Siinä vaiheessa tunnet olevasi fiksu ja vastuullinen kolmekymppinen korkeakouluopiskelija, kun sinulla on alle viikko aikaa kirjoittaa loppuun seitsensivuinen referaatti satasivuisesta englanninkielisestä tekstistä, yksi essee ja kaksi festarikatalogin tekstiä plus tehdä siihen päälle vielä pari satunnaista muuta tehtävää, mutta nukut viisi tuntia ja vietät sunnuntai-illan juomalla kaverisi kanssa pari olutta ja katsomalla IMDb Bottom 100 -elokuvia, joita ennemmin ottaisit oikeasti vastaan terveiset kiväärin piipusta.
Kiviset ja Soraset: Viva Rock Vegas (2000)
Kirjoitushetkellä IMDb Bottom 100 -listalla #97
En koskaan katsellut Kivisiä ja Sorasia pienempänäkään. Lähinnä söin lisenssillä tehtyjä jäätelöpuikkoja, koska vanhempani niitä kotiin ostivat ja pelasin kasibittisen Nintendon aiheesta tehtyä videopeliä. Niin ja näin kanssa sen ensimmäisen näytelmäelokuvankin joskus ala-asteen alkupäässä.
Sen sanon että jos joskus lapsen hankin, kuuna päivänä en hänen antaisi tätä katsoa, vaan kehottaisin mieluummin pistämään masiinaan jotain järkevämpää, kuten vaikka Cannibal Holocaustin: sen parissa kuitenkin oppii edes jotain elämästä. Viva Rock Vegasista ei sen sijaan saa kalloonsa muuta, kuin kaikki mahdolliset Hollywood-kaavan mukaan tehdyn törkyelokuvan kliseet ja sen, että kannattaa syödä Burger Kingissä ja juoda Coca-Colaa.
CGI on pöyristyttävää, huumori vielä pahempaa ja näyttelijöistä ärsyttävintä on liki mahdoton valita. Sisältöä ei ole laisinkaan ja jos rakastat amerikkalaista kulttuuria, tämä elokuva on selkeästi suutaroitu sinua varten. Huvittavin lienee ”blackface”-kohtaus – se ettei kukaan ole nopealla Googlaamisella pahoittanut tästä mikroaggressiosta mieltään, kertoo aika hyvin siitä, miten leffa suorastaan elää omaa elämäänsä.
Emoji-elokuva (2017)
Katseluhetkellä IMDb Bottom 100 -listalla sijalla #52
Jos Kiviset ja Soraset oli perseestä, tämä elokuva oli saatanasta. Animaatio, jonka keskiössä ovat älypuhelinten emojit (vittu mikä sana) on jo itsessään sisällöltään miinuksen puolella, mutta vastenmielisintä on se, että tämä saattaa olla yksi umpikaupallisimmista ja lapsen psyykettä vahingoittavimmista mainoselokuvista, joita on tehty. Kun tietää miten nykypenskat viettävät leikkimisen sijaan suuren osan ajastaan naama kännykän ruudussa kiinni, on Emoji-elokuva valmistettu ainoastaan tähän kannustamiseen. Leffassa vilisee Candy Crushia, Twitteriä, kissavideoita ja muuta saastaa, ja loppu on ”onnellinen” pojan viime hetkellä peruuttaessa kännykkänsä sisällön deletoimisen ja valitessa oikean elämän sijaan unimaailman ja punaisen pillerin. Vaikkei tämän kaiken eettisyyttä edes kyseenalaistaisi, on filmi silti avomarkkinoinnilla kyllästetty, keskinkertaisesti animoitu, äärimmäisen kliseinen ja penseä Monsterit Oy -kopio, jonka paikka on elokuvien kaanonissa jossain Video Brinquedon alapuolella.
Ainakin tämä ilta synnytti uuden perinteen, jonka nimi on IMDb Bottom 100 -projekti. Jatketaan näissä merkeissä myöhemmin joulukuussa, sillä jonkunhan tähänkin pitää uhrautua.
