Kuvaputken salaliittovaltion yksin oikeutetuksi valtiaaksi on valittu Tsaari Tumppu IV, joka ensitöikseen avaa helvetin portit ja vapauttaa sieltä lihaiset nautinnot yhdessä kanadalaisen pekonin kanssa. Tämän viikon artikkeli tulee käsittelemään aiheita, jotka ovat joko kiinnostavia tai sitten eivät ole. Paskaa tässä on taas katseltu, mutta ei jotain niin paskaa, ettei jotain hyvääkin. Alla oleva kuva saa aloittaa tämän päiväkirjan.
Vasemmalla John Candy (elokuvassa JFK) Oikealla Kenobiitti (elokuvasarjasta Hellraiser)
1.8.2022: JFK – avoin tapaus (1991)
Oliver Stonen magnumopus JFK -avoin tapaus on samalla ohjaajansa uran paras teos. Kennedyn murhan salaliittoihin pureutuvassa juonessa Kevin Costner esittää piirisyyttäjää, joka alkaa tutkia Kennedyn murhapäivän tapauksia vähän tarkemmin. Salaliiton verhoja availlaan hiljalleen, ja elokuva on mammuttimaisesta kestostaan huolimatta todella hyvin otteessaan pitävä eikä suoranaista tyhjäkäyntiä ole. Roolisuoritukset ovat nekin onnistuneita, kun Joe Pesci räyhää niin että kulmakarvat vääntyvät, Tommy Lee Jones esittää hävytöntä tukkamuotia käyttävää homoa ja pienemmissä roolissa nähdään muun muassa Kevin Bacon haluamassa peppuseksiä takakireältä Costnerilta. Myös Gary Oldman Lee Harvey Oswaldina tekee vakuuttavan roolin.
Kokonaisuus on vertaansa vailla oleva poliittinen trilleri, jonka yhdessä huippukohdassa Donald Sutherland tulee kertomaan salaliitoista ja lavastuksista, joita hänen mustien operaatioiden ryhmänsä on vuosien aikana tehnyt. Jotain elokuvan voimasta kertoo se, että sen ansiosta amerikkalaiset alkoivat kyseenalaistaa hallituksen sepustukset Kennedyn kuolemasta.
2.8.2022: Korppikotkan kolme päivää (1975)
Robert Redford esittää CIA:n kirjoihin perehtynyttä agenttia tässä Sidney Pollackin vainoharhajännärissä. Redfordin osaston kaikki agentit listitään, mutta sämpylöitä hakemassa ollut silmäpelin taitaja selviää hengissä ja joutuu pakenemaan henkensä edestä. Samalla hän tajuaa, että kaikki ei ole mustavalkoista ja hallitus salaa asioita häneltä. Joten totta kai hän päättää kidnapata Faye Dunawayn esittämän siveellisen naisen, jonka kanssa hän lopulta päätyy sänkyyn. Yhdessä parhaista kohdista joku posteljooniksi pukeutunut agentti yrittää tappaa Redfordin, mutta saa huomata tämän hurmurin karateiskujen olevan liian tappavia. Korppikotkan kolme päivää on ajankuvaan istuvaa paranoiaa, jonka tiivisjuonenkuljetus on iskevää ja osuvaa. Lopussa Cliff Robertson tulee kertomaan faktoja, jotka voi nähdä ennusteena nykyisestä tilanteesta. Nerokasta.
KORPPIKOTKAN OMANKÄDENOIKEUDENTAJU
3.8.2022: Mission of Justice (1992)
Alussa jotkut pummit varastavat viinakaupan ja meininki vaikuttaa vallan törkeältä, mutta sitten mennään pahasti pieleen, sillä Mission of Justice on tylsää paskatoimintaa ysärin alusta. Jeff Wincott esittää jotain poliisimölliä, joka kyllästyy viraston sisäiseen korruptioon ja eroaa virastaan. Samaan hengenvetoon hän päättää liittyä Brigitte Nielsenin pormestariksi hamuavan naikkosen vigilante-ryhmään, jossa pääsee puhdistamaan katuja rikollisista. Itse elokuvan toiminta on täyttä karatea ja suoraan videolle kuvattu tarina on sitä itseään hyvässä kuin myös pahassa. Wincottin tunteeton näytteleminen on omiaan luomaan hänestä karskia jätkää, mutta koko show’n varastaa kutenkin joku rasvalettinen saksalainen lihaskimppu, joka on tuon Nielsenin Mission of Justice järjestön kovin jätkä. Lopputulos on kuitenkin kehno eikä elokuvaa voine suositella edes kovimmille karaten ystäville. Eikä myöskään salaliitoista, korruptiosta tai mistään muustakaan kiksinsä saaville.
