Kuvaputken kahvitauko tulee taas! Nyt laitetaan sufet nieluun eikä sille mitään voida. Mennään eteenpäin, koska luvassa on hävytöntä sekoilua, kirjoitusvirheitä ja ajatuskatkoja. Suorassa lähetyksessä mukana Leipuri Hiiva, joka tarjoaa kahvitauon rusinapullat ilman rusinoita. Pidemmittä alustuksitta, tässä sitä mennään jälleen kohti helvetin kuumia kuulumisia.
The Quarry (2022)
Tuli tuossa pelattua Supermassiven kehittämä The Quarry kertaalleen läpi. Pelin idea on simppeli. Pelaaja ohjaaja joukkoja kesäleirillä työskenteleviä teinejä, jotka viimeisen työpäivän jälkeen jäävät keskelle metsää jumiin jonkin mystisen voiman ja verenhimoisten olentojen armoille. Elokuvamaisesti toteutettu kerronta antaa pelaajalle mahdollisuuden vaikuttaa tuleviin tapahtumiin. Kuuleman mukaan tarinalla on yli sata vaihtoehtoista loppua, johon matkan varrella tehdyt päätökset vaikuttavat.
Pidin kovasti The Quarryn kauhuelokuvamaisesta tunnelmasta, jossa musiikit ja roolisuoritukset ovat hyvässä tasapainossa tarinankerronnan kanssa. Äänensä ja kasvonsa hahmoille ovat lainanneet lukuisat kulttikasvot, joista etenkin Lance Henriksen ilahduttaa vanhankoulukunnan leffanörttiä.
En sitten tiedä, minkälainen uudelleenpeluuarvo pelillä on, mutta porukalla tätä voisi joskus kokeilla, sillä peli tarjoaa offline-tilassa viiden hengen pelimuodon, jossa jokainen pelaaja ohjaa niin sanotusti omaa hahmoaan. Kestoakin pelillä on sellainen yhdeksän tuntia, joten sen pelaa vaivatta yhden lauantain aikana kera oluen ja rasvaisen ruuan.
Kalman linnut (1998)
Ostin tuossa taannoin sieltä Tampereen divarista Kalman linnut, jolle hihittelin putiikissa. Eikä nimi elokuvaa pahenna, sillä kyseessä on jännäri, jossa Cuba Gooding nuorempi esittää lakimiestä, joka epäonnistuneen oikeussali-istunnon jälkeen erotetaan virastaan. Kalastusta jossain Floridan rämeessä harrastava Gooding päätyy plagioimaan jonkun vanhan ukon dekkarin, jossa murhataan juristeja. Myöhemmin menestynyttä Cubaa aletaan syyttää, koska murhat paljastuvat todellisiksi Juoni itsessään on kutkuttava yhdistelmä 90-lukulaista jännäriä, pientä erotiikkaa ja Tom Berengerin esittämän takakireän kytän jatkuvaa kiukuttelua. Loppua kohden meno kuitenkin alkaa vituttaa ja etenkin viimeinen juonenkäänne on jotenkin laimea eikä tee oikeutta hyvin alkaneelle tarinalle.
Rikoksista pahin (2002)
Maailman huonointa sheriffiä jossain Louisianan takapajulassa esittävä Billy Bob Thronton alkaa selvittää transsukupuolisen naisen/miehen kuolemaa. Teknisesti Rikoksista pahin on kuvattu hyvin eikä siinä ole juuri moitittavaa. Myös juoni ja roolisuoritukset ovat onnistuneita, mutta loppua kohden (kuten usein joudun tänne kirjoittamaan) meininki alkaa muuttua tylsäksi. Potentiaalia yllättävän hyvään elokuvaan olisi ollut, mutta viimeistään loppuratkaisu vesittää kaiken. Kuitenkin tätä ennen käsikirjoitus oli käsitellyt ihan onnistuneesti poliittista korruptiota ja ihmisoikeuksia pienellä pilkkeellä silmäkulmassa.
Thomas Haden Chruch vetää ehkä uransa parhaan roolin pornokauppiaana, jolla on jotain vispilänkauppaa nahkahomojen kanssa. Olen kertonut kaiken oleellisen. Nyt poistun seuraavaan kommenttiin, joka ei tule olemaan yhtään tätä laadukkaampi.
