Kuvaputken 21 luukku käsittelee keskustelun erään festarin menneestä ja nykytilasta. Keskustelun herättäjät ovat ruhtinaat Kurkkuharja ja Tumppi, jotka eivät häpeile sanojaan tai mitään muutakaan. Oikoluku on myös törkeästi pois käytöstä. Ihan yhtäkkiä.
Kurkkuharja: Tänä vuonna ”valtakunnan asiallisin elokuvafestivaali”, Night Visions siis teki eräälle pienelle elokuvalehdelle, joka on kirjoittanut festarien tarjonnasta ja esimerkiksi sen vieraista vuosikausia puolueettomasti, suhteellisen säännöllisesti ja aina ilman palkkaa, sai huomata jo aiemmistakin vuosista selkeästi erottuvaa toimintaa pressipassimahdollisuutta kysellessään: aiempien vuosien nihkeyden, vastaamisen viime hetkille jättämisen ja niin edelleen sijaan tämä kyseinen harrastelijalehti sai viimein kiitoksen tästä työstään.
Toisin sanoen hakemukseen ei viitsitty enää vastata laisinkaan – ei edes festarien jälkeen jonkinlaisen pahoittelun muodossa, että kiireessä unohtui tällainen Episodin rinnalla kalpeneva törkyjulkaisu. Samaan aikaan kyseinen tapahtuma yrittää mainostaa itseään rentona, yleisöä palvelevana ja jo sloganinsakin puolesta siistinä juttuna.Jos palataan lähtökohtiin, nämä juttuja Night Visionsista kirjoittaneet toimittajathan ovat nimen omaan olleet sitä asiakaskuntaa, joka on ammoisista ajoista kantanut rahansa festareille HC-sarjalippujen muodossa ja tehnytpä heille myös talkootyötä, välistä hyötymättä itse duunista mitenkään. Mitäs tästä kaikesta nyt pitäisi yleisön edustajana ajatella?
Tumppi: Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että festariporukalla on alkanut nousta kusi hattuun. Täytyy kuitenkin muistaa, kuinka marginaalijuttuna kaikki aikanaan alkoi. Näistä ajoista on tultu melko kauas ja kaupalliseen suuntaan. Tämä näkyy myös ikävällä tapaa tuossa asenteessa, ettei pienemmistä enää edes välitetä.
KH: Joo, muistan kyllä kuinka joskus aikanaan näitä leffoja näytettiin Gorehoundin mukaan suurin piirtein laillisuuden rajamailla jossain teltassa, tärkeimpänä asiana laaturoskan näyttäminen, kauhu- ja eksploitaatiokulttuurin tukeminen ja sensuurin vastustaminen. Huvittaa myös kun muistelee, että jo +10 vuotta sitten festaritarjonnan kaupallisemmaksi muuttumisesta ja hintojen kohoamisesta tuolloisella Leffatykin foorumilla jutellessamme tuli joku NV:n edustaja mainostamaan keskusteluun, kuinka he yhä ovat voittoatavoittelematon festivaali plaa plaa plaa. On jotenkin kornia, missä tilanteessa tämänkin valtion elokuvakritiikki on, mutta silti harrastusmielessä vapaaehtoisia faneja enemmän isojen herrojen mielenkiinto tuntuu keskittyvän umpikaupallisiin massajulkaisuihin, joita esimerkiksi juuri tuo Episodi edustaa. Taitanee vaikuttaa sekin, kun valtakunnan valtamediatkin kerta toisensa jälkeen mainostavat tapahtumaa kovaa ääneen. Ei enää löytyne sympatiaa sille underground-meiningille, mitä itse aikoinaan edustivat?
T: Muistelen kyllä NV:n nimenomaan pitkään vastustaneen ajatusta julkaista mitään Episodissa, joka taas liittyy noihin mainitsemiisi vanhanliiton aikoihin. Tuolloinhan Episodi ahmaisi Hohto-nimisen lehden osakseen, joka taasen oli laadulta paljon parempi vaikkikin myös kaupallinen lehti. Kyseessähän oli myös Mikko Aromaan lehti. Hassua ajatella, että kaiken jälkeen NV:stä on tullut kaupallinen tapahtuma, vaikka kuinka yrittävät itseään mainostaa rentona ja voittoa tavoittelemattomana. Ehkä kaikki rahat siis menevät siihen, että Sergio Martino viedeään Suomenlinnaan, Ruggero Deodato lukitaan Katajanokan vankilaan tai John Landis lennätetään joulutorille pandemia-aikaan.
KH: Tiedä häntä, periaatteet nyt tuntuvat kuolevan vähän kaikilla heti, kun huomaa, että tällähän hommalla voi myös elää. Mutta aloitetaanko alusta? Käsittääkseni Night Visions oli itsellesi pitkään hyvin tärkeä tapahtuma, jossa vierailit aktiivisesti yön yli vuosikaudet. Haluatko vähän muistella kontrastiksi sitä, millainen festari oli vielä silloin, kun ensi kertaa tutustuit siihen? Milloin alamäki tuntui alkavan?
