The Sinking of the Lusitania (1918)
Animaatiodokumentti Lusitanian uppoamisesta on toteutettu viehättävästi, mutta sen sisältämä propaganda suoraan sanoen oksettaa. Ei tietenkään riitä, että jenkit hakivat torpedoinnin tarkoituksella, saadakseen sotaa vastustavan kansansa vaatimaan kostoa, tai että Lusitania kuljetti matkustajien ohella myös aseita Britanniaan, vaan pakkohan siellä on olla sitä päivittelyä siitä, miten uhrien joukossa oli miljonääriä ja muita suurmiehiä. Saksalaiset esitetään luonnollisesti saatanasta seuraavina, mitä joku voisi tituleerata rasismiksi.
S21: The Khmer Rouge Killing Machine (2003)
Olen nähnyt kolme Rithy Panhin eri tavoin toteuttamaa dokumenttia Kamputsean kansanmurhasta ja jostain syystä ne tuntuvat eri metodeistaan huolimatta toimivan aina lähestulkoon yhtä hyvin. The Missing Picture oli toteutettu stop-motion-nukkeanimaationa, Exile puolestaan animaatiotehosteita sisältävänä taidepläjäyksenä. S21 kerää puolestaan sekä hirmuajasta hengissä selvinneet vangit että näiden tuolloin teini-ikäiset vartijat entiseen vankilamiljööseen, jossa ihmiset muistelevat kokemuksiaan, kertovat ajatuksiaan ja purkavat traumojaan. Tappamiseen ja kiduttamiseen tähdänneen rangaistuslaitoksen henkilökunta myös rekonstroi työtehtäviään tyhjissä selleissä. Vaikkei dokkarissa siis ole paljoa muuta kuin paikan päällä olleiden puhetta, saa se aikaiseksi todella kammottavan olon siitä, mihin ihmiskunta on historiansa varrella pystynyt.
Great Freedom (2021)
Saksalaispojat homoilevat vankilassa aikana, jolloin moinen teko oli juridisesti verrattavissa lähestulkoon murhaan. Seisova härkäkin nändään.
