Yksi lukija tuossa pahoitti mielensä, koska viime viikon munauksissa ei ollut tarpeeksi Columboa. Otan aina lukijapalautteen vakavasti, joten tällä viikolla Columboa on enemmän. Emme kuitenkaan unohda Sorkkaherraa tuota ainoaa oikeaa Herraa, koska onhan nyt sentään kauhukuukausi. Nyt kuitenkin asiaan, koska tässähän alkaa muuten vituttaa.
3.10.2022: Liiku, muttei liikaa (1974)
Liiku, muttei liikaa on murhamysteeri, jossa hyvinvointikeskuksen omistaja murhaa liikekumppaninsa, koska heille tulee erimielisyyksiä (mistä muustakaan kuin) raha-asioista. Kireä Robert Conrad lavastaa murhan onnettomuudeksi, jossa kollegan päälle on pudonnut paino. Columboa tämä urheiluhullu ei silti onnistu juksaamaan, ja tässä kohtaa jopa rakas vaimoni alkoi ymmärtää sarjan nerokkuuden. Alati vittuileva Columbo onnistuu lopulta saamaan Conradin nalkkiin, kun hän on ensi saanut kerättyä kaikki tarvittavat johtolangat. Jostain syystä myös Columbo oli jaksossa poikkeuksellisen kireällä tuulella.
3.10.2022: Hellraiser (1987)
Maanantain klassikkonäytöksen aika! Clive Barkerin tuon kauhun tulevaisuuden ja visionäärin ohjaama Hellaraiser on kestänyt aikaa varsin hyvin.
Frank avaa laatikon, joka vie hänet kenobiittien kidutuksen ja nautinnon helvettiin. Vuosia myöhemmin Frankin veli muuttaa perheineen taloon, jossa Frank avasi laatikon. Vaningon kautta Frank pääsee pakoon kenobiiteilta, mutta tarvitsee verta saadakseen ruumiinsa takaisin. Elokuvan juoni on simppeli, mutta sen groteski sisältö yhdistettynä sadomasokistisiin fantasioihin muovasi pysyvästi kauhuelokuvan tyyliä mässäillä raakuuksilla. Ajan saatossa tehosteet ovat toki kärsineet, mutta eivät liian paljon. Kokonaisuus onkin vertaansa vailla oleva kauhufantasia, joka samalla tuli luoneeksi yhden genren ikoneista, Pinheadin, jota ei vielä tässä elokuvassa kovinkaan paljon ruudulla nähdä.
VITTUILUA VITTUILUN PERÄÄN
4.10.2022: Paljastava kamera (1974)
Dick Van Dyke esittää kieroa valokuvaajaa, joka lavastaa vaimonsa murhan kiristykseksi. Juonikas Van Dyke ei vain tule ottaneeksi huomioon, että minun suosikki kyttäni, Columbo, on vielä ovelampi. Jakson puuttuvat narut sidotaan loistavasti yhteen, ja kyseessä on todellinen klassikko sarjan historiassa. Etenkin loppuhuipennus, jossa Columbo nappaa Van Dyken kiinni on kertakaikkisen upea.
4.10.2022: Pojista miehiä (1974)
Columbo alkaa selvittämään sotilaskoulussa tapahtunutta tykin räjähtämistä, joka tappoi koulun omistajan. Monimutkaisen juonen takana on Patrick McGoohanin esittämä upseeri, joka ei halua tehdä sotilaskoulusta tyttöjen sisäoppilaitosta. Columbo muuttaa jaksossa tuonne sotilaskouluun asumaan ja alkaa vittuilemaan McGoohanin takakireälle upseerille liki jokaisessa kohtauksessa. Jälleen kerran loppukohtaus on hieno, joka tekee tästäkin jaksosta hyvän. Vaimoni on myös mennyt lopullisesti rikki, koska hän innostui kehumaan Columboa hyväksi sarjaksi, joka ei ole yhtään hänen tapaistaan.
RIIVATTU REPII SINUT PALASIKSI!
4.10.2022: Riivattu (2010)
Jatketaan kauhukuukautta pienellä uusintakatselulla, koska jostain syystä en ollut pitänyt James Wanin Riivatusta. En myöskään löytänyt mitään vanhaa muistiinpanoa, miksi olisin ollut tätä mieltä. Joten ainoa vaihtoehto on tietysti katsoa Riivattu uudelleen.
