Tajunnanvirta iskee kuin kolme volttia. Akkuja on turha lähteä lataamaan, koska kuka mitään lomaa raskaan työn raatajana kaipaa. Kaipa se on nyt niin, että tämä suukapula laittaa sen kapulansa sinne, minne aurinko ei paista. Jatketaan hamaan tappiin asti tätä turhaa liirumlaarumia, jota plokiksi jotkut epäonnistuneet menevät kutsumaan.
23.8.2021: Kiinalaiset Pariisissa (1974)
Kommunistiset kiinalaiset valtaavat koko Länsi-Euroopan, mukaan lukien Pariisin 70-luvulla. Ranskalaiset eivät oikein edes Netflixin mukaan pistä hanttiin tässä satiirissa, joka on kuin Godardin pieruista, Tatin aivohalvauksesta ja Visa Mäkisen kynästä luotu sekametelisoppa. Kiinalaiset Pariisissa on kuitenkin kuriositeettina mielenkiintoinen kokemus, jonka erikoinen tunnelma hakee vertaistaan. Missään ei tunnu olevan järkeä, vaikka elokuvan 70-lukulainen värimaailma ja miljööt ilahduttavatkin. Saatanallisen pitkällä kestolla siunattu hulluus oli myös aikanaan kielletty Suomessa, koska sen katsottiin levittävän kommunistista propagandaa. Mene ja tiedä sitten, mikä elokuvantekijöiden pohjimmainen tarkoitus on ollut. Siitä en jaksa ottaa selvää, koska nyt menen keittämään kahvia.
24.8.2021: ARQ (2016)
Kahvit on nyt keitetty ja ne on jopa juotukin. Paskanjauhanta sen sijaan jatkuu ja se maistuu paskalle, mutta kahvi sentään maistui hyvälle. ARQ sekin maistuu paskalle, vaikka idea on hyvä. Scifi-leffassa, joku lukossa oleva pariskunta herää joka päivä kokemaan saman. Heidät on kidnapattu, kaapparit tulevat ja vaativat jotain mystistä, ja sitten joku heistä ampuu miehen. Sama sarja käynnistyy aina kuoleman jälkeen, mutta mies muistaa tapahtumat. Joten hän voi reagoida asioihin eri tavoin ja yrittää selvitä aina askeleen pidemmälle. Kiehtovalla ajatuksella varustettu ARQ kuitenkin kompastuu turhaan kikkailuun. Näytteleminen tai esittely (miten sen haluaa itsensäpaljastajana ilmaista) on hyvää, mutta juonenkuljetuksen epävakaus vie siltäkin parhaan terän. Potentiaali nakataan sinne kuuluisaan roskalaatikkoon, josta se kiidätetään pikateitä pitkin kaatopaikan pohjalle.
27.8.2021: I See You (2019)
Jottei tossut tai totuus pääsisi yleistymään. Leffoja kastellaan menemään.
Ikääntynyt Helen Hunt on pettänyt keskivertokansalaismiestään jonkun pallinaaman kanssa. Rikkinäinen perhe kärsii kivuista, kun samaan aikaan pientä yhteisöä vainoaa sarjamurhaaja. Helvetin hitaasti käynnistyvä I See You on ensimmäisen puoliskon aikana unettavan tylsä kuvaus aviorikoksesta, mutta muuttuu toisella puoliskollaan omituiseksi sekoitukseksi koti-invaasiota, mukadokumenttia ja twistailua. Vasta käännekohdan jälkeen elokuva pääsee elementtiinsä, vaikkei se silloinkaan jaksa säväyttää koko voimallaan. Ikävä kyllä elokuvantekijät ovat tiedostaneet twistien mahdollisuuden ja liimaavat ne katsojien silmien eteen turhan alleviivatusti. Kokonaisuus jää silti sekavaksi eikä tästä oikein keksi muutakaan sanottavaa.
SE MIELETÖN VIIKONLOPPU
Sorkkaherran vuonna 2021 päätimme pitää kavereiden kanssa sen mielettömän peli-illan siirtolapuutarhamökillä. Ennen tätä juhlaa olimme vaimon kanssa olleet tyttären ystävän syntymäpäiväjuhlilla, joista päätä pahkaa veimme muksun hoitoon mummon luokse ja painelimme mökille valmistelemaan iltaa. Pakaille saapuivat Vilippus ja ystävät. Alkoholit oli laitettu pieneen jääkaappiin ja paskaa jauhettiin samalla, kun grilliruoka valistui kuin itsestään.
Ruokailun ja paskojen jauhojen jälkeen spelit laitettiin vihdoinkin käyntiin. Aikamatkaajana ja plokitekstin aikamuotojen rikkojana toimi Space Crusade, joka toden totta näytti hyvältä, mutta osoittautui liian monimutkaiseksi, koska olimmehan humalassa. Samaan aikaan pöpelikön toisella puolella oli Kojo vetämässä akustista keikkaa muutamalle epäonniselle katsojalle. Pommiin nukkuja lopetti keikkansa puolivälissä sanoihin, nyt voidaan mennä syömään. Naapuri kantoi rapuja Kojon kesteihin, mutta Kojo ei enää illan aikana tarttunut kitaraansa. Ehkä hän pakeni sinne laulamaansa Kontulaan. Parempi niin, koska olin viittä vaille valmis vittuilemaan hänelle.
29.8.2021: Se mieletön remppa (2020)
Sen mielettömän illan jälkeen tuli aamu. Oikeastaan aamu oli tullut jo ennen nukkumaan menoa, mutta sen jälkeen sitten tuli se pahamaineinen Se mieletön remppa. Yhdessä Tampereen vahvistuksen kanssa kärsitty komedia ei naurattanut ollenkaan. Idea oli taas toteutusta hauskempaa. Huomasimme molemmat kärsivämme tästä Taneli Mustosen superhuijauksesta. En oikeastaan edes tiedä syytä sen katseluun, mutta se on tehty nyt. Kansakunnan koomikolla Sami Hedbergillä on elokuvassa muistaakseni kahdeksan roolia ja häntä verrataan making of -dokumentissa Eddie Murphyyn. Muuten elokuvasta ei kannata tietää mitään, vaikka paskaa CGI:tä ja tuotesijoittelua on enemmän kuin laki sallii. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt Sallilta. Pidemmittä pissoitta. Paketoidaan tämä remppa. Olen itse remonttikunnossa. Ainakin saimme puhua paskoista jauhoista ystäväni kanssa.
Sorkkaherra palaa jälleen viikon kuluttua – samalla Sorkkaherrakanavalla ja vieläpä samaan aikaan. Pitäkää se karvaisen korvan takana.
