Pelkkää leffaa eikä mitään asiaa. Luvassa on kasteluita ja puutteellisia sana- ja lausemuotoja. Olkaa hyvät.
28.6.2022: Spirits in the Forest (2019)
Musiikkiaiheisessa dokumentissa päästetään ääneen Depeche Moden kovimmat fanit ympäri maailman. Kaikkia heitä yhdistää rakkaus DM:ää kohtaan, joka kerrottaan koskettavien tarinoiden kautta. Väliin on leikattu musiikkia ja pätkiä bändin keikalta Saksassa. Aiemminkin kyseistä bändiä mestarillisesti ohjannut Anton Corbijn hionut keikkakohtaukset taidokkaasti ja niistä tulee ainakin allekirjoittaneelle sellainen fiilis, että yhtye on nyt hiukan paremmassa kunnossa. Depeche Moden taru saattaa silti olla ohi, sillä keväällä yllättäen menehtynyt Andy Fletcher ei ole korvattavissa (vaikka hänen musiikillinen panoksensa bändin toiminnassa onkin ollut pieni).
28.6.2022: Us (2019)
Uusintakatselu. Ei sen enempää eikä vähempää. Jordan Peelen toinen ohjaus on sekin kekseliäällä idealla varustettu kauhuelokuva, jonka kauhu ei oikeastaan ole kovinkaan pelottavaa. En jaksa tässä lomamoodissa alkaa sen enempää juonta perkaamaan, mutta tietynlaista kasaripastissia on jatkuvasti, pieniä nippelijuttuja pudotellaan Get Outin tapaan (vaikka ihan samanlaisen satiirin tasolle luokkaerottelusta ei päästäkään) ja viimeiseksi jäävä twisti ei ole kovin yllätyksellinen.
BEN JA BEN
29.6.2022: Miehuuskoe (1967)
Miehuuskoe on Mike Nicolsin ohjaama klassikkoelokuva, jota en ollut aiemmin nähnyt. Dustin Hoffman esittää nuorta yliopistosta valmistunutta miehenalkua, jonka vanhempi nainen viettelee. Käsikirjoitus ei kuitenkaan ole näin yksitoikkoinen ja siihen tuodaan hyvin uusia tasoja huumorin kuin myös draaman kautta. Parhaassa kohtauksessa Hoffman vie tyttöystävänsä tissibaariin treffeille.
Kesäinen leffa sopii hyvin lomalla katsotuksi ja Nicolsin ohjaustyylissä on jotain kovin hypnotisoivaa. Myös Simon & Garfunkelin musiikit soivat tasavertaisesti kuvauksen ja roolisuoritusten kanssa. Unohtumattomat ikivihreät ovat kestäneet paremmin aikaa kuin tämä plokiin suollettu paskanjauhanta kaikkine kirjoitusvirheineen.
29.6.2022: The Last Thing He Wanted (2020)
En jaksanut väitellä vaimon kanssa illan elokuvasta. Joten tässä sitä ollaan. The Last Thing He Wanted on Netflixin Saatanan syövereistä tullut jännityselokuva, jossa Anne Hathaway esittää jotain kovapintaista toimittajaa, joka ajautuu keskelle laitonta asekauppaa Keski-Amerikassa. Ilmeisesti elokuvantekijöillä on ollut palkinnot mielessä, kun tällainen raflaava aihe on otettu elokuvan teemaksi. Ikävä kyllä kokonaisuus on niin saakelin sekava, että Willem Dafoen kuin myös pöhöttyneen Ben Affleckin roolisuoritus menevät täysin hukkaan. Lopuksi vaimo vielä totesi, ettei ymmärtänyt yhtään, mitä leffassa tapahtui. Samaa luin monista muista IMDb:n arvioista, joista lähinnä omaa näkemystäni oli tämä:
”I always check the rates on IMDB before watching a movie in streaming. However this time I followed my wife’s decision because she said it was ”my kind of movie”: political drama/thriller. Big mistake. Terrible script, robotic performances from Hathaway and Afleck. Willem Dafoe was a wasted talent on this one. Do not bother.”
ÄIJÄN ELÄMÄÄ
30.6.2022: Kuoleman ajojahti (1981)
Charles Bronson pelastaa taistelukoiran, ampuu tämän omistajan ja pakenee vuorille. Peräänsä hän saa kiukkuiset peräjussit sekä poliisit. Lee Marvinin esittämä kireä lainvalvoja ymmärtää yllättävän hyvin Bronsonia ja heidän välilleen muodostuu eräänlainen vihaystävyyssuhde. Kuoleman ajojahdin meno on siis hyvin äijämäistä ja sen kuvaus ylistää Yukonin komeita luontomaisemia. Tiivistunnelmaisesti ja nopeastikin etenevä juoni on vaivatonta seurattavaa. Nyt eteenpäin, koska ei minulla ole muutakaan sanottavaa.