See How They Run (2022)
”Kuka teki sen?” -elokuvia parodioiva See How They Run kaatuu omaan nokkeluuteensa. 50-luvun teatterimaailmaan sijoittuvassa juonessa ei ole tolkkua, mutta sentään kireähköä etsivää esittävä Sam Rockwell näyttää kärsivän jatkuvasta krapulasta ja päänsärystä. Huumori on huonoa ja metatasolle mennään, koska elokuvassa nähdään muun maussa Richard Attenborough ja Agatha Christie. Myös Rillingtonin kuristaja (jota muuten Attenborough esitti aikaan fiktioelokuvassa) mainitaan ainakin kerran. Ikävä kyllä elokuvan ohjaaminen on täynnä kankeita kamerakulmien valintoja ja muuta suttua. Kuuluisaa potentiaalia parempaan olisi ollut. Sentään murhattua esittänyt Adrien Brody todella yritti tehdä hyvän roolin.
The Dark Pictures: Man of Medan (2019)
Into katsoa elokuvia katosi, koska See How They Run tuntui täysin turhanpäiväiseltä ja vähäpätöiseltä ympäripyöreältä kädenlämpöiseltä pökäleeltä. Joten päätin houkutella vaimon pelaamaan kanssani näitä interaktiivisia elokuvamaisia pelejä. Aloitimme Man of Medanilla, joka on The Dark Pictures Anthologyn ensimmäinen osa. Pelin kehityksestä on vastannut sama Supermassive-porukka kuin yllä mainitusta hilpeästä The Quarrysta.
Vaihtelevia arvioita kerännyt Man of Medan toimi meille ihan kivana parisuhdeaikana. Sen juoni kertoo viidestä sukellusta harrastavasta tyypistä, jotka eksyvät paikallisten merirosvojen kaapattua heidät aavelaivalle, jonka sisältä etsitään kadonnutta Manchurian kultaa.
Konsepti on tuttu Supermassiven pelejä aiemmin pelanneille. Pelaaja ohjaa yhtä tai useampaa viidestä hahmosta, ja tekee heidän päätöksensä. Peliä voi enimmillään pelata viisi samassa tilassa olevaa, joka tekee kokemuksesta entistä hauskemman. Näin saimmekin vaimon kanssa jo ensimmäisen kerran pelin päätöksen, mutta koska meillä oli niin mukavaa kuin siellä kuuluisilla Putte Possun nimipäivillä, päätimme aloittaa pelin samalta istumalta uudelleen.
Kestoa kokonaisuudella ei ole kovinkaan paljon, mutta useat eri loppuratkaisut ja pelaajien tekemät valinnat antavat ainakin toiselle pelikerralle hyvän mahdollisuuden. Toisella kertaa hommat menivätkin eri tavalla, ja tämä tulee varmasti vielä pelattua kolmannenkin kerran.
Boston Strangler (2023)
Viimeistä viedään, koska tämän tekstin jälkeen bloki on valmis oikoluettavaksi. Nyt kuitenkin asiaa Bostonin kuristajasta, joka kertoo erään naistoimittajan näkökulmasta siitä, kuinka hän sai ison jutun aikaiseksi tuosta pahamaineisesta sarjamurhaajasta. Liian sliipatusti kuvatussa tositarinan inspiroimassa elokuvassa ei päästä asian ytimeen. Toki kuvaus on ajankuvan näköistä ja roolisuorituksetkin ovat onnistuneita, mutta tunnelma pysyy alati liian tasaisena eikä sellaista pahanenteisyyttä pääse missään vaiheessa syntymään.
Bostonin kuristaja, kun kuitenkin on yksi kiehtovimpia mysteereitä, sillä murhaajaa ei koskaan saatu kiinni. Albert Desalvo otti murhista syyt niskoilleen, mutta myöhempien DNA-testien jälkeen on todettu, ettei hän ainakaan ollut vastuussa kaikista kuolemista. Nyt laitan tämän räpättimen kiinni, ja tapaamme vaalien jälkeen, jolloin paska on jo osunut tuulettimeen.
