Kuten tarkimmat lukijat viime kerrasta saattoivat huomata, ploki ilmestyy ihan miten sattuu, ja se saatetaan myös tulevaisuudessa saksia pieniksi palasiksi pilipalipilottien tapaan. Joten minulla ei ole mitään muuta sanottavaa. Sanon silti sen, että elokuvia pitää kesästä huolimatta katsella paljon. Meillä kävi vieraita Varsinais-Suomesta. Kävimme myös Puuhamaassa, laskin vesiliukumäistä, ajoin törmäilyautoa ja kävin karusellissa. Päivä oli onnistunut ja lapset nauttivat koko kesäisestä päivästä.
Pelasimme myös illalla aikuisten kanssa nimimerkki Kurkkuharjalta lainassa olevaa Atmosfear-lautapeliä, josta ei sen enempää. Sitä voinee kuitenkin pelata joskus toistekin.
6.7.2021: Juna Busaniin (2016)
Tässä tulee uusintakatselu, koska yleisö sitä minulta vaati. Joten puksutetaan eteenpäin tätä jaarittelua kuin Juna Busaniin. Varsinais-Suomen vahvistusten kanssa Puuhamaan jälkeen katseltu korealainen zombiepidemiaelokuva heijastelee hyvin nykypäivää. Lapsestaan vieraantunut isä lähtee viemään tytärtään äidin luokse Busaniin, kun luotijunan kaappaavat juoksevat elävät kuolleet. Tyylikkäästi etenevä kauhuelokuva on todella nopea tempoinen ja hauska. Sen hahmoissa on aitoutta, vaikka tilanne on mitä mahdottomin. Myös loppuratkaisu on hyvä, vaikka ajoittaiset CGI-tehosteet vähän pilaavat kokonaisuutta.
7.8.2021: Wind River (2017)
Suustani valuu taas vaahtoa, kun alan kirjoittamaan tätä juttua. Päätin hetken täräyksestä lainata kirjastosta Taylor Sheridanin ohjaamia tai kirjoittamia leffoja. Näytin pinon vaimolle, joka ”laittoi” ne kiinnostavuusjärjestykseen eli toisin sanoen aivan nurinkurin, koska aloitimme katselmukset Wind Riveristä, joka kertoo villieläinten suojelupalvelulle työskentelevästä miehestä ja keltanokka naisagentista. Tämä epäyhteensopiva parivaljakko yrittää selvittää nuoren naisen raiskauskuolemaa Wyomingin hyytävissä olosuhteissa.
Aiheeseensa hyvin tarttuva leffa ei sikäli ole yllättävä, mutta sen roolijako on mitä mainioin ja näyttelijät hoitavat työnsä paremmin kuin hyvin. Käsikirjoitus tarjoaa hyvät lähtökohdat jännälle dekkariviihteelle, jonka viimeiset kuvat jättävät sanottomaksi. Kaiken kruunaavat Nick Caven ja Warren Ellisin hyvät musiikit. Aikuismainen moderni westernjännityselokuva ei oikeastaan voisi paljoa parempi enää olla.
8.8.2021: Hell or High Water (2016)
Nurinkurinen meininki jatkuu, kun katsoimme Sheridanin ”trilogian” toisen osan, Hell or High Waterin.
Samaa modernia westerniä kuin Wind Riverissä tarjoilevassa rikoselokuvassa, kaksi veljestä päättävät ryöstää pieniä pankkeja Teksasin takapajulassa, koska heidän äitinsä on kuollut ja pankki on pakkolunastanut heidän maatilansa. Kintereille tulevat poliisivoimat, mutta oikeutta ja kunniaa käsitellään käsikirjoituksessa todella hyvin eikä niinkään mustavalkoisesti hyvät vastaan pahat asetelmalla. Siksipä näyttelijät pääsevät todella loistamaan, koska roolijako jälleen kerran on onnistunutta. Etenkin verkkaisena poliisina nähtävä Jeff Bridges on lakonisen huumorinsa kanssa mies vailla vertaa. Sheridanin käsikirjoitus todella inhimillistää hahmonsa ja tarjoaa monia yllättäviä käänteitä, jotka saavat tunteet pintaan. Toistaakseni itsenäni kuin rikkinäinen levy: Cave ja Ellis ovat taikoneet mahtavan soundtrackin, joka nostattaa ennestään jo teksasilaisen hikistä tunnelmaa.