T: Ensimmäinen kerta oli vuoden 2003 Halloween. Tuolloin ohjelmistossa oli Re-Animator, House by the Cemetery ja niin edelleen. Uudempaankin tarjontaa oli, mutta festarista jäi silti vielä sellainen fiilis, että tänne on päästävä jokaisella kerralla. Vuosiahan tuo vielä pysyi laadullisesti hyvänä. Meininki oli muutenkin hyvää. Tuohon aikaan ei edes tarvittu ketään tunnettua ohjaajaa tai elokuvantekijää vieraaksi, koska tarjonta, yleisö, isännät ja kilpailut pitivät yöt mielekkäinä.
Alamäki taisi alkaa joskus vuosikymmenen taitteessa, kun vuoden 2011 festarilla tarjontaan lisättiin jotain käsittämättömän huonoja Sushi Typhoon -räpellyksiä, joille yleisö tuntui nauravan vedet silmissä. Samaan aikaan toki vanhoja kävijöitä alettiin kosiskella ”artistivierailla”, jotka pitivät kiinnostusta edes osan yöstä yllä. En kuitenkaan osaa tarkalleen sanoa, milloin alamäki virallisesti alkoi, mutta jotain tekemistä saattaa myös olla sillä, että Finnkino osti Kinopalatsin ja Maximin, jonka jälkeen ainakin lippujen hinnat kohosivat korkeammaksi
Minkälaisia muistoja sinulla on?
KH: Joo, noista vieraista tulee mieleen se vuoden -99 Argento, joskin itsehän en ollut vielä silloin asiakaskuntaa. Nuo Sushi Typhoonit et ceterathan tuovat mieleen juuri nuo hipsterit sun muut, joiden viihdyttäminen tuntuu ylipäänsä nykypäivänä olevan festareilla kuin festareilla se tärkein asia. Vittuako laadulla tai muulla väliä, jos liput menevät kaupaksi. Onkin vain harmillisen vahvaa filosofiaa, että harvemmin sitä voi kumartaa yhtäälle näyttämättä samalla persettä toisaalle. Sama homma on jonkun The Roomin kanssa, jota piti näyttää jossain kohtaa joka ikisillä festareilla vain siksi, että sama leffa myi aina näytöksen loppuun. Ok, älyän että tämä saattaa miellyttää joitakin tosifaneja (käsittääkseni jotkut tyypit tekevät kaikkensa päästäkseen katselemaan tämänkaltaisen ”kulttileffan” joka ikisessä näytöksessä, mutta olisiko tuota parempi vaihtoehto ollut esimerkiksi järjestää joitain festareista erillisiä yksittäisnäytöksiä halukkaille?
Muutenkin eräs asia joka alkoi jossain kohtaa syömään mielenkiinnon oli se, että leffat alkoivat filmin sijaan olemaan järjestään digitaalisessa formaatissa. Joku varmasti sanoo että on yksi ja hailea, missä muodossa leffa näytetään, mutta menisitkö itse vaikka keikalle, jos tyypit hengailisivat soittimineen lavalla ja homma vedettäisiin playbackina tietokoneelta? Ihan samaltahan sen pitäisi silti kuulostaa. Outoa että myös vinyylit ovat jälleen muodissa eikä kukaan kyseenalaista niitä CD-levyä tai digitiedostoa mitättömämpänä esitysmuotona, mutta kun mennään elokuviin on toinen ääni kellossa.Itsehän aloitin tuolla käymisen vasta siinä vaiheessa, kun tämä homma oli jo alkanut mennä vähän uuteen suuntaan. Muistan kuinka nautin katsellessani jotain the Beyondia filmiltä, näin muuta omituista roskaa ja sain katsella Enzo G. Castellarin kanssa jotain poliziottescoa suurelta kankaalta, mutta silti kihisin raivosta ja olin lähellä poistua himaan nukkumaan, kun katsoin jotain kolmatta viiden pennin tusinapaskaa DCP:nä aamun pikkutunneilla vain venatessani illan viimeistä filmiä. Tässä kohtaa alkoi jo tulla tunne täytemateriaalista, jota saa halvalla ja jonka ohjelmistoon valikoimisen kohdalla eivät paljoa taiteellisen tai muunkaan laadun kriteerit paina.
