Olen alkanut pelata pleikkaria, joten leffoja katsellaan, kun niitä ehditään katsoa. Eihän tässä ole taaskaan mitään järkeä, koska bloki ei ilmesty maanantaina tai edes tiistaina. Se saattaa jatkossa ilmestyä keskiviikkona tai joskus myöhemmin. Rajoja kuitenkin rikotaan jatkuvasti. Niistä lisää seuraavaksi, vaikkei tämä olekaan villi länsi.
Shooter (2007)
Seuraavaksi vähän salaliittolaisia, koska Marky Mark lavastetaan Yhdysvaltojen presidentin tai jonkun Afrikan valtion piispan salamurhaajaksi. Tämän vuoksi Ned Beatty käyttäytyy sikamaisesti, Danny Glover on liian vanha tähän paskaan ja Elias Koteas yrittää parhaansa mukaan olla köyhänmiehen versio Robert De Nirosta sekä John Cazalesta samaan aikaan. Kaikesta huolimatta olisin toivonut, että tässä olisi ollut kireämpi meno, vaikka Kate Maran paidasta näkyykin nännit läpi. Sekoilen tämän kommentin loppuun, jotta kaikki salaliitot saadaan selvitettyä. Pohjimmiltaan kyseessä olikin erittäin ajankohtainen teos, jos miettii, mitä Jenkkilässä on tällä hetkellä meneillään.
Tetris (2023)
Joskus Jenkkilässä oli meneillään aivan toisenlainen touhu. Kylmän sodan loppumetreille sijoittuva Tetris kertoo nimensä mukaisesti kyseisen pelin syntytarinan ja sen ympärillä pyörineet tekijänoikeuskohut sekä lisenssiongelmat. Taron Egerton esittää jotain tyyppiä, joka tajuaa Tetriksen olevan aivan saatanan kova peli. Joten hänen täytyy saada sen lisenssi oman koodausfirmansa nimiin. Mikään ei kuitenkaan meni suunnitellusti, ja lopulta Egertonin hahmo on pakotettu matkaamaan pelin synnyinmaahan Neuvostoliittoon. Aluksi komedialta vaikuttava elokuva saa tässä vaiheessa kylmääviä piirteitä, kun Neuvostovenäjän valvontayhteiskunta pistää parastaan.
Vaimo kertoi oppineensa tästä elokuvasta paljon uutta. Minäkin opin, ja olihan tämä kieltämättä mielenkiintoinen historiantunti. Lopussa kaikki kuitenkin päättyi hyvin, koska Berliinin muuri murtui ja kyllä te tiedätte.
Ruohonleikkaaja (1992)
Minä en tiedä mitään, vaikka muuri on tosiaan murtunut, mutta nyt ei olla Berliinissä, koska katsoin Plex-nimisestä palvelusta Ruohonleikkaajan ohjaajan version. Maltillisella kahden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin kestolla marinoidussa pidemmässä versiossa Pierce Brosnan esittää jotain virtuaalitodellisuutta tutkivaa tiedemiestä, joka päättää ottaa koekaniiniksi Jeff Faheyn esittämän vähä-älyisen ruohonleikkaajan.
Malttia tosiaan tarvitaan, koska Plex heittää parin minuutin mittaisia mainoskatkoja vähän väliä, vaikka Stephen Kingin nimi onkin poistettu tekijätiedoista. Silti tämä huokuu kingmäistä olemustaan, mutta se onkin sitten toinen juttu, koska tämä kommentti alkaa venyä pidemmäksi kuin mainoskatko.
Yksi juttu vielä, sillä elokuvan tehosteet ovat aikaan nähden mielenkiintoisia, mutta ajanhammas on nakertanut niistä parhaan terän. Enkä myöskään kertonut pidinkö vai enkö pitänyt tästä kaikesta. Pidin kylläkin, koska elokuvassa oli jotain selittämätöntä viehätysvoimaa.
Pankkikeikka (1974)
Tässä ei ole sitten mitään viehätystä, vaikka ostinkin Pankkikeikan jossain aivosumussa Kierrätyskeskuksen pahamaineisesta hyllystä. Elokuvan toki voisi hyllyttää kokonaan, koska sen pääosassa oleva George C. Scott esittää vankilasta karkaavaa mestaririkollista, joka päättää varastaa koko pankin. Ei siis pelkästään pankin rahoja, vaan sen koko helvetin rakennuksen. Joten on sanomattakin selvää, että homma on kireää huumoria, joka ei naurata ollenkaan.
Nomads – yön muukalaiset (1986)
Tämä sentään sitten nauratti, vaikka autoni akku tyhjenikin. Apuun saapui hyvä ystäväni, Nasu, joka apuvirrallaan sai auton käyntiin. Auto kuitenkin vaatii vielä huoltoa, jotta se toimii, mutta nyt puhutaan hetki Nomadsista, jonka katsomista olen odottanut kuin kuuta nousevaa, joten siihen nähden se oli pienoinen pettymys.
Blokiin paluun tekevä Pierce Brosnan esittää jotain nomadeja tutkivaa ranskalaista juippia, joka kuolee. Joku aivan karsealla tukalla varustettu nainen alkaa tutkia tätä tapausta, koska Brosnanin verta on mennyt hänen korvaansa. Veri on niin väkevää, että tämä kamala tukkainen nainen alkaa nähdä näkyjä Brosnan elämästä. Sitten jotkut punkkarigootit riehuvat menemään, jostain syystä hylätyssä talossa on nunna, ja musiikit sentään toimivat helvetin hyvin.
Elokuvassa nähtiin myös Brosnanin pippeli.
Juokse tai kuole (1987)
Juokse tai kuole, mutta Arnoldin pippeliä ei nähdä. Tämä Stephen Kingin kirjaan perustuva scifi-leffa on paljon mainettaan parempi. Vuoteen 2019 sijoittuvassa tarinassa The Running Man -tositelevisio-ohjelmasta on tullut suosittu, jossa ihmisiä tapetaan viihteen vuoksi. Keltaiseen kokovartalopukuun puettu Arnold tietysti laitetaan pelaamaan tuota peliä, mutta häntä ei saa kukaan hengiltä. Sen sijaan Yaphet Kotto ja Jesse Ventura ovat vain tajuttoman sekaisin. Elokuva kuitenkin onnistui ennustamaan tulevaisuuden olevan juuri tällaista perseen paskaa, vaikka televisiota tuossa vaihtoehtotulevaisuudessa katsottiinkin kuvaputkiruudusta.
SUOLAINEN SORKKAHERRA
Kuvaputkiruudusta katsotaan myös suolaista Sorkkaherraa, joka toivottaa hikistä ja hektistä viikkoa. Tosin nyt bloki ilmestyikin maanantaina. Eihän tässä ole mitään järkeä! Minä lähden kohta hammaslääkäriin. Hyvästi!