Näiden kahden elokuvan katsomisen jälkeen tulee auttamatta sellainen fiilis, ettei amerikkalainen elokuva ehkä sittenkään ole täysin kuollut.
MITÄ KUULUU PASKIAISET!
9.7.2021: Fear Street – Osa 2: 1978 (2021)
Netflixin kesäkauhuelokuvasarjan toisessa osassa ollaan kuumalla 70-luvulla. Pastissi haetaan 80-luvun alun suosituista kesäleirikauhuista. Etenkin Perjantai 13. päivä ja sen lukemattomat kopiot saavat kyytiä. Juonellisesti elokuva jatkaa ensimmäisen osan tapahtumia, kun ysäriteinit menevät jonkun aikuisen luokse, joka alkaa kertoa karmivaa tarinaa leirikokemuksistaan. Idealtaan ensimmäistä osaa paremmin toimiva jatkis on kelvollinen kertakäyttömättö, jonka soundtrack noudattaa aikakauden loistavaa jukeboksia.
10.7.2021: I Am All Girls (2021)
Vaimo ei kuulemma koskaan saa valita leffoja, joita katsomme, vaikka hän valitsi tämänkin. Muisti on jännä asia, kuten myös tämä tekstin pitkittäminen. Jossain Etelä-Afrikassa joku tyyppi murhaa ihmiskaupan pedofiilejä ja muita iljetyksiä. Tarinaa väitetään tositapahtumien innoittamaksi. Elokuvan tekijät eivät vain oikein osaa tehdä tai hyödyntää hyvää käsikirjoitustaan, jonka takia I Am All Girls on vaivaannuttavan huonosti etenevä, näytelty ja niin edelleen. Käsikirjoitus yrittää käsitellä myös köyhien valtioiden diktatuuria ja korruptiota. Aiheesta olisi paremmalla tekijätiimillä saanut mestariteoksen.
10.7.2021: Sicario (2015)
Esimerkiksi Sicarion tekijät olisivat varmasti tehneet I Am All Girlsista hyvän, sillä sen verran koukuttavasti Denis Villeneuven leffa imaisee mukaansa. Sen aihe ei ole sieltä parhaasta tahi kiinnostavimmasta päästä, mutta toteutus on sitäkin rautaisempaa. Juonessa Emily Bluntin esittämä agentti soluttautuu liian syvälle Meksikon huumekartellien sotaan ja Benicio del Toro on hyvin vittumaisella tuulella tunkiessaan haaroväliään erään kuulusteltavan rikollisen suun eteen. Kutkuttavan kiehtovasti ja ylistyssanoja vältelläkseni Sicario on hyvin hikinen leffa, joka antaa viitteitä siitä, kuinka hyvä ohjaaja Villeneuve on ja kuinka hyvä hahmojen kirjoittaja Taylor Sheridan on. Ei tästä enempää.
10.7.2021: Fractured (2019)
Brad Andersonin elokuvassa Sam Worthington kadottaa tyttärensä ja vaimonsa sairaalassa, jossa on hänen mukaansa jotain outoa tekeillä. Shyamalan-tyylisesti etenevässä trillerissä on jatkuvasti pahanenteinen tunnelma, joka kulminoituu lopussa onnistuneeseen twistiin. Katsojansa Fractured laittaa alati pohtimaan toden ja harhan harmaata rajaa. Ainoastaan keskinkertaisen alapuolelle vajoavat roolisuoritukset vesittävä muutoin laadukkaan mysteerin toimivuutta. Saatan olla menossa vaihteeksi rikki, muta minä todella nautin tästä elokuvasta. Sinäkin voisit nauttia siitä, jos et ole enää ehjä.