Ja niinhän se on, että ei se ollutkaan huono kauhuelokuva.
Vähän ennen Kirottu-elokuvasarjan läpilyöntiä tehty pienimuotoinen kauhumestariteos tässä on kyseessä, jossa erään perheen poika vaipuu selittämättömästi koomaan ja pahat henget valtaavat talon huoneet. Myöhemmin Lin Shayen demonologi tulee kertomaan, ettei poika ole koomassa, vaan hän pystyy irtautumaan ruumista, ja on mennyt liian pitkälle toiselle puolelle.
Elokuva sisältää säväyttävää kauhua, vaikka sen äänitehosteet tuntuvat välillä olevan pääosassa. Silti tunnelma on alati pahanenteinen ja aina, kun sitä luulee narratiivin muuttuneen koomisemmaksi, vetää Wan ohjauksellaan maton katsojan jalkojen alta. Etenkin viimeinen vartti on kaunistelematonta pelontunnetta, joka saa ihon kerta toisensa jälkeen kananlihalle.
Sorkkaherraa unohtamatta, sillä elokuvan pääpirulla on todentotta sorkat.
5.10.2022: Insidious: Chapter 2 (2013)
Riivatun jatko-osaa ei ole sitten edes jaksettu suomentaa, mutta toinen luku jatkaa suoraan siitä mihin ensimmäinen osa jäi. Pahat henget eivät jätä Lambertin perhettä rauhaan, joka johtaa jälleen painajaismaisiin tilanteisiin ja säikyttelyyn. Juoni itsessään ei ole aivan niin vahva kuin siltä odottaisi. Myös kunnon pelottelut jäävät vähemmälle eikä Wanin ohjaus pääse ensimmäisen osan tasolle. Käsikirjoitus syventää hahmojen taustoja kuitenkin suhteellisen onnistuneesti, joten tätä toista lukua voinee suositella yliluonnollisesta kauhusta pitäville. Ikävä kyllä pääpahiksena on naiseksi pukeutunut mies eikä Sorkkaherra.
RIIVAAJAN JATKOT
6.10.2022: Insidious: Chapter 3 (2015)
Luku kolme, voi juku.
Tuotantokiireiden takia Wan siirsi ohjausvastuun käsikirjoittajanäyttelijä, Leigh Whannellille. Mutta itse asiassa Riivatun kolmas tuleminen ei ole ollenkaan edeltäjäänsä huonompi. Se on esiosa, jossa kerrotaan erään nuoren tytön kohtaamisesta tuonpuoleisten demonien kanssa. Whannell luottaa tuttuun kaavaan, jossa kovat äänet ja äkkiä tulevat säikyt pitävät katson varpaillaan. Keitokseen lisätään jonkin verran gorea, joka lisää kokonaisuuden shokkiarvoja. Käsikirjoitus on kuitenkin hiukan laiskanpuoleinen, vaikka sen perinteisen kuvion jaksaakin katsoa kivutta loppuun asti. Tunnelmaltaan elokuva on myös kliseisesti ilmaistuna pahanenteinen, joka on kauhulle hyvin suotavaa.
7.10.2022: Insidious: The Last Key (2018)
Nyt saa riittää!
Viimeiset avaimet on jaettu ja tämä Riivattu-saaga saatu päätökseensä. Meininki alkaa olla enemmän suoraan videolle kuvattua kauhua, jossa Lin Shayen esittämän meedion ja demonologin taustoja syvennetään, kertomalla hahmon lapsuuden traumoista ja kummituksesta, jolla on avaimia sormissaan.
Ikään kuin avainteokseksi tehty The Last Key onnistuu muutaman kerran pelästyttämään pahaa aavistamattoman katsojan, mutta ei nouse aiempien osien tasoiseksi teokseksi. Nyt jatketaan ihan muiden juttujen kanssa, koska tässähän alkaa vituttaa tällainen paranormaalipaska.
YKSI JUTTU VIELÄ – VIIKONLOPUN SILLISALAATTI
8.10.2022: Loma merellä (1975)
Columbo lähtee vaimonsa kanssa lomaristeilylle, mutta vaimoa ei tässäkään jaksossa nähdä. Sen sijaan viekas Robert Vaughn suunnittelee ja toteuttaa omasta mielestään täydellisen murhan. Vaughn ei kuitenkaan voi pitää nokkaansa erossa Columbon tutkimuksista, joka johtaa vittuilevan poliisin oikeille jäljille.