30.6.2022: Funhouse (2019)
Otin pahamaineisen Cmoren kolmen kuukauden ilmaiseen kokeiluun, koska olen erään operaattorin uskollinen asiakas.
Funhouse on itse asiassa aika hyvä kauhuelokuva, jossa joukko tositelevisiotähtiä osallistuu Big Brother -tyyliseen uuteen ohjelmaan. Kukaan heistä ei tule kuitenkaan ottaneeksi huomioon, että formaatin on suunnitellut sadisti teknologiamiljonääri, joka haluaa nähdä verta, väkivaltaa, huutoa ja sirkushuveja. Meininki on pakoin todella puistattavan huonosti näyteltyä kamaa, mutta kantaa ottava tarinankerronta ja mielenkiintoinen juoni antavat suhteellisen paljon anteeksi. Groteskit kuolemat tuovat ensisijaisesti mieleen Saw ja Hostel-elokuvat, mutta turha matkiminen onnistutaan kuitenkin välttämään kekseliäillä kuolemanpeleillä. Loppuun säästetty twisti ei ollut minun mieleeni, vaikka vaimoa se ilahdutti.
MATKA ON VASTA ALUSSA
1.7.2022: Come Play (2020)
Sieltä samaisesta Sorkkaherran Seymourista katsottu Come Play ei ihan jaksa ilahduttaa samaan tapaan kuin Funhouse. Joku autistinen skidi alkaa lukea kännykästään tarinaa Larry-nimisestä hirviöstä, jolla ei ole ystävää. Pian selviää, että Larry on todellinen olento toisessa ulottuvuudessa. Tarinan loppuun lukeneesta tulee Larryn ystävä ikuisesti. Ymmärrätte yskän. Helppoihin säikkyihin nojaava kauhuelokuva ei siis jaksa yllättää ja sen geneerinen juoninkin on melko puuduttavaa, vaikkakin ihan nopeasti rullaavaa katseltavaa.
2.7.2022: Brahms: The Boy II (2020)
Matka Cmoreen jatkuu!
”Menestyselokuvan” jatko-osa kääntää kaiken perseelleen, ja on vain samalla tapaa geneerinen säikyttely kuin tuo yllä mainittu Come Play. Juonesta voinee sanoa, että The Boy II jatkaa ensimmäisen osan tapahtumia hyvin löyhästi. Joku perhe muuttaa siihen pahamaineiseen taloon asumaan, koska heidän autistinen poikansa ei enää suostu puhumaan. Sitten pahat henget valtaavat nuken ja kaikki alkaa mennä enemmissä määrin vituiksi kuin myös tämän puuduttavan turha kommentti. Onneksi elokuva kesti vain alle puolitoista tuntia.
TÄYDENKUUN KIKKELIT ELI ERÄÄN EPILOGIN PUOLESTA PUHUJAT
3.7.2022: Wolf (1994)
Jack Nicholson esittää menestyvää julkaisijaa, jota susi puree eräänä täydenkuun yönä.
Allekirjoittaneen viikon toinen Mike Nichols-elokuva on tavallaan aika hieno teos, jonka b-luokkainen juoni yhdistettynä laadukkaisiin tekijöihin on tosi erikoinen kokonaisuus. Yhdessä kohtauksessa hyvin kireä Nicholson kusee James Spaderin jaloille, merkatakseen reviirinsä. Liki kahden tunnin kesto ei ihan kanna loppuun asti, Rick Bakerin keskinkertaiset tehosteet ja Morriconen jämämusiikit ovat kuitenkin melkoista camppia.
3.7.2022: Jerry Maguire – elämä on peliä (1996)
Hyvää syntymäpäivää Tom Cruise! Voisitko kertoa jotain Jerry Maguiresta?
Jerry Maguire on elokuva urheiluagentista, joka saa potkut. Sitten hän rakastuu ja menee naimisiin. Samaan aikaan hänen ainoa asiakkaansa Cuba Gooding Jr. haluaa nähdä rahat. Cameron Crowen ohjaama leffa on melko taattua ysäriä, jossa vaatemuoti, urheilu ja henkilöt ovat kaikki samasta pakasta vedettyjä. En jaksa tämän enempää tätä epilepsiaa teille tarjoilla. Katsoin tämänkin teoksen Seymourista, sen pituinen se.
