Nabonga (1944)
Eksploitaatiopioneeri Sam Newfieldin apinaelokuvassa seikkailijat tapaavat viidakkoon tipahtaneen tytön (Fifi D’Orsay), joka elelee aarniometsässä hänet adoptoineen gorillan kanssa. Lupaavasta alusta, jossa lentokone rysähtää puiden siimekseen ja karvahaalarihemmot ölisevät, siirrytään pian suureen mitäänsanomattomuuteen. Junnaava yhdentekevyys jatkuu aina loppuun saakka, mikä ei kaikeksi onneksi poliittisella epäkorrektiudellaan voi olla nostamatta pahansuopaa virnettä keskivertokatsojan suupielille.
Sankarit juuri pelastaneen gorillan menehdyttyä taistelussa saamiinsa vammoihin, toteaa Buster Crabben esittämä könsikäs naisoletetulle: ”Ehkä näin oli parempi. Häntä ei olisi voinut ottaa mukaan sinne, minne me menemme.” Neiti kääntyy katsomaan pallinaamaa ällistyneenä ja kysyy, minne he sitten ovat matkalla, saaden vastaukseksi: ”Suurkaupunkiin.” Ja näin on jälleen yksi elämää suurempi rakkaustarina syntynyt…
Ehkäpä jatko-osa olisi voinut kertoa pariskunnan erosta ja siitä, päätyikö viidakon prinsessa tämän jälkeen Brooklynin eläintarhaan kaltereiden taakse vaiko vetonaulaksi sirkukseen. Olihan Crabbe kuitenkin näytellyt reilu vuosikymmen aiemmin myös Tarzania, jolla tälläkin ehti oma New Yorkin seikkailunsa parisen vuotta ennen Nabongaa olla.
