiteetti varastetaan yhden illan päätteeksi. Tästä edes jopa surrealistissävytteisesti etenevä filmi esittelee paljon kysymyksiä, muttei anna niihin vastauksia.
Tällä kertaa hyvä käsikirjoitus antaa huonon näyttelyn ja valaistuksen anteeksi. Kekseliäs idea kantaa näin ollen yllättävän pitkälle. Pienellä varauksella tätä voinee suositella kaikille, jotka eivät halua iltapalaltaan hyvää makua tai mieltä.
24.6.2020: Code 8 (2019)
Loma menee hikisesti, joka johtaa leffojen katseluun vasta ilta-aikaan. Toistokone on nyt pahasti käynnissä ja meininki on tätä kapulointia, koska muuhunkaan en tässä aivokuolemassa kykene. Päätimme siis taas illan ratoksi katsoa jotain Netflixin ihmeellisestä maailmasta. Sieltä mieleeni juolahti Code 8, josta olin joskus kuullut jotain positiivista. Hyvät arviot taisivat kuitenkin olla Night Visionsin mennä vuosien katalogista, joka saakin minut toteamaan kyseessä olevan juuri tuolle festarille sopiva moderni scifi-kokkeli.
Köyhänmiehen Tom Cruisen äiti on sairastunut. Halpis-Cruisella on myös supervoimia, koska hän pystyy ampumaan sähköä käsistään. ”Pienen rahan Cruise” päätyy käyttämään voimiaan väärin, ja ryöstelee pankkeja. Asettelemat ja teemat heijastavat nyky-yhteiskunnan ongelmapisteitä. Heikon näyttelyn ohella tämäkin digimössö tuntuu olevan valaistu päin persettä. Käsikirjoitus kuitenkin on sen verran mielenkiintoinen, ettei tätä voi pitää totaalisen paskana kokemuksena.
25.6.2020: Overlord (2018)
Matka tuntemattomaan alkakoon, koska Turun reissun viimeisenä kiusauksena päätimme katsoa Netflixin surkuhupaisasta maailmasta pökäleen nimeltä Overlord. Totesinpa muuten, että tämä on ison tuotantoyhtiön elokuva, koska suurin osa katsomistamme leffoista on ollut pienen budjetin tuotantoja. Ikävä kyllä tämä ei tee elokuvasta yhtään parempaa. Jotenkin asia meni nyt vieläpä päin vastoin, sillä natsien salaisista kokeista kertova toisen maailman sodan aikaan sijoitettu kauhuelokuva on helvetin tylsä, huonosti näytelty eikä siinä tapahdu mitään, mistä Mengele voisi olla ylpeä.
Ricky Gervaisin sanoin, minua ei kiinnosta, minä vain vitsailen. Ole hiljaa! Pistetään kesän ensimmäinen bloggaus pakettiin näillä sanoilla. Näihin sanoihin ja tunnelmiin päättyy paljasjalkaisen toimittajan matka Turussa.
