Hyvää huomenta! On vuosi 2023, mutta tulevaisuudelta se ei tunnu, koska blokissa ollaan vielä vuodessa 2022.
Pistetään pillinpuhaltajat pussiin ja kumihanskat anukseen. Seuraavaksi kuitenkin elokuvien ihmemaailman kuulumiset. Lumisade on sankistanut kanavaa, mutta ei anneta sen pilata kirjoitusvirheitä. Nyt tosiaan asiaan, sillä tämähän on hullun paskaa jauhantaa.
25.12.2022: Guillermo del Toro’s Pinocchio (2022)
Sain tuossa joulunpyhinä jonkin sortin ruton, joka nosti mittarin näyttämät lukemat yli 38:aan. Siitä on jo selvitty, mutta Joulupäivänä katsoimme Guillermo del Toron version klassisesta Pinokkio-sadusta.
Näyttävästi tehty nukkeanimaatio on huomattavasti paljon aikuisempaan makuun toteutettu kuin se Disneyn versio. Ohjaajansa näköinen teos on myös ajoittain hyvin koskettava ja tietysti karmiva. Mussolinin Italiaan sijoitettu tarina on kerrottu kypsästi ja del Toro tarttuukin lempiaiheeseensa, jossa sotaa käsitellään fantasian ja lapsen näkökulmasta.
25.12.2022: Morbius (2022)
Jared Leto esittää täysin turhassa Morbiuksessa elokuvan nimikkohahmoa, tohtoria, joka kärsii harvinaisesta veritaudista. Hän keksii parannuksen sairauteensa verenimijälepakoiden DNA:sta, joka tosin tuo myös hänelle jatkuvan verenhimon. Tämä sarjakuvaan perustuva elokuva on niin juosten kustu ja hutiloitu, mutta silti samaan aikaan todellinen kliseeryöppy, jonka jokaisen juonenkäänteen pystyin ennustamaan vaimolle. Kokonaisuus on todella vaivaannuttavan huono, vaikka aineksia kelvolliseen viihdepätkään olisi ollut.
KUUME LASKEE
26.12.2022: Uncharted (2022)
Samannimiseen pleikkaripeliin perustuva Uncharted on sikäli ihan kelvollista seikkailuviihdettä Indyjen jalanjäljissä. En enää muista kovinkaan hyvin näiden pelien juonia, mutta ilmeisesti tämä toimii eräalaisena esiosana pelien luomalle kaanonille ja esittelee aarteenmetsästäjä Nathan Draken nuorena ja kokemattomana seikkailijana. Meno ja meininki ovat ajoittain laadukasta, mutta kuten usein, on tämäkin kokonaisuutena iso kliseekasa, jonka juonenkäänteet näkee ennalta ilman kristallipalloa. Komeat maisemat sentään pitävät filmin mielenkiintoisena. Eräs pahis on varmasti yhden todella happaman lukijani mielestä ärsyttävintä, mitä hän tietää.
27.12.2022: Legendary (2013)
Hymyilevä Dolph Lundgren esittää Legendaryssa jotain salametsästäjää, joka jahtaa kryptoelukoita. Helvetin ärsyttävä Scott Adkins sen sijaan on elokuvan sankari, joka kilpailee Lundgrenin esittämää kusipäätä vastaan siitä, kumpi saa kiinalaisessa pikkukylässä tuhoa tekevän matelijan ensiksi kiinni.
Tavallaan tämä on ihan kelvollinen jopa (briit) kokoperheelle suunnattu seikkailuelokuva, mutta Lundgrenin alituinen habitus ja Adkinsin taidottomuus laskevat rimaa. Myös CGI on rumaakin rumempaa, mutta sen jotenkin tälleen antaa anteeksi, koska Dolph nyt vain sattuu olemaan salainen pahe. Kuriositeettina elokuva ei sisällä yhtään toimintaa, joka on toimintatähtien filmiltä aika erikoista.
SALALIITON KUOLEMA
28.12.2022: JFK Revisited: Through the Looking Glass (2021)
Ennen, kun sairastuin tuohon ruttoon sekä jouluun, ehdin aloittaa tällaisen kevyeen dokumentin katselun HBO Maxista. Nyt se on tapitettu loppuun ja siitä seuraavaksi lisää täysin turhan kommentin verran.
Oliver Stone palaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen suosikkiaiheeni pariin. Dokumentti kattaa hyvin sen, kuinka paljon JFK:n salamurhassa oli asioita pielessä. Puhuvat päät pääsevät kertomaan suunsa puhtaaksi totuuksia, joita CIA ja etenkin Allen Dulles ovat olleet peittelemässä vuosia. Hienoa, että tästä aiheesta saadaan aina puhetta aikaiseksi, sillä kuten dokumentissakin sanotaan, Yhdysvallat ja koko maailma saattaisi olla hyvin erilainen tänä päivänä, jos Kennedy ei olisi saanut kuulaa kalloonsa.
30.12.2022: Firestarter (2022)
Stephen Kingin kirjan pohjalta tehdyssä täysin turhassa uusintaversiossa ei ole juuri mitään hyvää. Siksi onkin parempi sopia treffit nukkumatin kanssa, jonka kuvat ovat varmasti tätä parempaa viihdettä. Nyt päässäni soi Prodigy, joka ei sekään ole ollenkaan hullumpi asia. Koskakohan ahneet tuottajat tajuavat lopettaa Kingin kirjojen uusinta filmaamisen, sillä tätä menoa mielenterveys katkotaan palasiksi, jonka jälkeen tämä kommentti löytyy osaston A mapista Ö.
Nyt ihan oikeasti!
31.12.2022: Ihmeellinen maailma (2022)
Disney seikkailuhenkisessä animaatiossa ollaan sellaisen keskinkertaisuuden äärellä, ettei tytärkään jaksanut. Juoni yhdistelee scifi-henkistä seikkailua nykyajan woke-kulttuuriin. Juonta ei oikeastaan tämän enempää jaksa lähteä analysoimaan, koska tästäkin elokuvasta blokiin kirjoittaminen on ihanaa kuin kiveksien tallominen korkokengillä. Seuraavaksi luvassa Sorkkaherran kuulumiset, koska vuosi on vaihtunut, mutta mieleni on edelleen sekaisin kaikesta ylimääräisestä ja vähäpätöisestä.
SORKKAHERRAN EPILEPSIA
Palataan pala palalta asiaan, kun sellaista ilmenee. Nyt minun täytyy palauttaa kasetteja. Kasetti ei muutenkaan kestänyt, koska huomasin, ettei kukaan kelannut minua alkuun. Kiitos ja anteeksi… Nyt oma ei riittänyt, kun tätä pitää tällä tavoin jatkaa. Tarkkaavaiset saattoivat myös huomata giffien määrän olleen vähäinen.