T: Tuota filmi vastaan DCP asetelmaa tässä itsekin mietin, mutta sille ei vissiin tässä maailman tilassa enää mitään voi, vaikka se vituttaakin. Muistan itsekin ajat, jolloin Kino Engelin käytävät olivat täynnä filmikeloja. Aina sai myös pelätä, ettei jokin elokuva ennättänyt paikalle, koska lento oli myöhässä tai jotain. Oman fiiliksensä toi myös se, että filmi saattoi katketa monesti, joka lisäsi näytöksen huumoriarvoa, kun sitä sitten teippailtiin siellä kasaan, että elokuva saadaan jälleen pyörimään. Pelkästään näiden ajatteleminen saa nostalgiseksi. Sääli, että festarilla mennään nykyään digitaalisessa muodossa, mutta tämä on mitä on.
KH: Puhut Sonny Chiban Soul of Chibasta?
T: Soul of Chiba on yksi klassinen esimerkki. Oli näitä muitakin. Mutta tuo on se, joka aina ensimmäiseksi tulee mieleen.
Nyt kun tätä mennyttä on käsitelty, niin missä on festarin tulevaisuus?
KH: Omalla kohdallani usko tulevaan katkesi jo ajat sitten. En ole enää oikeastaan käynyt tuolla asiakkaana useampaan vuoteen, johon toki koronakin on vaikuttanut. En vain enää ole löytänyt sellaista mitä en olisi jo nähnyt. Ne harvat kiinnostavat leffat ovat sitten digitaalisessa formaatissa, jolloin en näe mitään syytä maksaa nykyisiä festarihintoja päästäkseni tuijottamaan moista. Ylipäänsä jos haluan katsoa eksploitaatiota teatterissa, katse kääntyy kohti KAVI:n roskasarjoja tai WHS Teatteri Unionin ohjelmistoa. Suuri ärsyttävä tekijä on ollut myös tämä hieman erikoiseksi mennyt asenne, mutta lopullinen niitti tosiaan oli tämä, kun omalla kohdallani pitkästä aikaa olisi ollut intoa tehdä juttua festivaaleista, mutta ohittivat kyselyn suurin piirtein samalla olankohautuksella, kuin joku täysin tuntematon Kuvaputki-ploki olisi ollut tiedustelemassa vapareita. Alun perin olin jo ehtinyt pohtia mahdollisesti meneväni katsomaan New York Ninjan ja Joe D’Amato -dokkarin joka tapauksessa, mutta koska olen pikkusieluinen ihminen ja tämä homma on jatkunut jo hetken, päätin jättää koko touhun suosiolla väliin ja tehdä männävuosien NV-mainospaidoistani samalla yöasuja. Sinäkin olet tainnut aika tavalla tehdä näiden juhlien eteen muunkin kuin asiakkaan roolissa, välistä liki vastoin tahtoa ja saaden haukut epäammattimaisesta käytöksestä vielä päälle?
T: Onhan sitä tullut muun muassa haastateltua tupakkakopissa erästä nimeltä mainitsematonta ohjaaja, koska ilmeisesti kukaan muu ei tuohon suostunut. Ei siitä kuitenkaan sen enempää. Itsekään en enää kyseiselle festarille aio mennä. Viimeinen niitti tosiaan oli tämän vuotinen kaikkien aikojen comeback. Toki koronalla ja muillakin henkilökohtaisilla asioilla on ollut syynsä siihen, ettei aikaa liiemmin enää ole elokuville ollut. Lopuksi haluaisin kuitenkin sanoa, että jään kaipaamaan sitä vanhaa Night Visionsia, jolla oli munaa esittää aamuyöstä jotain sellaista törkyä, minkä näkeminen katkaisi oksat pois ja vei suoraan mielisairaalaan.
Toivotan nyt oikein hyvää Joulua kaikille Kuvaputken lukijoille! Onko sinulla vielä jotain lisättävää tähän?
KH: Kyllähän tässä vaikka mitä tekisi mieli sanoa, mutta ehkäpä totean vain, että jään itsekin kaipaamaan sitä fiilistä, mitä koimme aikoinamme katsellessamme jotain indonesialaista Lady Terminator -sekoilua aamulla noin puolitoista tuntia myöhässä, minkä jälkeen poistuimme jatkamaan bileitä ensin Kallion Buds-baariin (jossa joku nahkahuivinen äijä Hulk Hogan viiksissä selitti, että meidän pitäisi ottaa mamma tarakalle ja lähteä kiertämään Mustaamerta prätkällä) ja mistä siirryimme toisen toimittajan asunnolle vielä katsomaan kahden jatko-osan verran Halloween-sarjaa, jossa mm. Busta Rhymes potki Michael Myersia päähän. Itse tulen jatkamaan NV:n parissa niiden satunnaisten kirjastolainojen muodossa, jotka yleensä osoittautuvat mitä parhaimmaksi tavaksi vetää vähää vapaa-aikaa vessanpöntöstä alas. Toivotan itsekin Kuvaputken lukijoille mukavaa joulunaikaa ja parempaa kauhukulttuuritarjontaa vuotta 2030 odotellessa.
T: Eiköhän laitate homma pakettiin! Parempia aikoja odotellessa.
