Potkaistaan nyt tämäkin kirjoitus käyntiin, vaikkakin hiukan viiveellä uuden normaalin vuoksi. Onneksenne kuuliaiset lukijat, luvassa on juuri sitä samaa vanhaa paskaa, mitä jotkut teistä erehtyvät timantiksi kutsumaan. Elämme tätä mullistuksen aikaa, joka toden totta saattaa vaikuttaa päiväkirjan julkaisutahtiin, katsottavien leffojen määrään, muttei kuitenkin nosta rimaa yhtään korkeammalle tekstin laadun suhteen. Saivartelut sikseen ja itse asiaan. Tervetuloa idioottien taajudelle, jossa on nostalgiaa kuin myös uusia tuttavuuksia.
12.4.2021: Idioluutio (2006)
”Vuonna 2016 republikaanisen puolueen esivaalien ollessa käynnissä käsikirjoittaja Etan Cohen sanoi elokuvan olevan pelottavan lähellä vallitsevaa tilannetta.”
Tämän idiootin viikko alkaa Idioluutiolla, jossa Luke Wilson joutuu jonkun armeijan epäonnistuneen testin vuoksi 500 vuotta tulevaisuuteen. Ajansaatossa ihmisestä on tullut ääliö, ja Wilson huomaa olevansa tulevaisuuden viisain homo sapiens. Mike Judgen ohjaamassa satiirissa on joitakin oivallisia piikkejä ihmisen äärettömälle tyhmyydelle, vaikka huumorin saralla rima alitetaan muutaman kerran kuvaamalla miesten kankkuja ja pohtimalla suolistokaasujen hauskuutta. Nämäkin seikat toki antanee anteeksi, kun ne liitetään käsikirjoituksen luomaan kontekstiin.
Kaiken kaikkiaan Idioluutio on tänä päivänä asteen lähempänä totuutta, kun muistelemme alkuvuoden kongressin valtaamista möllilauman toimesta.
12.4.2021: The Fearless Hyena (1979)
Sitten annos nostalgiaa, kun Jackie Chan harjoittelee pellolla, tekee vekkuleita ilmeitä ja pullistelee lihaksiaan. Joskus parisen kymmentä vuotta sitten Peloton hyeena edusti minulle täydellistä pakoa kungfun maailmaan. Nykyään se edustaa Chanin tuotannon keskinkertaisempaa tarjontaa, joka ei erityisemmin naurata, mutta ihastuttaa edelleen koreografioidensa taidokkuudella. Juoni on toki hyvin löysästi otteessaan pitävää viihdettä, jossa Chan esittää veijarimaista maalaispoikaa, jonka isoisä ei pidä uhkapeleistä tai muustakaan laitapuolen toiminnasta. Useiden sattumusten kautta Chan paiskoo lopulta joitain lootusklaanin jäseniä turpaan kunnian nimissä ja kehittää yhdessä mestarinsa kanssa nauravan hyeenan kungfun. Kyllä tämän parissa edelleen viihtyy, vaikkei kyseessä enää takavuosien tasoinen helmi olekaan.
NOST AL GIA / MENETETTY AIKA
13.4.2021: Me kaksi & Irene (2000)
Nimeltä mainitsemattoman hyvän ystäväni innoittamana päätin jatkaa nostalgiaputkea Jim Carreyn avulla. Me kaksi & Irene on moneen kertaan videokasetilta katseltu, mutta sittemmin unholaan jäänyt amerikkalaisen huumorin ilmentymä, jossa skitsofreenikkoa esittävä Carrey vääntelee naamaansa, imee tissiä ja saa monta kertaa iskun munilleen. Mitään järkevää syytä tämänkään uusintakatseluun ei ollut, mutta nyt sitä ei ainakaan ikinä tarvitse katsoa uudelleen. Onhan menossa mukana myös musta kääpiö ja paljon pallinaamoja. Leffalla ei kuitenkaan ole mitään syytä kestää miltei kahta tuntia.
13.4.2021: Barb Wire (1996)
Tuon samaisen nimeltä mainitsemattoman ystäväni mukaan elämäni on pahasti raiteltaan. Joten sitten hetki muuta kuin nostalgianälkää.
