Nyt vittuilen teille asiat niin kuin ne ovat. Ei sen suurempia esipuheita tällä kertaa, koska asiaa on ytimen sisällä kuin mälli sokean suussa.
24.10.2022: Don’t Breathe (2016)
Melko ala-arvoisen Evil Deadin uusintaversion ohjanneen uruguaylaisen Fede Alvarezin ohjaama Don’t Breathe on kuitenkin yllättävän hyvä. Tiukkaan paikkaan ja aikaan sijoitetussa tarinassa kolme roistoa päättävät ryöstää sokean miehen asunnon kassakaapin sisällä olevat rahat. Rikolliset eivät vain tule ottaneeksi huomioon, että tämä sokea mies on entinen navy seal. Joten ryöstämisestä ei tule vittujakaan.
Elokuva rakentaa tunnelmansa rautaisesti, sen väkivalta on inhottavaa ja muuta ei sitten tarvitakaan. Suhteellisen hämärässä tapahtuva elokuva kuitenkin tarjoilee muutaman mojovan yllätyksen, kun mikrossa lämmitetyt mällit isketään suuhun kuin maidot konsanaan. Uusintakatselun jälkeen kyseessä on mielestäni edelleen toimiva jännäri.
24.10.2022: Don’t Breathe 2 (2021)
Jatko-osa siirtyy ajassa eteen noin kahdeksan vuotta, ja näyttää, kuinka edellisen leffan sokealla miehellä menee nykyään. Jatko-osan juoni ei ole enää samaan tapaan kiinnostava, mutta sisältää muutamia hyviä käänteitä, jotka nostavat käsikirjoituksen kuitenkin toimivamman puoleiseksi. Jälleen kerran väkivalta on tuttua tylytystä ja tälläkin kertaa rikolliset erehtyvät vittuilemaan väärälle miehelle.
Mielestäni kyseessä on jopa mainettaan parempi jatko-osa, joka taatusti viihdyttää viimeiseen väkivaltaiseen yhteenottoonsa asti.
YKSI JOS TOINENKIN JUTTU
25.10.2022: Vanhanaikainen nainen (1976)
Erään lukijan mielestä Columboa alkaa olla jo liiaksi blokissa, mutta hän on väärässä. Hän on todellakin väärässä. Herra popliinitakkia ei voi koskaan olla liikaa, vaikka sarjan jaksot jo toisiaan alkavatkin muistuttaa.
Tässä jaksossa perheomisteisen museon johtaja murhaa veljensä, kun tämä uhkaa hajottaa taloudellisesti vaikeuksissa olevan laitoksen. Loppuhuipennuksessa murhaajaa ei kiinnosta vittujakaan, että hän jää kiinni. Sen sijaan Columbo käy parturissa, jonka lopputulos on paljon hämmentävämpi.
26.10.2022: Besökarna (1988)
Jatketaan jollain aivan muulla, sillä kuriositeettina Besökarna on mielenkiintoinen, koska ruotsalaista kauhuelokuvaa ei ole turhan paljon olemassa.
Joku alkoholisoitunut köyhänmiehen kirjailija muuttaa perheineen kummitustaloon. Postinjakaja mussuttaa banaania ja siitä, kuinka perheellä ei ole postilaatikkoa. Myöhemmin selviää, että talossa on paranormaaleita ilmiöitä, koska isoisä tai joku vastaava on kuollut ullakolle. Meininki ei oikeastaan ole kovinkaan pelottavaa, mutta psykologista puolta rakennetaan verkkaisesti ja näyttely on kauttaaltaan toimivaa. Huumorihetkiäkään ei toki unohdeta – olivat ne sitten tahallisia tai tahattomia. Kaiken kaikkiaan Besökarna kannattaa katsoa pienellä varauksella.
HERRA T JA VIIKONLOPPU
29.10.2022: Resident Evil: Welcome to Raccoon City (2021)
En ala tässä nyt erittelemään, mutta taukoa elokuvien katseluun tuli muutama päivä. Taukoa ei suinkaan jatkunut tätä kauempaan, koska en osaa hillitä itseäni. Meillä oli myös vieraita Turusta. Mutta sitten eteenpäin, siihen asiaan asti. Viaplayn ihmemaahan ilmestyi Resident Evil -elokuvasarjan reboot, joka oli toki pakkokatsottavaa.
Orjallisemmin pelien juonikuvioita noudattava tarina kertoo, kuinka Raccoon Cityn zombiepidemia sai alkunsa. Osa hahmoista on muutettu woke-aikakauteen sopivammiksi, mutta jotenkin pidin silti kokonaisuudesta enemmän kuin niistä Paul W.S. Andersonin pätkistä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on huonolla CGI:llä varustettu faneja enemmän palveleva aloitus sarjalle, joka tuskin kehnon menestyksensä vuoksi saa jatkoa.
30.10.2022: Venom: Let There Be Carnage (2021)
Kellojen siirtelyn vuoksi heräsin aamulla joskus ennen kukon laulua, kun meidän Turun vieraamme katsoivat Venomin jatko-osaa.
Ensimmäistä puolta tuntia en tästä paskakimarasta nähnyt, mutta en kuulemma menettänyt mitään. Vähän paremmalla CGI:llä kuin Welcome to Raccoon City varustettu Let There Be Carnage ei vakuuta. Onneksi sen kesto on kuitenkin noin puolitoista tuntia, jonka takia se on mielestäni siedettävämpi kuin suurin osa muista Marvelin ylipitkistä pökäleistä.
PAHUUDEN PERSEET
30.10.2022: Halloween III – pahuuden yö (1982)
Vieraat poistuivat, vaimo nukkui ja minä katsoin Halloween III:n vuosien jälkeen uudelleen. Aikamatkustus kannatti, sillä kyseessä on mielestäni paljon mainettaan parempi teos. John Carpenterin painostavat musiikit luovat hyvän ensivaikutelman, ja itse juonikin on mielenkiintoinen sekoitus eri genrejä. Joku ison korporaation kiho piilottaa myrkyllistä kaasua lasten Halloween-naamareihin, samassa paikassa on töissä jotain robotti-ihmisiä, pala Stonehengea ja noitaloitsuja. Meininki on hyvin absurdia, mutta jollain kierolla tapaa nautittavan sairasta. Samaan aikaan viiksekäs sankarilääkäri selvittää tätä kaikkea.
Aiemmin olen aina vähätellyt nimenomaan Halloween III:sta, koska siitä puuttuu Michael Myers, mutta näin vanhemmiten olen alkanut ymmärtämään sen merkityksen elokuvasarjan parhaana jatko-osana.
30.10.2022: Älykkyyskoe (1977)
Huomasin olevani todella vittuuntunut ja masentunut sunnuntaiehtoona, koska suoratoistoista ei löytynyt mitään kunnon kauhua. Kaikki tuntui vain paskalta eikä mikään kiinnostanut. Onneksi on Columbo. Vanha kunnon etsivämme pelasti iltani. Älykkyyskoe on vieläpä paremman luokan jakso, jossa korkealla älykkyysosamäärällä varustettu elitistisnobi päätyy murhaamaan työkaverinsa. Hän ei kuitenkaan tule ottaneeksi huomioon, että Columbo on vielä älykkäämpi. Jaksossa on lukemattomia hienoja kohtauksia, joissa vittuillaan urakalla. Tähän on hyvä päättää tämä bloki.
KIRJOITUSVIRHEKOKOUS
En korjaa mitään. Kaikki tarjoiltiin sellaisenaan kuin ne ovat. Nyt hyvää kekriä kaikille paskiaisille. Muistakaa keppostella.