Loma merellä on jotenkin poikkeavalla tapaa hauska jakso, jossa kapteenina nähdään kaikkien kulttinaamojen vittupää Patrick Macknee ja laivabändin pianistina edesmennyt Dean Stockwell. Jakso on kaikin puolin koukuttava ja täynnä nerokasta vittuilua. Myös tiiviissä tilassa tapahtuva juoni on viihdyttävä, kun Columbo ei voi lomallaankaan välttyä murhamysteeriltä.
8.10.2022: Kuolema kuvaruudussa (1975)
Katsoimme heti perään toisen jakson Columboa, koska lupasin, että tällä viikolla tätä on enemmän. Kuolema kuvaruudussa on kuitenkin varsin tylsä jakso, vaikka potentiaalia hyvään tekemiseen olisi ollut. En jaksa tässä tämän enempää kirjoittaa, koska päiväkirjan ruuhka on valtava ja minun täytyy saada tämä kaikki pian valmiiksi, ettei kukaan vain pahoita mieltään.
VIELÄ YKSI JUTTU SILTI
8.10.2022: Ocean’s Eleven – korkeat panokset (2001)
Tuossa tuli sellainen omituinen tarve katsoa kaikki Ocean’s -leffat. Nämä olivat niitä aikoja ennen supersankareita, kun muullakin tavalla voitiin tehdä kaupallista ja aidosti viihdyttävää elokuvaa.
Steven Soderberghin ohjaaman ryöstötrilogian ensimmäinen osa on omalla tapaansa nostalginen pätkä, jossa George Clooneyn esittämän Daniel Oceanin ensemble-castingilla tähditetty rikollispoppoo päättää ryöstää Al Pacinoa kireästi imitoivan Andy Garcian kolme lasvegasilaista kasinoa yhden illan aikana. Tyylikkäästi etenevä juoni on Soderberghin hyppysissä täynnä nerokkaita oivalluksia, komiikkaa ja mainiota näyttelemistä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.
9.10.2022: Vaarallista hoitoa (1975)
Mutta sitten vielä yksi juttu. Te halusitte Columboa, sitä te myös saatte!
Nyt kun vaimokin on innostunut tätä sarjaa kanssani katsomaan, niin tästä on tullut sellainen ”koko perheen” yhteinen hetki.
Vaarallista hoitoa on jälleen kerran astetta parempi jakso, jossa murhaajana nähdään kireästi hymyilevä George Hamilton. Hamilton esittää psykiatria, joka käyttää hoitomuotona hypnoterapiaa. Jakso on murhanpeittely rakennetaan monitasoisesti, joka tekee johtolankojen yhteen solmimisesta ja Columbon vittuilusta mielekästä katseltavaa. Loppuhuipennus on kertakaikkisen hieno.
9.10.2022: Ocean’s Twelve (2004)
Soderberghin elokuvasrajan toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen jäi. Garcia on päässyt Clooneyn possen jäljille ja haluaa varastetut rahat takaisin korkojen kera. Clooney ja kumppanit ovat pakotettuja suunnittelemaan ryöstöjä Euroopassa, jotta korot ja kulut saadaan korvattua.
Ocean’s Twelve ei ole samalla tapaa tyylikäs kuin edeltäjänsä. Se on hyvin paljon kokeellisempi. Sen valaistuksessa on käytetty luonnollisuutta, joka tekee kuvauksesta huomattavasti dokumentaarisempaa. Myös huumori perustuu enemmän tosielämän juttuihin, kun erään kohtauksen yhteydessä Julia Roberts päätyy esittämään itseään ja törmää tosielämän Bruce Willisiin roomaalaisen hotellin aulassa.
Kuuleman mukaan kyseessä on ohjaajansa suosikki osa trilogiaa, vaikka suuri yleisö ei tällaiselle erikoisemmalle lähestymistavalla lämmennytkään. Kaikki tuntuu myös eräällä tapaa sisäpiirivitsille, joka ainakin allekirjoittanutta jaksoi hymyilyttää. Olihan menossa vieläpä mukana supervarasta esittävä Vincent Cassel.
SORKKAHERRAN LOPPUSANAT
Oliko nyt tarpeeksi Columboa, rienausta ja ryöstöä? Minun mielestäni ei, mutta haistakaa jotain paskaa, koska tämä on tässä.