Pamela Andersonin ysäriscifissä on syttynyt toinen Yhdysvaltain sisällissota, jonka seurauksena Yhdysvalloista on tullut post-apocalyptinen jättömaa. Ainoastaan joku paskainen satamakaupunki on selvinnyt jotenkuten, ja siellä Anderson toimii palkkiometsästäjänä. Sitten joku köyhänmiehen M. Bison riehuu ja pitää kaupunkia pilkkanaan, nauraen maanisesti loppukohtauksessa, kun taustalla pamahtelevat jättimäiset räjähdykset. Tätä ennen joku lihava kanankoipea syövä mustamies räjäytetään kranaatilla. Kaiken kaikkiaan Barb Wire rakentuu suurimmaksi osin Pamelan ulkomuodon varaan, vaikka mukaan on saatu kovia kulttinimiä Udo Kieristä Clint Howardiin. IMDb:n mukaan kyseessä on myös yksi maailman huonoimmista leffoista. IMDb ei tiedä mistään mitään.
KUOLEMAN VIIKONLOPPU JA SORKKAHERRAN EPILOGI
Seuraavaksi laserin tarkkaa analyysia viikonlopusta, jota vapaamieliset sanovat vapaa-ajaksi. En ole enää kiireiltäni kerennyt katsoa mitään sontaa, mutta Toivon mukaan tähän saadaan muutos, kun kiireet hellittävät.
16.4.2021: All My Friends Are Dead (2020)
Netflixin puolalaisessa jännärikomediassa on eriskummallinen fiilis. Uutta vuotta isoon taloon saapuneet nuoret aikuiset kaikki kuolevat ja alussa tätä selvittävät kaksi toheloa poliisia, jotka muun muassa vahingossa tuhoavat tärkeää todistusaineistoa. Prologin jälkeen aletaan perata sitä, mitä todella tapahtui. Jenkkiläistä teinikomediaa parodioivassa filmissä on omalaatuinen tunnelmansa, kun soppaan heitetään ranskalainen mormoni, joka profeettojensa nimiin päätyy raiskatuksi. Yllättävän väkivaltaiseksikin loppua kohden menevä käsikirjoitus ei sinällään pidä sisällään mitään suuria yllätyksiä, mutta onnistuu olemaan sopivan kepeää viihdettä perjantaihin. Elokuvalle lienee myös paikkansa eräällä kotimaisella kauhu- ja kulttielokuviin erikoistuneella festivaalilla, joka koronan takia on siirretty jo lukuisia kertoja.
17.4.2021: Metsäleiri (2020)
Lisää tulee. Yleisön pyynnöistä välittämättä.
Joukko puolalaisia teknologiakoukussa olevia teinejä laitetaan kesäleirille, jossa älylaitteet ja kaikki elektroniikka on kiellettyä. Aluksi pahasti paikallaan polkeva juoni käynnistyy vasta, kun meno menee typeräksi Perjantai 13. Päivä pastissiksi, jossa mutanttimölli tappaa jengiä mitä väkivaltaisimmilla ja mielikuvituksettomimmilla tavoin. Pienoisena kuriositeettina toimiva Metsäleiri ei jaksa innostaa loppuun, vaikka se koittaa irvailla amerikkalaisen elokuvan luomille kliseille ja tuo sekaan oman puolalaisen mausteensa. Loppuun on säästetty suhteellisen yllätyksetön twisti, jonka rinnalle tarjotaa selitykseksi ulkoavaruudesta tippunutta meteoriittia.
18.4.2021: Beethoven (1992)
Lapsuuden suosikin uusintakatselu yhdessä tyttären kanssa sunnuntaiaamun iloksi. Periamerikkalainen perhe ottaa sattuman kautta hoivaansa berhandinkoiran, joka pistää etenkin perheen isän elämän sekaisin. Juoneen tuodaan ilkeä tiedemies/lääkäri, joka haluaa tehdä jotain eläinkokeita. Kepeänä viihteenä Beethoven on edelleen mainiosti rullaava koko perheen elokuva, jota ei sovi ottaa turhan vakavasti. Sen lukuisat jatko-osat tuskin ovat viisainta ajankäyttöä.
Tässä oli mun viikko, joka on Sorkkaherran vuonna 2021 melkoisen kiva juttu. Jos meno jatkuu ensi viikolla lupaan olla siitä teille pöhisemässä. Kotvan kuluttua me taas nähdään. Ei jotain niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Olen kaatunut.