4.8.2022: Lord of War (2005)
Epätasaista uraa tehneen ohjaajan, Andrew Niccolin, Lord of War on edelleen ajankohtainen tai jopa ajankohtaisempi kuin ilmestyessään. Nicolas Cage esittää ukrainalaistaustaista maahanmuuttajaa, joka ryhtyy laittomien aseiden kauppiaaksi 80-luvun Kylmän sodan aikaan. Aihettaan hyviin moniulotteisesti kuvaava tarina on yhdistelmä draamaa ja satiiria. Useamman vuosikymmenen kattava juonenkuljetus kestää hyvin kestonsa ja esittää onnistuneita moraalikysymyksiä. En jotenkin ole tämän enempää kirjoitustuulella, mutta sentään elokuvan soundtrack on laadukas ja Cage tekee yhden alas menneen uransa viimeisistä hyvistä roolisuorituksista.
SALALIITTOJEN VIIKONLOPPU
5.8.2022: Snowden (2016)
Oliver Stonen palaa paremman tekemisen pariin. Snowden käsittelee tämän vuosituhannen suurta tietosuojarikkomusta. NSA:n CIA:n leivissä työskennellyt Edward Snowden paljasti näiden järjestöjen laajan yksityishenkilöiden vakoilun. Aiheeseen pureudutaan kauttaaltaan ja kyseessä on Stonen paluu hiukan kriittisemmän elokuvan pariin. Snowden uraa ja vaiheita käsittelevä tarina on totta ja sitä kautta ajatus vakoilusta puistattaa. Tässähän tulee myös totaalisen vainoharhaiseksi, että jos joku yrittää nyt sulkea tämän vasta perustetun Kuvaputken salaliittovaltion, koska se on hyvien tapojen vastainen ja jonninjoutava terroria tukeva Sorkkaherran pahuuden pesäke. Nyt en enää tästä Snowden-elokuvasta viitsi sen enempiä puhua, koska pelkään.
6.8.2022: Prey (2022)
Pelottaako? Ei, koska nyt katsotaan jotain muuta, ettei foliohattu mene liian kireälle. Meillä kävi vieraita, joiden kanssa katsoimme sen uusimman Predatorin, jota Preyksi kutsutaan. Maltillisiin odotuksiin nähden Prey oli ihan kelvollista viihdettä, vaikkei tässä minkään suuren klassikon äärellä oltukaan. Juonessa Predator saapuu 1700-luvun Amerikkaan taistelemaan alkuperäiskansojen kanssa. Nuori soturinainen (koska nykyaika) osoittautuu tälle saalistajalle kovaksi luuksi. Komeissa maisemissa kuvattu elokuva on kuitenkin loppujen lopuksi melko unohdettava teos, jossa koetaan näennäisesti tuoda esiin kolonialismin haittoja ja näyttää alkuperäiskansat tärkeässä asemassa luonnon kannalta. Ei tästäkään sen enempää, koska söin vahingossa muistiinpanot.
7.8.2022: Myyntitykit (1993)
Lähes legendaariseen asemaan meidän työpaikan kahvitaukokeskusteluissa päätynyt Myyntitykit on maineensa veroinen. David Mametin näytelmään perustuva elokuva on huippunäyttelijöidensä summa, jossa viiltävä satiiri ja dialogi yhdistyvät vertaansa vailla olevaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan parhaassa kohtauksessa Alec Baldwinin esittämä (vähän liiankin vakuuttava) johtaja tulee kertomaan Ed Harrisille, Jack Lemmonille ja Alan Arknille, että he ovat kaikki saanet potkut, mutta heillä on viikko aikaa saada työpaikkansa takaisin tekemällä hyvät kiinteistökaupat. Parhaan kaupan tehnyt saa auton, toiseksi parhaalle annetaan veitsisetti ja loput saavat potkut. Al Pacinon kusipäinen myyntimies ei edes tule kuuntelemaan Baldwinin puhetta.
Toinen puolisko kertoo konttorilla tapahtuneesta ryöstöstä, jota käsitellään teatraalisen onnistuneesta. Kaikin puolin kyseessä on klassikko, jonka tyyli on taidetta.
KUVAPUTKEN SALALIITTOVALTION EPILOGI ELI TUHO
Nyt se salainen palvelu on lakkauttanut Kuvaputken salaliittovaltion, jonka liittokansleri Tumppumies on tuomittu maksamaan sotakorvauksia kaikille mielensä pahoittaneille. Oikeus on vaatinut Tumppumiestä luovuttamaan kotonaan olevan veitsisetin eniten sitä tarvitsevalle. Muille jätetään Sorkkaherran karvoitukset. Loput poltetaan roviolla ja vapauteen ei voi anoa. Jatketaan viikon päästä.