IHMEMIEHEN SUNNUNTAI
11.7.2021: Deep Rising – uhka syvyyksistä (1998)
Meren syvyyksien lonkerohirviöt valtaavat rikkaiden ihmisten risteilijäaluksen, jota isännöi köyhänmiehen Nick Nolte. Törkeän rumalla CGI:llä varustettua ysäriscifiä, jonka silmäkarkkina toimii Famke Janssen. Muutoin kyseessä on täysin turhaa, typerää, ajanhaaskausta, jonka kiinnostavuus katoaa miltei heti ensimmäisen hirviön näyttäessä ruman naamansa. Lopussa sentään koko alus räjähtää, koska halpis-Nolte ajaa sitä päin veneellä. Erehdyin luulemaan tätä jonkin sortin B-klassikoksi, mutta ohjaajavisionääri, Stephen Sommersilla, on parempia ruikuleita filmografiassaan.
11.7.2021: Night Hunter (2018)
Ben Kingsley esittää jotain tuomaria, joka leikkaa pedofiileiltä pallit irti. Samaan aikaan krapulainen Henry Cavill selvittää murhamysteeriä. Kingsleyn epäonnisen keikan jälkeen Cavill pääsee jonkun kehitysvammaisen tyypin jäljille, joka pitää teinityttöjä vankeina kelarissa. Ilmestyessään pahasti flopannut Night Hunter on paljon parempi ja tavallaan hauskempi sekä viihdyttävämpi dekkari kuin alkuun voisi kuvitella. Katsoimme tämän Netflixin suosittelemana, enkä kadu pätkääkään. Lopun twisti oli melko yllättävä, vaikka meininki sen jälkeen vähän pitkäpiimäiseksi meneekin.
11.7.2021: Evil Eye (2020)
Viime vuoden Halloweenina julkaistun Blumhouse-kimaran Evil Eyessa intialainen nainen joutuu narsistin uhriksi ja tappaa tämän. Vuosia myöhemmin hänen tyttärensä on muuttanut Amerikan Yhdysvaltoihin, jossa hän tapaa hurmaavan liikemiehen, jossa äiti näkee paljon samaa kuin tappamassaan narsistissa. Evil Eye ei varsinaisesti mässäile kauhullaan, vaan se luo hieman saippuatasoa paremmalla näyttelyllä uhkakuvansa huonosta parisuhteesta. Loppujen lopuksi kovin ennalta arvattavia uudelleen syntymisen polkuja kulkeva tarina alkaa puurotua viimeisen vartin aikana.
11.7.2021: Awake (2021)
”Minä en koskaan saa päättää katsottavia leffoja” eli rakas vaimoni, joka tämäkin unihiekan valitsi Netflixistä sunnuntain viimeiseksi kuvaksi. Elokuvassa jokin mystinen tauti leviää kulovalkeanlailla eikä kukaan enää pysty sen vuoksi nukkumaan. Ironisesti minä nukahdin katsellessani tätä dystopiaa, jonka vaivaannuttavan huonosti etenevä juoni oli liikaa väsyneille silmilleni. Joten tämän enempää en voi sanoa juonesta tai mistään muustakaan. Seuraavaksi pistetään pillit pussiin Conneryn tapaan. Siitä lisää epilogissa, joka on tällä kertaa kuninkaallinen kruunaus.
HÄNEN MAJASTETTIINSA EPILOGI
Kuuma viikko on jälleen jättänyt rusketusjälkensä meihin. Hiki virtaa. Herra Connery laskeutuu nyt alas norsunluutornistaan ja tämä kusipää palaa viikon päästä asiaan kera uusien vanhojen kujeiden.
