On tullut aika pakata kimpsut ja kampsut. Lähdetään matkalle ihmeelliseen päiväkirjaan, jonka sisällön teille tarjoilee kirjoitusvirheiden kanssa takaisin palaava reservipaskainen, Tumppumies. Matka paskakasaan jatkukoon. Hulululu!
12.7.2021: Willy’s Wonderland (2021)
Nicolas Cage huijataan siivoamaan ränsistynyttä lasten huvipaikkaa, jonka demoninset maskotit aloittavat terrorin. Paskalla kusifiltterillä höystetty Willy’s Wonderland on sitä taattua Cagea, jossa herra ei puhu sanakaan, mutta pelaa tauoillaan flipperiä ja juo energiajuomaa. Taukojen välissä siivotaan kusta, paskaa ja verta. Samalla vedetään turpaan maskotteja niin, että veri lentää. Muutamat hassut kohtaukset eivät riitä kannattelemaan koko pätkää loppuun asti. Joskin idealtaan hyvin kertakäyttöinen leffa on tehty enemmin modernin sekoilu-Cagen faneille, jotka varmasti saavat enemmän nautintoa tarkoituksellisesti huonosti tehdystä filmistä kuin minä.
13.7.2021: The Photo (2007)
Vanha ystävämme Hapannaama (syntymänimeltään Shing Fui-On) saapuu jonkun dekkarin vastaanotolle valokuvan kanssa ja vaatii etsittäväksi kuvassa esiintyvän naisen. Ensin yksityisetsivä kieltäytyy tarjouksesta, joka saa Hapannaaman oksentamaan valkoiset mössöt rinnuksilleen ja kaivamaan ison tukun rahaa taskustaan. Rahanahne etsivä ottaa kuin ottaakin keissin vastaan ja ajautuu syvälle synkkiin murhamysteereihin. The Photo on Pangin veljesten tasaisin teos, jonka viehättävyys piilee sen juonen kerroksissa, jotka avataan kerros kerrallaan. Mukana menossa oleva Hapannaama muun muassa naftaa ja näyttää huonovointiselta. Jossain kohtaan etsiväsankarimme ajaa elefantin päälle ja kaikkea terästää ruosteinen filtteri. En kuitenkaan vihannut tätä, kun etenkin lopun groteski sisältö on laadultaan hyvää.
15.7.2021: Se tavallinen kauhutarina (2021)
Se tavallinen kauhutarina on italialainen pastissileffa, joka varastaa ideansa muun muassa Evil Deadeistä kuin myös Wicker Manista ja lukuisista muista klassikoista. Joukko nuoria on matkalla Italian eteläosaan, kunnes he ajavat ulos tieltä. Sitten alkaa tapahtumasarja, joka vie elokuvan metatasoille, jotka eivät toimi juuri ollenkaan. Tympeän muka nokkelan käsikirjoituksen yritykset luoda jotain oikeasti syvällistä tai hauskaa ovat pelkästään vaivaannuttavia. Parhaimmillaan elokuva on silloin, kun se ei yritä liikaa todistella olevan turhan älykäs. Sentään musiikeista voi antaa hyväksytyn merkinnän tähän muistiinpanoon, joka loppuu kuin erektio yhdynnän jälkeen.
PIENI VÄLILIHA JA -PUHE
Pakattiin kimpsut ja kampsut perjantaina. Lähdettiin nimittäin Kouvostoliittoon viikonlopuksi. Kävin Tykkimäellä vatkaamassa päänsekaisin ja nautittiin taas perheen kanssa yhteisestä ajasta. Mökillä sitten syötiin hyvää grilliruokaa ja saunottiin huisin hyvässä puulämmitteisessä. Mukavasti meni tuokin aika. Telkkarista tuli tunkkainen tuulahdus showpainia Smackdownin muodossa ja nostalgiamatka tunnettuun saatiin päätökseen sunnuntain ehtoolla kera raparperipiirakan ja näiden tajunnanvirtajuttujen.
18.7.2021: Beethovenin kolmas (2000)
Se on kuule juttu nyt niin, että kirjaston laina-aika on armoton. Joten sen vuoksi heti mökkireissun jälkeen pistin Beethovenin kolmannen soittimeen. Päätös jota kadun tätä kirjoittaessa enemmän kuin mitään muuta elämässäni.
Jostain syystä elokuvan nimikkokoira lähetetään postipakettina edellisistä leffoista tutun perheenisän veljelle. Tämä velikulta on sen sijaan lähdössä oman perheensä kanssa karavaaniretkelle, jonne kuolaava rakki sitten vasten vaimon tahtoa otetaan mukaan. Ennen tätä kaikkea, pimpelipomjuoneen tuodaan kaksi pallinaama, jotka metsästävät perheellä lainassa olevaa DVD-elokuvaa, jonka sisällä on jotain salaisia hakkerointikoodeja. Huomautuksena tässä kohtaa juonikuvausta lienee maittava, että sen enempää valehtelematta filmin nimikkojättikoira nähdään ensimmäisen kerran ruudulla vasta noin vartin kohdalla. Olisivat edes yrittäneet tehdä tästä elokuvan, mutta eivät…
Kokonaisuus onkin todellinen rimanalitus, jossa ei ole mitään järkeä. Edes lapsi ei tästä koiranjätöksestä innostuisi. Irstaimmassa kohtauksessa elokuvan perhe menee katsomaan jotain sangen hämärää lännenshow’ta, jossa mukana häärii sumopainiasuun pukeutunut cowboy ja muut törkytyypit. Ohjaaja ei myöskään ole osannut päättää, kuinka paljon nopeutuksia ja slapstickiä leffan tulisi sisältää, jonka vuoksi liki jokainen kohtaus on nopeutettu tai sisältää vähintään iskun kasseille ja kalloon. Judge Reinhold näytti siltä, että hänelle maistuisi olut jos toinenkin.
19.2021: Fear Street: 1666 (2021)
Netflixin kesäkauhusarjan päätöksessä ollaan vuodessa 1666, kun edellisten osien teiniperseiden sielut ovat siirtyneet johonkin esiaikojen noitavainokaudelle. Kovinkin kekseliäästi nimetyssä kolmannessa osassa käsitellään vaivaannuttavan kehnosti seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja rinnastetaan ne noitavainoihin. Elokuvan ensimmäinen puoliskon sijoittuessa tuohon historialliseen aikaan ja toisen puoliskon palatessa takaisin 90-luvulle. Juoni nivotaankin nippa nappa kasaan ja sen luomat käänteet tuntuvat enemmän väkinäisiltä tavoilta yllättää, vaikka kaikkea alleviivataan jatkuvasti näyttämällä takaumia edellisten osien avainkohdista. Kokonaisuutena Fear Street on höttöistä teinihömppää, joka ärsyttää lähinnä näyttelijöidensä takia. Goreakin olisi voinut olla enemmän. Soundtrack sentään on trilogian kaikissa osissa mainio, vaikka tässä päätöksessä kuullaankin vähemmän nostalgiaa.
SORKKAHERRAN EPILEPSIA
Kuten taas saitte huomata, tätä hyvää piti odottaa kysymysmerkin pisteeseen asti. Mitään tietämätön törkyturpanne hyppää seuraavaksi veturiin, joka vie matkalle maapallon keskipisteeseen. Laistakaa hommista ja pysykää pois kaidalta tieltä. Lupaan ja vannon, etten enää koskaan tee mitään, mitä tekään ette tekisi. Hyvää yötä!
